Varhainen elämä
Foster syntyi Robert Fosterin ja Lilian Smithin lapsena vuonna 1935 Reddishissä, Stockportissa, Cheshiressä. He muuttivat pian hänen syntymänsä jälkeen kahden kilometrin päähän 4 Crescent Groveen Levenshulmeen, Manchesteriin, jonka he vuokrasivat neljätoista shillingiä (70 penniä) viikossa: Foster ei muista Reddishistä mitään. Fosterin vanhemmat olivat ahkeria ja kovia työntekijöitä - niin ahkeria, että ainoana lapsena Foster koki raskaan työtaakan rajoittavan hänen suhdettaan heihin, ja hänestä huolehtivat usein naapurit tai muut perheenjäsenet. Hän kävi Burnage Grammar School for Boys -koulua Burnagessa. Guardianin haastattelussa vuonna 1999 Foster sanoi, että hän tunsi itsensä aina "erilaiseksi" koulussa, häntä kiusattiin ja hän vetäytyi kirjojen maailmaan. Hän piti itseään hiljaisena ja kömpelönä varhaisvuosinaan, jolloin hän teki usein kömmähdyksiä.
Foster kuvaili Manchesteria "yhdeksi maailman työpajoista" ja "suuren kaupungin ruumiillistumaksi", ja hänen isänsä Robert työskenteli Metropolitan-Vickersin Trafford Parkissa, mikä lisäsi Fosterin kiinnostusta tekniikkaan ja suunnitteluun. Häntä kiehtoi insinöörityö ja suunnitteluprosessi. Hän sanoo, että tämä sai hänet pyrkimään rakennusten suunnittelijan uralle. Erityisiä kiinnostuksen kohteita olivat lentokoneet, joita hän harrastaa nykyäänkin, ja junat, jotka saivat alkunsa siitä, että hän katseli lapsuudessaan rivitalonsa ulkopuolella kulkevia junia.
Hän lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana ja työskenteli Manchesterin kaupungin rahastonhoitajan toimistossa. Seuraavaksi hän liittyi kuninkaallisten ilmavoimien asepalvelukseen. Vuonna 1956 Foster opiskeli Manchesterin yliopiston arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelukoulussa. Hän valmistui vuonna 1961. Myöhemmin Foster voitti Henry Fellowship -apurahan Yalen arkkitehtuurikouluun, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon Foster tapasi Yalessa myös Richard Rogersin. Sen jälkeen hän matkusti Amerikassa vuoden ajan. Hän palasi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuonna 1963. Sitten hän perusti arkkitehtitoimiston nimellä Team 4 yhdessä Rogersin ja sisarusten Georgie ja Wendy Cheesmanin kanssa. Georgie (myöhemmin Wolton) oli tiimin ainoa, joka oli suorittanut RIBA-tutkinnon. Näin he saattoivat perustaa oman toimistonsa. Team 4 sai nopeasti mainetta korkean teknologian teollisesta suunnittelusta.
Koulutus
Foster otti vastaan työpaikan paikallisen arkkitehtitoimiston John Bearshaw and Partnersin sopimuspäällikön assistenttina. Henkilökunta neuvoi häntä, että jos hän haluaisi ryhtyä arkkitehdiksi, hänen pitäisi laatia piirustussalkku, jossa käytettäisiin Bearshaw'n toimiston perspektiivi- ja työpiirustuksia esimerkkinä. Bearshaw oli niin vaikuttunut piirustuksista, että hän yllytti nuoren Fosterin toimiston piirustusosastolle.
Vuonna 1956 Foster pääsi Manchesterin yliopiston arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelukouluun. Foster ei ollut oikeutettu ylläpitostipendiin, joten hän teki useita osa-aikatöitä rahoittaakseen opintojaan: hänestä tuli jäätelömyyjä, yökerhon portsari ja hän teki yövuoroja leipomossa, jossa hän valmisti leivonnaisia. Hän yhdisti nämä opinnot itseopiskeluun käymällä paikallisessa Levenshulmen kirjastossa. Foster kiinnostui Frank Lloyd Wrightin, Ludwig Mies van der Rohen, Le Corbusierin ja Oscar Niemeyerin töistä ja valmistui Manchesterista vuonna 1961.
Foster sai Henry Fellowship -apurahan Yalen arkkitehtuurikouluun, jossa hän tapasi tulevan liikekumppaninsa Richard Rogersin ja suoritti maisterin tutkinnon. Vincent Scully kannusti Fosteria ja Rogersia matkustamaan vuoden ajan Amerikassa. Palattuaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuonna 1963 hän perusti arkkitehtitoimiston nimellä Team 4 yhdessä Rogersin sekä sisarusten Georgie ja Wendy Cheesmanin kanssa. Georgie (myöhemmin Wolton) oli tiimin ainoa, joka oli läpäissyt RIBA-tutkintonsa, minkä ansiosta he saattoivat perustaa oman käytännön. Team 4 sai nopeasti mainetta korkean teknologian teollisesta suunnittelusta.
Foster + Partners
Kun Team 4:n tiet erosivat, Foster ja Wendy Cheesman perustivat Foster Associatesin, josta tuli myöhemmin Foster and Partners vuonna 1967. Pitkä yhteistyö amerikkalaisen arkkitehdin Richard Buckminster Fullerin kanssa alkoi vuonna 1968 ja jatkui Fullerin kuolemaan asti vuonna 1983. He tekivät yhteistyötä useissa hankkeissa, joista tuli katalysaattoreita ympäristöystävällisen lähestymistavan kehittämisessä suunnitteluun - mukaan lukien Samuel Beckett -teatterihanke.
