Ahab

Ahabin valtakausi koko Israelissa

Ahab, Omrin poika, teki "enemmän pahaa Herran silmissä kuin kukaan hänen edeltäjistään" (1. Kun. 16:30), kuten Raamatussa kirjoitetaan. Monet ajattelevat - ja sanovat - että se johtui luultavasti hänen pahasta vaimostaan, kuningatar Iisebelistä, joka oli siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tytär. Hän oli vielä synnillisempi kuin Ahab, ja se tulee Raamatussa esiin, kun hän käskee Ahabia tekemään suurimman osan haluamistaan asioista. Hän palvelee epäjumala Baalia ja yrittää saada Ahabin ja kaikki israelilaisetkin palvomaan sitä.

Yksi Ahabin kuuluisimmista vihollisista on vanha profeetta (Jumalan mies) nimeltä Elia. Hän nuhtelee Ahabia jatkuvasti siitä, että hän on niin tottelematon Herraa kohtaan, ja kun Ahab kutsui kaikki Baalin profeetat Elia vastaan Karmelin vuorelle ja pystytti heille kaksi alttaria, Elia voitti kutsumalla Jumalaa ja antamalla tulen tulla ja polttaa uhrin, ja israelilaiset tappoivat Baalin profeetat välittömästi. Tärkeää on, että tässäkään tapauksessa Ahab ei tee mitään estääkseen tai auttaakseen Eliaa.

 
Kuningatar Iisebel ja kuningas Ahab  

Ahabin ja Ben-Hadadin välinen taistelu

Kerran käytiin varsin tunnettu sota Aramin kuninkaan Ben-Hadadin ja kuningas Ahabin välillä. Ben-Hadad tuli ja hyökkäsi Samariaan "kolmenkymmenenkahden kuninkaan, hevosten ja vaunujen kanssa" (1. Kun. 20). Hän sanoi kuningas Ahabille: 
"Hopeasi ja kultasi ovat minun, ja parhaat vaimosi ja lapsesi ovat minun." Hän sanoi Ahabille: "Hopeasi ja kultasi ovat minun, ja parhaat vaimosi ja lapsesi ovat minun." Tähän kuningas Ahab suostui - mutta sen jälkeen Ben-Hadad lähetti toisen vaativamman käskyn: "Lähetin vaatimaan hopeaanne ja kultaanne, vaimojanne ja lapsianne. Mutta huomenna tähän aikaan aion lähettää virkamieheni tutkimaan palatsisi ja virkamiehiesi talot. He ottavat haltuunsa kaiken, mitä arvostat, ja vievät sen pois." - Ja kuningas Ahab suuttui. Hän hylkäsi tämän käskyn, ja niin Ben-Hadad päätti taistella Ahabia vastaan. Sen jälkeen Herra lähetti profeetan ja sanoi: "Näetkö tämän valtavan armeijan? Minä annan sen tänään sinun käteesi, ja silloin saat tietää, että minä olen Herra." Ja hän lisäsi myös, että komentajien nuoret upseerit tekevät sen, ja että kuningas Ahab aloittaisi taistelun.

Tästä rohkaistuneena Ahab otti komentajien nuoret upseerit, 232 miestä. Sitten hän kokosi loput israelilaiset, yhteensä 7000 miestä. He lähtivät liikkeelle keskipäivällä, kun Ben-Hadad ja hänen mukanaan olleet 32 kuningasta olivat teltoissaan juopottelemassa, ja kukistivat heidät kaikki.

Myöhemmin keväällä, kuten profeetta Ahabille ennusti, Ben-Hadad tuli jälleen koko armeijansa kanssa. He tulivat laaksoihin ja julistivat voitokkaasti, että Jumala oli "kukkuloiden jumala" ja siksi israelilaiset olivat vahvoja; ja nyt kun he olivat laaksoissa, he varmasti voittaisivat taistelun. Mutta Jumala halusi todistaa, että hän oli kaiken eikä vain kukkuloiden Jumala, joten hän auttoi Ahabia voittamaan heidät myös siellä. Sitten Ahab säästi Ben-Hadadin hengen. Tämä sai Jumalan suuttumaan Ahabille ja sanomaan profeetan kautta (1. Kun. 20:42): "Näin sanoo Herra: 'Sinä olet vapauttanut miehen, jonka minä olin määrännyt kuolemaan. Sen tähden on sinun henkesi hänen henkensä puolesta, sinun kansasi hänen kansansa puolesta.""

