Ernst Röhm: SA:n johtaja, Reichstagin jäsen ja Pitkien veitsien yön uhri
Ernst Röhm: SA:n perustaja ja Reichstagin jäsen, joka nousi vallan ytimeen ja kukistettiin Pitkien veitsien yön murhassa — tutkiva artikkeli hänen elämästään ja politiikastaan.
Ernst Julius Röhm (28. marraskuuta 1887 München - 1. heinäkuuta 1934 München) oli saksalaisen Sturmabteilungin eli Myrskyjoukkojen johtaja ja perustaja. Hän oli myös Saksan Reichstagin jäsen, jossa hän toimi ministerinä vuosina 1933-1934. Hänet murhattiin pitkien veitsien yönä vuonna 1934. Adolf Hitler antoi käskyn murhata Röhm.
Varhainen ura ja sotilastausta
Ensimmäisen maailmansodan aikana Röhm taisteli upseerina. Hänelle myönnettiin ensimmäisen luokan rautaristi. Sodan jälkeen Röhm osallistui kansallissosialistisen liikkeen varhaistoimintaan ja nousi 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa keskeiseen rooliin puolueen kattojärjestönsä Sturmabteilungin rakentajana ja organisoijana.
Rooli SA:n johdossa ja poliittinen ohjelma
Röhm oli SA:n näkyvin johtaja ja ideologi, joka ajoi organisaation kasvua ja kurinalaisuutta. Hän piti SA:ta paitsi puolueen katujärjestönä myös potentiaalisena kansanarmeijana, joka olisi voinut korvata perinteisen armeijan (Reichswehrin) ja toteuttaa niin kutsutun "toisen vallankumouksen" sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten kautta. SA kasvoi nopeasti ja sen jäsenmäärä oli 1930-luvun alussa suurissa mittaluokissa (kymmenien satojen tuhansien ja jopa miljoonien suuruusluokkaa), mikä herätti pelkoa sekä armeijassa että konservatiivisissa eliiteissä.
Konflikti Hitlerin kanssa
Aluksi Röhm ja Hitler olivat läheisessä yhteistyössä, mutta pian heidän tavoitteensa erosivat. Armeijan sekä taloudellisten ja poliittisten eturyhmien paine sekä pelko SA:n vallan kasvusta tekivät Röhmista uhkakuvan. Lisäksi Röhm oli avoimesti homoseksuaali, mikä tarjosi poliittisia syitä hänen disinformaatiolleen ja mustamaalaukselleen käytettäväksi poliittisessa kamppailussa.
Pitkien veitsien yö ja Röhmille annettu kohtalo
Tilanne kärjistyi kesäkuussa 1934. Röhm pidätettiin 30. kesäkuuta 1934 Bad Wiesseessä käydyn operaation yhteydessä, jossa SS ja poliittinen poliisi vangitsivat useita SA:n johtohenkilöitä. Hänet siirrettiin Müncheniin ja hänet teloitettiin seuraavana päivänä, 1. heinäkuuta 1934, Stadelheimin vankilassa. Virallinen selitys oli itsepuolustus tai itsemurha, mutta useimmat nykytutkijat pitävät tapahtumaa poliittisena murhana, jonka toimeenpanon äänensävyn antoi Hitler.
Seuraukset ja historiallinen merkitys
- Hitlerin valta vahvistui: pitkillä veitsillä toteutettu puhdistus poisti sisäiset uhkat ja sai armeijan ja konservatiivien tuen, mikä vakiinnutti Hitlerin asemaa.
- SA:n aseman heikkeneminen: SA menetti merkittävän osan vaikutusvaltansa ja monet sen johtajat tapettiin tai syrjäytettiin; järjestö jäi Hitlerin hallinnassa aiempaa alisteisempaan rooliin.
- Lainsäädännöllinen jälkivaikutus: tapahtumia seurasi oikeudellinen retorikka, jolla väitettiin toimien olleen välttämättömiä valtakunnan turvallisuuden turvaamiseksi — muun muassa Reichstag hyväksyi myöhemmin määräyksiä, jotka käytännössä laillistivat osan puhdistuksista.
Muisto ja arvio
Ernst Röhmia pidetään historian silmissä ristiriitaisena hahmona: hän oli merkittävä organisoija ja poliittinen toimija, joka samalla ajoi radikaalimpia linjoja kuin monet natsismin sisällä. Hänen murhansa on tulkittu esimerkkinä siitä, miten diktatuurit poistavat heille vaaralliset taitelijat ja sisäiset vastustajat, ja tapahtuma on keskeinen osa natsihallinnon konsolidoitumisen tarinaa.
Varhainen elämä
Ernst Röhm syntyi Münchenissä 28. marraskuuta 1887. Hän oli junien ylitarkastajan Julius Röhmin ja hänen vaimonsa Emilie Röhmin kolmas lapsi. Hänellä oli yksi vanhempi veli ja yksi vanhempi sisar. Hänen sisarensa poika oli Bernhard Lippert, saksalainen diplomaatti.
Vuonna 1906 Röhm liittyi Münchenissä suorittamansa ylioppilastutkinnon jälkeen Baijerin armeijaan fanjunkareksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli luutnantti.
