Ernst Röhm
Ernst Julius Röhm (28. marraskuuta 1887 München - 1. heinäkuuta 1934 München) oli saksalaisen Sturmabteilungin eli Myrskyjoukkojen johtaja ja perustaja. Hän oli myös Saksan Reichstagin jäsen, jossa hän toimi ministerinä vuosina 1933-1934. Hänet murhattiin pitkien veitsien yönä vuonna 1934. Adolf Hitler antoi käskyn murhata Röhm.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Röhm taisteli upseerina. Hänelle myönnettiin ensimmäisen luokan rautaristi.
Varhainen elämä
Ernst Röhm syntyi Münchenissä 28. marraskuuta 1887. Hän oli junien ylitarkastajan Julius Röhmin ja hänen vaimonsa Emilie Röhmin kolmas lapsi. Hänellä oli yksi vanhempi veli ja yksi vanhempi sisar. Hänen sisarensa poika oli Bernhard Lippert, saksalainen diplomaatti.
Vuonna 1906 Röhm liittyi Münchenissä suorittamansa ylioppilastutkinnon jälkeen Baijerin armeijaan fanjunkareksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli luutnantti.
Ensimmäinen maailmansota
Vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan alussa, hän oli adjutanttina ja taisteli länsirintamalla. Hän haavoittui kolme kertaa ja sai ensimmäisen luokan rautaristin. Samana vuonna hän haavoittui pahasti ja menetti palan nenäluustaan. Hän työskenteli ensimmäistä kertaa Baijerin hallituksen palveluksessa sotaministeriössä. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1918, hänelle annettiin kapteenin (saksaksi Hauptmann) arvo.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Röhm siirtyi Franz Ritter von Eppin vapaajoukkoihin (Freikorps). Hän halusi taistella kommunisteja vastaan Münchenissä. Tämän ryhmän kanssa hän lähti taistelemaan Baijerin neuvostotasavaltaa vastaan. Heinäkuussa 1919 Freikorpsista tuli osa Reichswehriä.
Osallistuminen natsipuolueeseen
Vuonna 1919 Röhm liittyi Saksan työväenpuolueeseen (Deutsche Arbeiter Partei, DAP). Tämä oli natsipuolueen edeltäjä. Vuotta myöhemmin hänestä tuli Saksan natsipuolueen jäsen. Hän sai jäsennumeron 623. Röhm auttoi Hitleriä luomaan suhteita baijerilaisiin poliitikkoihin ja teollisuusmiehiin. Kaksi vuotta myöhemmin Röhm ja Hitler perustivat Sturmabteilungin (SA), joka houkutteli monia miehiä Freikorpsista. Se perustettiin Saksan natsipuolueen puolisotilaalliseksi ryhmäksi. Hitler teki Röhmistä SA:n johtajan.
Röhm osallistui vuonna 1923 järjestettyyn olutputschiin. Natsipuolue yritti kaataa hallituksen, mutta epäonnistui. Röhm pidätettiin ja häntä syytettiin maanpetoksesta. Tuomarit päättivät hänen syyllisyytensä 1. huhtikuuta 1924. Röhm joutui viideksi kuukaudeksi vankilaan ja menetti työnsä armeijassa. Oikeudenkäynnin jälkeen sekä natsipuolueesta että Sturmabteilungista tuli laittomia.
Vuonna 1924 Röhm auttoi perustamaan Frontbannin, joka oli vaihtoehto Sturmabteilungille. Riideltyään Adolf Hitlerin kanssa Röhm vetäytyi SA:n johtajan tehtävästä. Hän sanoi olevansa vain sotilas eikä poliitikko. Vuosina 1928-1930 hän työskenteli Bolivian armeijan neuvonantajana.
Röhm (toinen oikealta) oikeudenkäynnin jälkeen Beer Hall Putschin jälkeen.
Sturmabteilungin johtaja
Marraskuun 1. päivänä 1930 hän palasi Saksaan ja liittyi toisen kerran natsipuolueeseen. Tammikuussa 1931 Adolf Hitler asetti Röhmin Sturmabteilungin johtoon. Reilussa vuodessa hän kasvatti sen jäsenmäärän 70 000:sta 170 000:een. Huhtikuussa 1932 liittokansleri Heinrich Brüning kielsi SA:n jälleen. Heinrich Brüningin jälkeen kanslerina toiminut Franz von Papen kumosi kiellon kesäkuussa. Vuonna 1933 Ernst Röhmistä tuli valtakunnansyyttäjä, Reichsminister. Vuonna 1934 SA:lla oli yli 4 500 000 jäsentä. SA:n valta kasvoi. Tämän vuoksi Adolf Hitler ja Schutzstaffel (SS) aloittivat uuden kiistan Röhmin kanssa. SA:n jäsenmäärä oli noin 20 kertaa suurempi kuin Reichswehrin; Röhm haaveili Reichswehrin valtaamisesta.
Hitler pelkäsi Röhmin valtaa. Röhm halusi sulauttaa Sturmabteilungin yleiseen armeijaan, jonka johtajana hän olisi. Hän halusi myös "toisen natsivallankumouksen" tehdä Saksasta sosialistisemman. Hän oli kapitalisminvastainen, ja Hitler yritti tuolloin ystävystyä Saksan teollisuudenharjoittajien kanssa. Hitler suunnitteli tappavansa Röhmin.
Röhm ja Hitler, molemmilla SA:n univormu yllään vuonna 1933.
Pitkien veitsien yö
Röhm sopi Hitlerin kanssa, että Sturmabteilung saisi neljä viikkoa lomaa kesällä 1934. Loma alkoi 1. heinäkuuta 1934. Röhm halusi mennä Bad Wiesseen lepäämään. Kesäkuun 29. päivänä 1934 Röhm pidätettiin, mutta hän ei saanut oikeudenkäyntiä. Theodor Eicke antoi hänelle vaihtoehdon: tehdä itsemurha tai tulla tapetuksi. Heinäkuun 1. päivänä Theodor Eicke ampui Röhmin Hitlerin ohjeiden mukaisesti. Röhm haudattiin Münchenin läntiselle hautausmaalle.
Monet Sturmabteilungin johtajat tapettiin samana yönä, enimmäkseen Schutzstaffelin ja Gestapon toimesta. Sitä kutsuttiin "pitkien veitsien yöksi". Seuraavana päivänä Saksan parlamentti hyväksyi lain, jossa oli vain yksi pykälä, jolla tehtiin pitkien veitsien yön murhista laillisia.
