Pritzker-palkinto — arkkitehtuurin 'Nobel' — historia ja merkitys
Tutustu Pritzker-palkinnon historiaan ja merkitykseen — arkkitehtuurin "Nobel", sen perustajat, palkinnon periaatteet ja voittajien vaikutus alaan.
Pritzker-arkkitehtuuripalkinnon jakaa vuosittain Hyatt-säätiö, ja se on tarkoitettu arkkitehdille, joka on urallaan luonut merkittäviä ja kestäviä hankkeita sekä vaikuttanut arkkitehtuurin kehitykseen. Palkinnon perustivat Jay A. Pritzker ja hänen vaimonsa Cindy vuonna 1979, ja sen rahoittaa Pritzkerin perhe. Palkintoa pidetään arkkitehtuurin korkeimpana kunnianosoituksena, ja sitä kutsutaan usein arkkitehtuurin Nobel-palkinnoksi. Palkinnon myöntämisessä ei oteta huomioon arkkitehdin kansallisuutta, rotua, uskontoa tai poliittisia näkemyksiä.
Historia ja kehitys
Pritzker-palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1979, ja sen tarkoituksena oli nostaa esiin arkkitehtuurin merkittäviä tekijöitä laajemmalle yleisölle. Alkuvuosina palkintoon kuului myös rajoitettu painos Henry Mooren veistoksesta; tämä käytäntö päättyi vuoden 1987 jälkeen. Palkinnon saajista monet ovat nousseet kansainväliseen maineeseen, ja palkinto on usein lisännyt voittajien näkyvyyttä sekä julkisiin että akateemisiin keskusteluihin arkkitehtuurista.
Valintaprosessi ja kriteerit
Pritzkerin valintaprosessi perustuu asiantuntijaraatiin, jonka nimeää Hyatt-säätiö. Raati vastaanottaa nimityksiä ja arvioi ehdokkaita koko uran merkityksen, työn laadun, innovatiivisuuden ja hankkeiden vaikutuksen perusteella. Palkinto myönnetään yksilölle tai harvoin arkkitehtiryhmälle elinkaaren saavutusten perusteella — se ei ole vuoden paras rakennus -palkinto. Nominaatit ovat yleensä julkisen ja ammatillisen kentän ehdotuksia, ja palkinnon myöntämisen yksityiskohdat ja ehdokaslistat pysyvät usein suljettuina.
Palkinnon sisältö ja symboliikka
Vuoden 2024 tietojen mukaan voittaja saa 100 000 Yhdysvaltain dollaria sekä todistuksen ja mitalin. Mitalin kääntöpuolella on teksti, jossa esiintyvät latinankieliset sanat - firmitas, utilitas, venustas (suomeksi: kestävyys, hyödyllisyys ja kauneus). Näiden käsitteiden juuret ovat roomalaisessa arkkitehtuuriperinteessä, ja idea viittaa klassiseen arkkitehtuurin tavoitteeseen yhdistää lujuus, toiminnallisuus ja esteettisyys — periaatteen, jonka teki tunnetuksi roomalainen arkkitehti Vitruvius. Voittajat saavat myös mitalin, ja palkintoraadin lausunto kuvaa voittajan ansioita.
Merkitys ja vaikutus
- Pritzker nostaa palkinnon saajan työt laajempaan kansainväliseen huomioon ja voi vaikuttaa arkkitehtuurin julkiseen keskusteluun.
- Palkinto korostaa uran kokonaisvaikutusta, mikä kannustaa pitkäjänteiseen, laaja‑alaiseen ja laadukkaaseen tuotantoon.
- Pritzkerin saajat toimivat usein esikuvina nuoremmille arkkitehdeille ja vaikuttavat koulutukseen, kaupunkisuunnitteluun ja arkkitehtuurifilosofiaan.
Merkittäviä voittajia ja suuntauksia
Vuodesta 1979 lähtien palkinnon saajat ovat edustaneet eri tyylisuuntia ja maantieteellisiä alueita. Palkinnon varhaisia voittajia ovat olleet esimerkiksi Philip Johnson (1979) ja Luis Barragán (1980). Myöhempiä tunnettuja voittajia ovat muun muassa Frank Gehry, Tadao Ando, Renzo Piano, Álvaro Siza, Norman Foster, Rem Koolhaas, Zaha Hadid (ensimmäinen nainen, joka sai palkinnon vuonna 2004), Peter Zumthor ja Alejandro Aravena. Palkinto on myös tunnustanut pareja ja toimistoja, kuten SANAA (Kazuyo Sejima ja Ryue Nishizawa).