Ensimmäinen maailmansota
Vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan alussa, hän oli adjutanttina ja taisteli länsirintamalla. Hän haavoittui kolme kertaa ja sai ensimmäisen luokan rautaristin. Samana vuonna hän haavoittui pahasti ja menetti palan nenäluustaan. Hän työskenteli ensimmäistä kertaa Baijerin hallituksen palveluksessa sotaministeriössä. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1918, hänelle annettiin kapteenin (saksaksi Hauptmann) arvo.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Röhm siirtyi Franz Ritter von Eppin vapaajoukkoihin (Freikorps). Hän halusi taistella kommunisteja vastaan Münchenissä. Tämän ryhmän kanssa hän lähti taistelemaan Baijerin neuvostotasavaltaa vastaan. Heinäkuussa 1919 Freikorpsista tuli osa Reichswehriä.
Osallistuminen natsipuolueeseen
Vuonna 1919 Röhm liittyi Saksan työväenpuolueeseen (Deutsche Arbeiter Partei, DAP). Tämä oli natsipuolueen edeltäjä. Vuotta myöhemmin hänestä tuli Saksan natsipuolueen jäsen. Hän sai jäsennumeron 623. Röhm auttoi Hitleriä luomaan suhteita baijerilaisiin poliitikkoihin ja teollisuusmiehiin. Kaksi vuotta myöhemmin Röhm ja Hitler perustivat Sturmabteilungin (SA), joka houkutteli monia miehiä Freikorpsista. Se perustettiin Saksan natsipuolueen puolisotilaalliseksi ryhmäksi. Hitler teki Röhmistä SA:n johtajan.
Röhm osallistui vuonna 1923 järjestettyyn olutputschiin. Natsipuolue yritti kaataa hallituksen, mutta epäonnistui. Röhm pidätettiin ja häntä syytettiin maanpetoksesta. Tuomarit päättivät hänen syyllisyytensä 1. huhtikuuta 1924. Röhm joutui viideksi kuukaudeksi vankilaan ja menetti työnsä armeijassa. Oikeudenkäynnin jälkeen sekä natsipuolueesta että Sturmabteilungista tuli laittomia.
Vuonna 1924 Röhm auttoi perustamaan Frontbannin, joka oli vaihtoehto Sturmabteilungille. Riideltyään Adolf Hitlerin kanssa Röhm vetäytyi SA:n johtajan tehtävästä. Hän sanoi olevansa vain sotilas eikä poliitikko. Vuosina 1928-1930 hän työskenteli Bolivian armeijan neuvonantajana.
Röhm (toinen oikealta) oikeudenkäynnin jälkeen Beer Hall Putschin jälkeen.
Sturmabteilungin johtaja
Marraskuun 1. päivänä 1930 hän palasi Saksaan ja liittyi toisen kerran natsipuolueeseen. Tammikuussa 1931 Adolf Hitler asetti Röhmin Sturmabteilungin johtoon. Reilussa vuodessa hän kasvatti sen jäsenmäärän 70 000:sta 170 000:een. Huhtikuussa 1932 liittokansleri Heinrich Brüning kielsi SA:n jälleen. Heinrich Brüningin jälkeen kanslerina toiminut Franz von Papen kumosi kiellon kesäkuussa. Vuonna 1933 Ernst Röhmistä tuli valtakunnansyyttäjä, Reichsminister. Vuonna 1934 SA:lla oli yli 4 500 000 jäsentä. SA:n valta kasvoi. Tämän vuoksi Adolf Hitler ja Schutzstaffel (SS) aloittivat uuden kiistan Röhmin kanssa. SA:n jäsenmäärä oli noin 20 kertaa suurempi kuin Reichswehrin; Röhm haaveili Reichswehrin valtaamisesta.
Hitler pelkäsi Röhmin valtaa. Röhm halusi sulauttaa Sturmabteilungin yleiseen armeijaan, jonka johtajana hän olisi. Hän halusi myös "toisen natsivallankumouksen" tehdä Saksasta sosialistisemman. Hän oli kapitalisminvastainen, ja Hitler yritti tuolloin ystävystyä Saksan teollisuudenharjoittajien kanssa. Hitler suunnitteli tappavansa Röhmin.
Röhm ja Hitler, molemmilla SA:n univormu yllään vuonna 1933.
Pitkien veitsien yö
Röhm sopi Hitlerin kanssa, että Sturmabteilung saisi neljä viikkoa lomaa kesällä 1934. Loma alkoi 1. heinäkuuta 1934. Röhm halusi mennä Bad Wiesseen lepäämään. Kesäkuun 29. päivänä 1934 Röhm pidätettiin, mutta hän ei saanut oikeudenkäyntiä. Theodor Eicke antoi hänelle vaihtoehdon: tehdä itsemurha tai tulla tapetuksi. Heinäkuun 1. päivänä Theodor Eicke ampui Röhmin Hitlerin ohjeiden mukaisesti. Röhm haudattiin Münchenin läntiselle hautausmaalle.
Monet Sturmabteilungin johtajat tapettiin samana yönä, enimmäkseen Schutzstaffelin ja Gestapon toimesta. Sitä kutsuttiin "pitkien veitsien yöksi". Seuraavana päivänä Saksan parlamentti hyväksyi lain, jossa oli vain yksi pykälä, jolla tehtiin pitkien veitsien yön murhista laillisia.
Etsiä