Aga Khan II (persia: آغا خان دوّم; Āghā Khān-i Duwwum) viralliselta nimeltään Aqa Ali Shah (persia: آقا علی شاه) syntyi vuonna 1830 Mahallatissa, Iranissa, ja kuoli elokuussa 1885 Punessa, Intiassa. Hän toimi 47. imaamina nizari-ismaili-muslimeille vuosina 1881–1885. Aga Khan II oli sukua Iranin kuninkaalliseen ja aateliseen piiriin, ja hän ylläpiti sekä uskonnollista että maallista johtajuutta yhteisössään.
Elämä ja tausta
Aqa Ali Shah kasvoi perheessä, joka oli osa persialaista aristokratiaa ja jolla oli läheiset suhteet sekä Iraniin että Intiaan. Hänen isänsä oli Aga Khan I (Hasan Ali Shah), jonka vaikutus johti perheen siirtymiseen osittain Intiaan 1800-luvulla. Aqa Ali Shah vietti elämäänsä sekä Iranissa että Brittiläisessä Intiassa, missä hän piti yhteisösuhteita yllä ja huolehti ismailiyhteisönsä asioista.
Toiminta imaamina
Aga Khan II nousi imaamikseen vuonna 1881 isänsä kuoleman jälkeen. Hänen imaamikaudellaan korostuivat yhteisön yhtenäisyyden vaaliminen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Hän kannatti koulutusta ja yhteisöllisiä aloitteita sekä piti tiiviitä yhteyksiä Intian muslimiyhteisöihin ja paikallisiin viranomaisiin. Vaikka hänen imaamikautensa oli verrattain lyhyt (noin neljä vuotta), hän vaikutti siihen, että seuraajat jatkaisivat järjestäytyneen yhteisöelämän sekä koulutus- ja hyvinvointityön kehittämistä.
Perhe ja seuraaja
Aga Khan II oli perheellinen ja hänen jälkeensä imaamiksi tuli hänen poikansa, joka tunnetaan nimellä Aga Khan III (Sultan Muhammad Shah). Aga Khan III nousi imaamiksi lapsena ja hänen pitkä valtakautensa vaikutti huomattavasti ismailiyhteisön modernisoitumiseen ja kansainväliseen näkyvyyteen.
Harrastukset ja luonne
Hänestä kerrotaan olleen sporttinen ja ulkoilmaelämään myönteisesti suhtautuva henkilö; urheilu, ratsastus ja metsästys olivat hänelle mieluisia ajanviettotapoja. Samalla hän oli tunnettu suvaitsevaisesta ja vastuullisesta suhtautumisesta yhteisönsä asioihin.
Perintö
Aga Khan II:n lyhyt mutta merkittävä imaamikausi loi pohjaa myöhemmälle järjestäytyneemmälle yhteisötoiminnalle ja uskonnolliselle johtajuudelle. Hänen elämänsä ja työnsä vaikutus näkyi erityisesti siinä, että seuraava sukupolvi pystyi laajentamaan koulutukseen, terveyteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyviä aloitteita. Häntä muistetaan tärkeänä linkkinä perinteisen persialaisen aristokratian ja modernin ismailiyhteisön välillä.
