Ensimmäinen maailmansota (tunnetaan myös nimillä ensimmäinen maailmansota ja suuri sota) oli maailmanlaajuinen sotilaallinen konflikti, johon osallistui suurin osa maailman suurvalloista. Sota muodostui kahteen vastakkaiseen ryhmään: Entente ja Keskusvallat. Sodan välitön laukaisija oli 28. kesäkuuta 1914 tapahtunut arkkiherttua Franz Ferdinandin murha; hänet surmasi Gavrilo Princip, joka oli Itävalta-Unkarin Bosnian serbialainen kansalainen ja Mustan käden jäsen. Itävalta-Unkarin kostotoimet Serbiaa vastaan laukaisevat ketjun liittoutumien sodanjulistuksia, ja kuukauden kuluessa suuri osa Euroopasta oli avoimessa sotatilassa. Sota kosketti valtavasti siviilejä ja armeijoita ja aiheutti mittavat inhimilliset menetykset sekä laajoja yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia.

Yhdysvaltojen asema ja liittyminen sotaan

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Yhdysvallat pyrki eristäytymään ja toimi rauhanvälittäjänä osapuolten välillä. Tilanne kuitenkin kiristyi useiden tapahtumien seurauksena. Vuonna 1915 saksalainen sukellusvene upotti brittiläisen Lusitania-aluksen, jossa kuoli myös amerikkalaisia matkustajia. Tapaus sai Yhdysvaltojen presidentin Woodrow Wilson vaatimaan matkustajalaivoihin kohdistuvien hyökkäysten lopettamista. Myöhemmin Saksan rajoittamaton sukellusvenesota ja diplomatiaa ravistellut Zimmermannin telegrami vaikuttivat Yhdysvaltojen päätökseen julistaa sota vuonna 1917. Tällöin useat amerikkalaiset vapaaehtoiset lentäjät olivat jo liittyneet Brittien ilmavoimiin ja taistelleet eurooppalaisilla rintamilla ennen virallista sotaanastumista.

Kunniamitali (Medal of Honor) ja sen merkitys

Kunniamitali (Medal of Honor) luotiin Yhdysvaltain sisällissodan aikana ja on Yhdysvaltain korkein sotilaallinen kunniamerkki. Sitä myönnetään asevoimien jäsenelle, joka on osoittanut äärimmäistä urheutta ja itsensä uhraamista yli velvollisuuksien taistellessaan Yhdysvaltojen vihollista vastaan. Kunniamerkki annetaan usein postuumisti, koska kunnianosoitukset liittyvät usein hengenvaarallisiin tekoihin.

Kunniamitalin saajat ensimmäisessä maailmansodassa

Sodan päättyessä ensimmäisessä maailmansodassa oli myönnetty yhteensä 119 kunniamitalia amerikkalaisille sotilaille, joista 33 myönnettiin postuumisti. Jakautuma palvelushaarojen mukaan oli seuraava: 90 armeijasta, 21 laivastosta ja 8 merijalkaväestä. Saajien joukossa on sekä tunnustettuja kansallisia sankareita että vähemmän tunnettuja yksilöitä, joiden uhraukset ovat jääneet paikallisempaan muistiin.

  • Alvin York — tunnettu sotilas, josta tehtiin myöhemmin elokuva Kersantti York. Yorkin teoista Meuse-Argonnen hyökkäyksessä tuli legendaarisia: hän vangitsi suuren määrän vastustajia ja käytti poikkeuksellista johtajuutta ja taitoa taistelutilanteessa.
  • Edward Rickenbacker — tunnettu amerikkalainen lentäjä ja lentävä ässä, joka sai tunnustusta sekä ilmataistelusta että palveluksesta sodan aikana.
  • Ralph Talbot — merijalkaväen lentäjä, joka oli ensimmäinen merijalkaväen lentäjä ja yksi ensimmäisistä merijalkaväen edustajista, jotka saivat kunniamitalin.

Monet mitalin saajat ansaitsivat kunnian yksittäisistä teoista, kuten vihollisen asemien valtaamisesta, joukkojen pelastamisesta äärimmäisessä vaarassa tai poikkeuksellisesta johtajuudesta ja rohkeudesta taistelutilanteissa. Kunniamitalin myöntöprosessiin kuului yleensä sotilaskomentajien suositus, tutkinta ja lopullinen hyväksyntä kongressin tai armeijan valvonnassa toimivan elimen kautta.

Kaksinkertaiset mitalinsaajat ja sääntömuutos

Kunniamitalin historian aikana yhteensä 19 henkilöä on saanut mitalin kahdesti. Ensimmäisen maailmansodan ajalta viisi henkilöä sai molemmat palkinnot saman taisteluteon johdosta. Nämä viisi olivat kaikki merijalkaväen sotilaita, jotka toimivat osin merivoimien ministeriön alaisissa yksiköissä mutta liitettyinä armeijan komentokuntiin, jolloin he olivat oikeutettuja sekä armeijan että merivoimien kunniamerkkeihin. Kolmesta muusta ensimmäisen maailmansodan aikana kunniamitalin saaneesta merijalkaväen sotilaasta kahdelle myönnettiin vain laivastomitali ja yhdelle, Fred W. Stockhamille, vain armeijamitali. Helmikuussa 1919 myönnön perusteita muutettiin siten, ettei henkilö voinut enää saada useampaa kuin yhtä kunniamitalia samasta teosta, mikä käytännössä lopetti kaksinkertaisten myöntöjen mahdollisuuden tulevaisuudessa.

Jälkivaikutukset ja muisti

Kunniamitalin saajat ensimmäisestä maailmansodasta ovat osa sekä Yhdysvaltain sotahistoriaa että laajempaa muistamista sodan uhreista ja sankareista. Monet saaduista kunnianosoituksista painottuvat kohtiin, joissa yksilön toiminta vaikutti selvästi taistelun lopputulokseen tai pelasti toisten henkiä. Näiden tarinoiden kautta ymmärretään paremmin sodan vaativuutta ja yksilöiden roolia sen tapahtumissa. Sotamuistomerkit, paikalliset museot ja sotahistoriakirjallisuus säilyttävät näiden henkilöiden muistot tuleville sukupolville.