Ernst Julius Röhm (28. marraskuuta 1887 München - 1. heinäkuuta 1934 München) oli saksalaisen Sturmabteilungin eli Myrskyjoukkojen johtaja ja perustaja. Hän oli myös Saksan Reichstagin jäsen, jossa hän toimi ministerinä vuosina 1933-1934. Hänet murhattiin pitkien veitsien yönä vuonna 1934. Adolf Hitler antoi käskyn murhata Röhm.

Varhainen ura ja sotilastausta

Ensimmäisen maailmansodan aikana Röhm taisteli upseerina. Hänelle myönnettiin ensimmäisen luokan rautaristi. Sodan jälkeen Röhm osallistui kansallissosialistisen liikkeen varhaistoimintaan ja nousi 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa keskeiseen rooliin puolueen kattojärjestönsä Sturmabteilungin rakentajana ja organisoijana.

Rooli SA:n johdossa ja poliittinen ohjelma

Röhm oli SA:n näkyvin johtaja ja ideologi, joka ajoi organisaation kasvua ja kurinalaisuutta. Hän piti SA:ta paitsi puolueen katujärjestönä myös potentiaalisena kansanarmeijana, joka olisi voinut korvata perinteisen armeijan (Reichswehrin) ja toteuttaa niin kutsutun "toisen vallankumouksen" sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten kautta. SA kasvoi nopeasti ja sen jäsenmäärä oli 1930-luvun alussa suurissa mittaluokissa (kymmenien satojen tuhansien ja jopa miljoonien suuruusluokkaa), mikä herätti pelkoa sekä armeijassa että konservatiivisissa eliiteissä.

Konflikti Hitlerin kanssa

Aluksi Röhm ja Hitler olivat läheisessä yhteistyössä, mutta pian heidän tavoitteensa erosivat. Armeijan sekä taloudellisten ja poliittisten eturyhmien paine sekä pelko SA:n vallan kasvusta tekivät Röhmista uhkakuvan. Lisäksi Röhm oli avoimesti homoseksuaali, mikä tarjosi poliittisia syitä hänen disinformaatiolleen ja mustamaalaukselleen käytettäväksi poliittisessa kamppailussa.

Pitkien veitsien yö ja Röhmille annettu kohtalo

Tilanne kärjistyi kesäkuussa 1934. Röhm pidätettiin 30. kesäkuuta 1934 Bad Wiesseessä käydyn operaation yhteydessä, jossa SS ja poliittinen poliisi vangitsivat useita SA:n johtohenkilöitä. Hänet siirrettiin Müncheniin ja hänet teloitettiin seuraavana päivänä, 1. heinäkuuta 1934, Stadelheimin vankilassa. Virallinen selitys oli itsepuolustus tai itsemurha, mutta useimmat nykytutkijat pitävät tapahtumaa poliittisena murhana, jonka toimeenpanon äänensävyn antoi Hitler.

Seuraukset ja historiallinen merkitys

  • Hitlerin valta vahvistui: pitkillä veitsillä toteutettu puhdistus poisti sisäiset uhkat ja sai armeijan ja konservatiivien tuen, mikä vakiinnutti Hitlerin asemaa.
  • SA:n aseman heikkeneminen: SA menetti merkittävän osan vaikutusvaltansa ja monet sen johtajat tapettiin tai syrjäytettiin; järjestö jäi Hitlerin hallinnassa aiempaa alisteisempaan rooliin.
  • Lainsäädännöllinen jälkivaikutus: tapahtumia seurasi oikeudellinen retorikka, jolla väitettiin toimien olleen välttämättömiä valtakunnan turvallisuuden turvaamiseksi — muun muassa Reichstag hyväksyi myöhemmin määräyksiä, jotka käytännössä laillistivat osan puhdistuksista.

Muisto ja arvio

Ernst Röhmia pidetään historian silmissä ristiriitaisena hahmona: hän oli merkittävä organisoija ja poliittinen toimija, joka samalla ajoi radikaalimpia linjoja kuin monet natsismin sisällä. Hänen murhansa on tulkittu esimerkkinä siitä, miten diktatuurit poistavat heille vaaralliset taitelijat ja sisäiset vastustajat, ja tapahtuma on keskeinen osa natsihallinnon konsolidoitumisen tarinaa.