 

Nabotin viinitarha

Myös Ahab teki kerran suuren synnin, josta Herra oli hyvin vihainen, ja siihen liittyi jisreeliläisen Nabon viinitarha. Hän halusi jisreeliläisen Naabotin viinitarhan, koska se oli Jisreelissä ja lähellä hänen palatsiansa. Niinpä Ahab sanoi Nabotille (1. Kun. 21:2): "Anna viinitarhasi minulle kasvimaaksi, koska se on lähellä palatsiani. Vastineeksi annan sinulle paremman viinitarhan, tai jos haluat, maksan sinulle sen arvon." Mutta Naabot oli haluton, koska "Herra kielsi" häntä antamasta Ahabille "isiensä perintöä". Niinpä Ahab oli hyvin vihainen ja murjottanut, eikä kotona ollessaan suostunut syömään, vaan murjotti sängyllään. Silloin Iisebel tuli paikalle ja kysyi (1. Kun. 21:5): "Miksi olet niin murjottelevainen? Miksi et syö?" Ahab selitti hänelle tilanteen. Iisebel käski häntä nousemaan ylös ja sanoi, että hän hankkisi hänelle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan.

Niinpä hän kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, sinetöi ne ja lähetti ne Nabotin kaupungissa asuville vanhimmille ja aatelisille. Siinä sanottiin: (1. Kun. 21:9-10) "Julistakaa paastopäivä ja asettakaa Naabot näkyvälle paikalle kansan keskuudessa. Mutta istuta kaksi lurjusta häntä vastapäätä ja anna heidän todistaa, että hän on kiroillut sekä Jumalaa että kuningasta. Vie hänet sitten ulos ja kivitä hänet kuoliaaksi."

Niinpä vanhimmat ja aateliset tekivät niin kuin Nabot käski, ja Naabot kuoli katkeraan ja merkityksettömään kuolemaan.

Silloin Iisebel ilmoitti Ahabille, että Naabot ei ollut enää elossa vaan kuollut, ja Ahab nousi ja otti Naabotin viinitarhan haltuunsa. Herra suuttui Ahabille tästä hyvin paljon ja sanoi profeetta Elia Tiisbiitille: (1. Kun. 21:18) "Mene alas tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka hallitsee Samariassa. Hän on nyt Nabotin viinitarhassa, jonne hän on mennyt ottamaan sen haltuunsa. Sano hänelle: "Näin sanoo Herra: 'Etkö ole murhannut miestä ja anastanut hänen omaisuuttaan?' Sano sitten hänelle: "Näin sanoo Herra: siellä, missä koirat nuolivat Nabotin verta, siellä koirat nuolevat sinun vertasi - kyllä, sinun vertasi!"".

Kuningas Ahab sanoi Elialle, kun tämä tapasi hänet (1. Kun. 21:20): "Niinpä sinä olet löytänyt minut, viholliseni!".

Elia vastasi: "Minä löysin sinut, koska olet myynyt itsesi tekemään pahaa Herran silmissä. 'Minä tuotan sinulle onnettomuuden. Minä hävitän jälkeläisesi ja hävitän Ahabista kaikki Israelin miehet - orjat ja vapaat. Minä teen sinun huoneestasi Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Baasan, Ahian pojan, huoneen kaltaisen, koska olet suututtanut minut ja saanut Israelin tekemään syntiä. Ja myös Iisebelistä Herra sanoo: "Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona". Koirat syövät ne Ahabiin kuuluvat, jotka kuolevat kaupungissa, ja taivaan linnut syövät ne, jotka kuolevat maalla." Tämän kuultuaan Ahab pelästyi ja nöyrtyi repimällä vaatteensa, pukemalla päälleen säkkikankaan ja paastoten. Hän "makasi säkkivaatteissa ja kulki ympäriinsä nöyrästi". Herra tunsi myötätuntoa ja sanoi Elialle: "Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni?" Hän sanoi. Koska hän on nöyrtynyt, minä en tuota onnettomuutta hänen aikanaan, vaan tuotan sen hänen perheelleen hänen poikansa päivinä."