Kritiikki ja keskustelu
Pritzker on saanut laajasti arvostusta, mutta sitä on myös kritisoitu. Kritiikki on kohdistunut muun muassa palkinnon kaupalliseen ulottuvuuteen, vähemmistöjen ja naisten aliedustukseen voittajien joukossa sekä siihen, miten palkinto määrittelee arkkitehtuurin "suuruuden". Viime vuosina palkintolautakunta on pyrkinyt monipuolistamaan ehdokasjoukkoa ja huomioimaan maailmanlaajuisempia näkökulmia arkkitehtuuriin.
Seremonia ja ilmoitus
Pritzkerin voittaja julkistetaan yleensä virallisessa tilaisuudessa, ja voittajalle luovutetaan palkinto usein palkinnon julkistamisen yhteydessä järjestettävässä seremoniassa. Seremonian paikka ja ajankohta vaihtelevat, ja siihen osallistuvat arkkitehtuurin, median ja julkisen elämän edustajat.
Yhteenvetona Pritzker-arkkitehtuuripalkinto on merkittävä tunnustus, joka korostaa arkkitehtuurin kulttuurista ja yhteiskunnallista merkitystä, vaikka sen roolia ja valintakäytäntöjä seurataan ja arvioidaan jatkuvasti uudelleen.
Valinta
Martha Thorne on toiminut toiminnanjohtajana vuodesta 2009. Johtaja pyytää monia ihmisiä, kuten aiempia voittajia, tutkijoita, kriitikoita ja muita arkkitehtuurin parissa työskenteleviä henkilöitä ehdottamaan mahdollisia voittajia. Kuka tahansa luvan saanut arkkitehti voi myös hakea palkintoa ennen kunkin vuoden marraskuun 1. päivää. Vuonna 1988 Gordon Bunshaft haki palkintoa itse ja voitti sen lopulta. Viidestä yhdeksään tuomariston jäsentä kokoontuu seuraavan vuoden alussa, ja voittaja julkistetaan keväällä.
Voittajat
Ensimmäinen voittaja oli Philip Johnson. Palkinto myönnettiin "50 vuoden mielikuvituksesta ja elinvoimaisuudesta", jota monet "museot, teatterit, kirjastot, talot, puutarhat ja yritysrakenteet" ovat osoittaneet. Vuonna 2004 palkittu Zaha Hadid oli ensimmäinen naispalkinnon saaja. Ryūe Nishizawasta tuli vuonna 2010 nuorin voittaja 44-vuotiaana. Tuorein voittaja, vuonna 2019, on Arata Isozaki.
Luettelo palkinnon saajista
| Vuosi | Laureaatti | Kansalaisuus | Esimerkkityö (valmistumisvuosi) | Juhlapaikka | Ref(s) | ||
| 1979 | Philip Johnson |
| Lasitalo (1949) | Dumbarton Oaks | |||
| 1980 | Luis Barragán |
| Torres de Satélite (1957) | Dumbarton Oaks | |||
| 1981 | Sir James Stirling |
| Seeleyn historiallinen kirjasto (1968) | Kansallinen rakennusmuseo | |||
| 1982 | Kevin Roche |
| Kolumbuksen ritarien rakennus (1969) | ||||
| 1983 | Ieoh Ming Pei |
| Kansallinen taidegalleria, itäinen rakennus (1978) | ||||
| 1984 | Richard Meier |
| High Museum of Art (1983) | Kansallinen taidegalleria | |||
| 1985 | Hans Hollein |
| Abteibergin museo (1982) | Huntingtonin kirjasto | |||
| 1986 | Gottfried Böhm |
|
| Iglesian nuorisokeskuksen kirjasto (1968) | Worshipful Company of Goldsmiths | ||
| 1987 |
| Pyhän Marian katedraali, Tokio (1964) | Kimbellin taidemuseo | ||||
| 1988 | Gordon Bunshaft |
| Beinecke Rare Book and Manuscript Library (1963) | ||||
| 1988 | Oscar Niemeyer |
| Brasílian katedraali (1958) | ||||
| 1989 | Frank Gehry |
| Walt Disney Concert Hall (1999-2003) | Tōdai-ji | |||
| 1990 | Aldo Rossi |
| Bonnefantenin museo (1990) | Palazzo Grassi | |||
| 1991 | Robert Venturi |
| National Gallery (Lontoo), Sainsbury Wing (1991) | Palacio de Iturbide | |||
| 1992 | Álvaro Siza Vieira |
| Portugalin paviljonki Expo'98 -messuilla (1998) | Harold Washingtonin kirjasto | |||
| 1993 | Fumihiko Maki |
| Tokyo Metropolitan Gymnasium (1991) | Prahan linna | |||
| 1994 | Christian de Portzamparc |
| Ranskan suurlähetystö, Berliini (2003) | The Commons, Columbus, Indiana | |||
| 1995 | Tadao Ando |