Alun perin ne keskittyivät teollisuusrakennuksiin. Käännekohta oli vuonna 1969 Fredin hallinto- ja vapaa-ajankeskus. Olsen Linesille Lontoon Docklandsissa, jossa työntekijöitä ja johtajia ei enää eroteta toisistaan. Foster and Partnersin läpimurtorakennus Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli Willis Faber & Dumas -yhtiön pääkonttori Ipswichissä vuonna 1974. Asiakas oli perheomisteinen vakuutusyhtiö, joka halusi palauttaa yhteisöllisyyden tunteen työpaikalleen. Foster loi avokonttorikerroksia kauan ennen kuin avokonttorista tuli normi. Kaupungissa, jossa ei ole liikaa julkisia tiloja, kattopuutarhat, 25-metrinen uima-allas ja kuntosali paransivat yrityksen 1200 työntekijän elämänlaatua. Rakennuksen täyskorkea lasijulkisivu on muotoiltu keskiaikaisen katulinjauksen mukaan, ja se luo draamaa, sillä se muuttuu hienovaraisesti läpinäkymättömästä, heijastavasta mustasta hehkuvaksi, taustavalaistuksi läpinäkyvyydeksi auringon laskiessa. Suunnittelun innoittajana oli Manchesterissa sijaitseva Daily Express -rakennus, jota Foster ihaili nuoruudessaan. Rakennus on nykyään Grade I* -luokituksen mukainen.
Sainsbury Centre for Visual Arts, taidegalleria ja museo East Anglian yliopiston kampuksella Norwichissa, oli yksi ensimmäisistä Fosterin suunnittelemista suurista julkisista rakennuksista. Se valmistui vuonna 1978, ja siitä tuli joulukuussa 2012 II*-luokan rakennus. Vuonna 1990 Fosterin Lontoon Stanstedin lentoaseman terminaalirakennuksen suunnittelulle myönnettiin Euroopan unionin nykyarkkitehtuuripalkinto / Mies van der Rohe -palkinto.
Foster sai mainetta toimistorakennusten suunnittelusta. Hän suunnitteli 1980-luvulla HSBC:lle HSBC:n päärakennuksen Hongkongiin. Rakennukselle on ominaista suuri valon läpinäkyvyys, sillä kaikki 3500 työntekijää näkevät Victoria Peakin tai Victorian sataman. Foster sanoi, että jos yritys ei olisi voittanut sopimusta, se olisi todennäköisesti ajautunut konkurssiin. Foster uskoo, että nuorten lahjakkuuksien houkutteleminen on tärkeää, ja hän on ylpeä siitä, että Foster and Partnersin palveluksessa työskentelevien työntekijöiden keski-ikä on 32 vuotta, aivan kuten vuonna 1967.
Nykypäivä
Nykyään Foster + Partners työskentelee yhdessä insinöörien kanssa tietokonejärjestelmien parissa. He kiinnittävät huomiota fysiikan peruslakeihin, kuten konvektioon. He ovat luoneet tehokkaita rakennuksia, kuten Swiss Re Londonin pääkonttorin Lontoossa. Seinät päästävät ilmaa sisään passiivista jäähdytystä varten ja päästävät sen sitten ulos, kun se lämpenee ja nousee.
Fosterin aiemmat mallit heijastivat hienostunutta, koneisiin vaikuttanutta high-tech-näkemystä. Hänen tyylinsä on kehittynyt teräväkulmaisemmaksi moderniksi. Vuonna 2004 Foster suunnitteli maailman korkeimman sillan, Millaun viaduktin Etelä-Ranskassa, ja Millaun pormestari Jacques Godfrain totesi: "Arkkitehti Norman Foster antoi meille taidemallin." Hän on myös tehnyt sen.
Tammikuussa 2007 The Sunday Times -lehti kertoi, että Foster oli pyytänyt rahoitusyhtiö Catalystia etsimään ostajia Foster + Partnersille. Foster ei halua jäädä eläkkeelle, mutta haluaa myydä 80-90 prosentin osuutensa yrityksestä, jonka arvo on 300-500 miljoonaa puntaa.
Foster on arkkitehtuurialan hyväntekeväisyysjärjestö Article 25:n johtokunnan jäsen. Se suunnittelee, rakentaa ja hallinnoi turvallisia ja kestäviä rakennuksia maailman vaarallisissa osissa. Hän on ollut myös The Architecture Foundationin johtokunnassa. Syy hänen varallisuuteensa on se, että hän saa 15 prosenttia rakennuskustannuksista.
Vuonna 2007 hän työskenteli Philippe Starckin ja Virgin Groupin Sir Richard Bransonin kanssa Virgin Galacticin suunnitelmien parissa.
Foster suunnitteli Applen kampuksen Cupertinossa ja suunnittelee tällä hetkellä suurinta osaa Applen myymälöistä. Hän suunnittelee myös Bloombergin pääkonttoria Lontoossa. Hän suunnitteli hiljattain myös Monacon purjehdusklubin ja McLarenin teknologiakeskuksen.
Foster on tällä hetkellä arkkitehtuurialan hyväntekeväisyysjärjestö Article 25:n johtokunnan jäsen, joka suunnittelee, rakentaa ja hallinnoi innovatiivisia, turvallisia ja kestäviä rakennuksia joillakin maailman epäsuotuisimmilla ja epävakaimmilla alueilla. Hän on ollut myös Architecture Foundationin johtokunnassa.
Hän on hiljattain perustanut Norman Foster -säätiön, joka edistää monitieteellistä ajattelua ja tutkimusta auttaakseen arkkitehtien, suunnittelijoiden ja kaupunkisuunnittelijoiden uusia sukupolvia ennakoimaan tulevaisuutta.
Foster perusti hiljattain henkilökohtaisen Instagram-tilinsä käyttäjänimellä @officialnormanfoster, jossa hän julkaisee kuvia jokapäiväisestä elämästään.