Ahabin kuolema

Raamatun mukaan kolmeen vuoteen ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä. Mutta kolmantena vuonna, kun Joosafat, Juudan kuningas, meni tapaamaan Ahabia (joka oli nyt hänen appensa, koska Joosafat oli mennyt naimisiin hänen tyttärensä Athaljan kanssa), Ahab sanoi: "Mennään takaisin valtaamaan Ramot-Gilead Aramin kuninkaalta!". Tuletko sinä mukaani?" Joosafat vastasi: "Olen niin kuin sinä, kansani niin kuin sinun kansasi, hevoseni niin kuin sinun hevosesi." Hän vastasi: "Olen niin kuin sinä, kansani niin kuin sinun kansasi, hevoseni niin kuin sinun hevosesi." Tästä hän sai myöhemmin profeetta Jehulta nuhteita. Mutta hän lisäsi: "Kysy ensin neuvoa Herralta."

Kuningas Ahab kutsui koolle profeetat - "noin neljäsataa miestä" - ja kysyi heiltä: "Lähdenkö hyökkäämään Ramot-Gileadiin vai en?". He vastasivat: "Mene." Nämä profeetat eivät oikeastaan olleet profeettoja, vaan tekivät vain "työtään" sanomalla asioita, joiden he ajattelivat tekevän kuninkaan onnelliseksi - eivät sitä, mitä Herra todella sanoi. Kuningas Joosafat näki, että 400 profeettaan ei voinut luottaa, ja pyysi nähdä todellisen Herran profeetan sanoen: "Eikö täällä ole Herran profeetta...?". Kuningas Ahab sanoi, että täällä oli Miikaja, Imlahin poika, mutta "...hän ei koskaan ennusta minusta mitään hyvää, vaan aina vain pahaa." Joosafat halusi nähdä hänet, joten Ahab kutsui hänet. Sillä välin Sidkia, Kenaanan poika, joka oli yksi 400 profeetasta, oli valmistanut rautaisia sarvia ja huusi: "Näin sanoo Herra: 'Näillä te hakkaatte aramealaiset, kunnes he tuhoutuvat'". Kaikki muut profeetat sanoivat samaa. Jopa sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikajaa, sanoi hänelle: "Olkoon sinun sanasi yhtäpitävä heidän sanansa kanssa...".

Kun Miika tuli paikalle, hän sanoi: "Hyökätkää ja olkaa voitokkaita (voittakaa)." Mutta Ahab näki luultavasti, ettei Miika ollut tosissaan, ja hän sanoi: "...sano minulle vain totuus...". Niinpä Miika sanoi, että hän näki Herran istuvan valtaistuimellaan taivaassa ja että Herra oli pannut "valheen hengen" kaikkien profeettojen suuhun, koska he eivät rakastaneet totuutta ja olivat päättäneet puhua omasta sydämestään. Tästä yksi profeetoista, Sidkia, Kenaanan poika, raivostui niin, että hän meni Miikan luo ja löi häntä kasvoihin sanoen sarkastisesti: "Mihin suuntaan Herran henki kulki, kun hän lähti minusta puhumaan (puhumaan) sinulle?" (1. Kun. 22:24, NIV) Miika vastasi: "Saat sen selville... [kun] menet piiloon sisähuoneeseen." Kuningas Ahab pani Miikan vankilaan ja lähti naamioituneena taisteluun ajatellen, että näin kukaan ei tietäisi, kuka hän oli, ja näin Miikan profetia ei toteutuisi (kävisi toteen). Mutta eräs sotilas ampui häntä vahingossa, ja hän sai syvän haavan ja kuoli vaunuissaan katsellen surullisena taistelua. Kuten Elian profetiassa, koirat nuolivat hänen verensä. Hänen jälkeensä kuninkaaksi nousivat hänen poikansa Ahasja ja Jooram.

 
Elia profetoi Ahabia vastaan Nabotin viinitarhalla.