| Nagaragawan kokouskeskus (1995) | Versaillesin palatsi | |||
| 1996 | Rafael Moneo |
| Kursaalin palatsi (1999) | ||||
| 1997 | Sverre Fehn |
| Norjan jäätikkömuseo (1991) | ||||
| 1998 | Renzo Piano | Kansain kansainvälinen lentoasema (1994) | |||||
| 1999 |
| Millennium Bridge (Lontoo) (2000) | Altes Museum | ||||
| 2000 | Rem Koolhaas |
| Casa da Música (2003) | Jerusalemin arkeologinen puisto | |||
| 2001 | Herzog & de Meuron |
| Tate Modern (2000) | ||||
| 2002 | Glenn Murcutt |
| Berowra Waters Inn (1983) | Michelangelon Campidoglio | |||
| 2003 | Jørn Utzon |
| Sydneyn oopperatalo (1973) | San Fernandon kuninkaallinen taideakatemia | |||
| 2004 | Zaha Hadid |
| Sillan paviljonki (2008) | ||||
| 2005 | Thom Mayne |
| San Franciscon liittovaltion rakennus (2007) | Pritzkerin paviljonki, Millennium-puisto | |||
| 2006 | Paulo Mendes da Rocha |
| Pyhän Pietarin kappeli, São Paulo (1987) | Dolmabahçen palatsi | |||
| 2007 | Richard Rogers |
| Lloyd's-rakennus (1986) | Bankettitalo, Whitehall | |||
| 2008 | Jean Nouvel |
| Torre Agbar (2005) | Kongressin kirjasto | |||
| 2009 | Peter Zumthor |
| Therme Vals (1996) | Kaupunginvaltuuston lakiasäätävä palatsi, Buenos Aires | |||
| 2010 | Kazuyo Sejima ja |
| 21st Century Museum of Contemporary Art, Kanazawa (2003) | Ellisin saari | |||
| 2011 | Eduardo Souto de Moura |
| Estádio Municipal de Braga, Braga (2004) | Andrew W. Mellon Auditorium | |||
| 2012 | Wang Shu |
| Ningbon museo (2008) | ||||
| 2013 | Toyo Ito |
| Sendai Mediatheque, Sendai (2001) | John F. Kennedyn presidentin kirjasto ja museo, Boston | |||
| 2014 | Shigeru Ban |
|
| Takatorin katolinen kirkko, Kobe (2005) | Rijksmuseum, Amsterdam | ||
.svg.png){kind=small}
.svg.png){kind=small}
.svg.png){kind=small}
Virkaanastujaispalkinnon saaja Philip Johnson
Voittaja vuonna 1983, Ieoh Ming Pei.
Vuoden 1984 palkittu Richard Meier
Oscar Niemeyer voitti vuonna 1988
Vuoden 1993 palkittu Fumihiko Maki
Voittaja vuonna 1995, Tadao Ando
Vuoden 1999 voittaja Norman Foster
Rem Koolhaas voitti vuonna 2000
Jean Nouvel voitti vuonna 2008
SANAA:n Kazuyo Sejima voitti vuonna 2010.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Pritzkerin arkkitehtuuripalkinto?
V: Pritzker-arkkitehtuuripalkinto on Hyatt-säätiön vuosittain myöntämä palkinto lahjakkaalle ja merkittävälle arkkitehdille, joka on koko elämänsä ajan luonut suuria hankkeita.
K: Kuka perusti Pritzker Architecture Prize -palkinnon?
V: Jay A. Pritzker ja hänen vaimonsa Cindy perustivat Pritzker Architecture Prize -palkinnon vuonna 1979.
K: Kuka maksaa Pritzker Architecture Prize -palkinnon?
V: Pritzkerin perhe maksaa Pritzkerin arkkitehtuuripalkinnon.
K: Mikä on Pritzkerin arkkitehtuuripalkinnon merkitys?
V: Se on arkkitehtuurin korkein palkinto, ja sitä kutsutaan usein arkkitehtuurin Nobel-palkinnoksi.
K: Onko arkkitehdin maalla, rodulla, uskonnolla tai poliittisilla aatteilla merkitystä Pritzkerin arkkitehtuuripalkinnon voittamisessa?
V: Ei, arkkitehdin maalla, rodulla, uskonnolla tai poliittisilla aatteilla ei ole merkitystä Pritzker-arkkitehtuuripalkinnon voittamisessa.
K: Mitä Pritzker-arkkitehtuuripalkinnon voittajat saavat?
V: Pritzker-arkkitehtuuripalkinnon voittajat saavat todistuksen, mitalin, jonka kääntöpuolella on latinankieliset sanat "firmitas, utilitas, venustas" (suomeksi: kestävyys, hyödyllisyys ja kauneus), ja 100 000 Yhdysvaltain dollaria.
Kysymys: Onko palkinto myönnetty aina samalla tavalla?
V: Ei, ennen vuotta 1987 palkintorahojen mukana tuli rajoitettu painos Henry Mooren veistosta.
Etsiä