William Hogarth – englantilainen kuvasatiirin mestari ja sarjakuvan edelläkävijä

Harlot's Progress

Vuonna 1731 hän sai valmiiksi sarjan moraaliteoksia, joiden ansiosta hänet tunnustettiin suureksi ja omaperäiseksi neroksi. Tämä oli A Harlot's Progress. Se tehtiin ensin maalauksina, jotka ovat nyt kadonneet. Sitten sarja julkaistiin kaiverruksina. Kuudessa kohtauksessa seurataan maalaistytön kohtaloa, josta tuli prostituoitu kaupungissa. Alussa tyttö tapaa bordellin, naisen, joka suostuttelee hänet ryhtymään prostituutioon. Häpeällisessä lopussa tyttö kuolee sukupuolitautiin, ja sitä seuraa armoton hautajaisseremonia. Kaiverruksessa on eläviä kohtauksia humalasta ja irtolaisuudesta. Sarja oli välitön menestys.

Rake's Progress

A Rake's Progress näytti kahdeksassa kuvassa Tom Rakewellin, rikkaan kauppiaan pojan, holtitonta elämää. Tom tuhlaa kaikki rahansa ylelliseen elämään, huoraamiseen ja uhkapeleihin ja kuolee Bedlamissa. A Rake's Progress -elokuvan alkuperäiset maalaukset ovat esillä Sir John Soanen museon galleriasalissa Lontoossa.

Avioliitto à-la-mode

Vuosina 1743-1745 Hogarth maalasi kuusi kuvaa teoksesta Marriage à-la-mode (National Gallery, Lontoo), joka on kärkäs pilkka 1700-luvun yläluokan yhteiskunnasta. Tämä moralistinen varoitus osoittaa rahan vuoksi solmitun harkitsemattoman avioliiton surkean tragedian. Monet pitävät tätä hänen hienoimpana työnään, ja se saattaa kuulua hänen parhaiten suunniteltujen tarinasarjojensa joukkoon. Avioliiton etiikka oli 1700-luvun Britanniassa paljon keskustelua herättänyt aihe. Erityistä kritiikkiä saivat mukavuusavioliitot ja niiden onnettomuus.

Sarja kertoo konkurssikypsän jaarli Squanderfieldin pojan ja rikkaan mutta kitsaan kaupunkikauppiaan tyttären muodikkaasta avioliitosta. Se alkaa avioehtosopimuksen allekirjoittamisesta jaarlin kartanossa ja päättyy siihen, että vaimon rakastaja murhaa pojan ja tytär tekee itsemurhan sen jälkeen, kun hänen rakastajansa on hirtetty Tyburnissa.

Teollisuus ja joutilaisuus

Kahdessatoista teoksessa Industry and Idleness (1747) Hogarth esitteli kahden oppipojan elämää, joista toinen on omistautunut ja ahkera, toinen joutilas. Ahkerasta oppipojasta tulee sheriffi ja Lontoon pormestari. Tyhjäntoiminen kääntyy rikollisuuteen. Lopulta hänet teloitetaan Tyburnissa. Työteliään oppipojan lähettää hirsipuuhun ahkera oppipoika itse.

Tämä osoittaa protestanttisen Englannin työmoraalin, jossa ne, jotka tekevät kovasti töitä, palkitaan, ja ne, jotka eivät tee töitä, joutuvat huonoon asemaan,

Beer Street ja Gin Lane

Beer Street and Gin Lane (1751) oli hänen varoituksensa alkoholismista. Ne olivat kaksi kaiverrusta, jotka oli suunniteltu nähtäväksi vierekkäin. Hogarth kaiversi Beer Streetin kuvaamaan onnellista kaupunkia, jossa juodaan "hyvää" englantilaista olutta. Toisella puolella oli Gin Lane. Siinä näytettiin ginin juomisen vaikutuksia, sillä se aiheutti kovempana viinana enemmän ongelmia yhteiskunnalle. Beer Streetillä ihmiset esitetään terveinä, onnellisina ja hyvinvoivina, kun taas Gin Lanella he ovat laihoja, laiskoja ja huolimattomia.

Gin Lanen edessä oleva nainen, joka antaa vauvansa pudota kuolemaan, on kuin Judith Dufour, joka kuristi vauvansa voidakseen myydä vauvan vaatteet ginirahoilla. Vedokset julkaistiin vuoden 1751 ginilain tueksi.

Hogarthin ystävä, tuomari Henry Fielding, saattoi saada Hogarthin auttamaan Gin Act -lain propagandassa: Beer Street ja Gin Lane julkaistiin pian Fieldingin teoksen An Enquiry into the Causes into the Late Increase of Robbers, and Related Writings jälkeen.

Julmuuden neljä vaihetta

Muita painoksia olivat hänen paheksuntansa epäinhimillisyyttä vastaan teoksessa The Four Stages of Cruelty (julkaistu 21. helmikuuta 1751). Hogarth kuvaa eläinten julmaa kohtelua ja vihjaa, mitä tapahtuu ihmisille, jotka jatkavat tällä tavoin. Ensimmäisessä kuvassa on koirien, kissojen ja muiden eläinten kidutuskohtauksia. Toisessa kuvassa yksi ensimmäisen maalauksen hahmoista, Tom Nero, on nyt ryhtynyt vaununkuljettajaksi, ja hänen julmuutensa hevostaan kohtaan on aiheuttanut sen jalan murtumisen. Kolmannessa maalauksessa Tom esitetään murhaajana, ja hänen tappamansa nainen makaa maassa, kun taas neljännessä maalauksessa, jonka otsikko on Julmuuden palkinto, murhaaja esitetään kirurgien leikattavana teloituksen jälkeen. Teloitustapa ja leikkely kuvastavat vuoden 1752 parlamentin lakia. Se salli murhasta teloitettujen rikollisten julkisen paloittelun.

Hogarth halusi lopettaa "sen barbaarisen (ilkeän) eläinten kohtelun, jonka näkeminen tekee metropolimme kaduista niin ahdistavia jokaiselle tuntevalle mielelle".

Vaalien huumori

The Humours of an Election on Hogarthin neljän öljyvärimaalauksen ja myöhempien kaiverrusten sarja. Niissä kuvataan, mitä tapahtui vuoden 1754 parlamentin jäsenen vaaleissa. Öljyvärimaalaukset on tehty vuonna 1755.

Tuolloin kukin vaalipiiri valitsi kaksi kansanedustajaa, ja äänestäjillä oli omaisuusvaatimus, joten vain vähemmistö miespuolisesta väestöstä oli äänioikeutettu. Salaisia vaaleja ei ollut, joten äänten saamiseksi käytettiin lahjontaa ja uhkailua.

Alkuperäiskuvat ovat Sir John Soanen museossa Lontoossa.

·         Muotokuvat

Hogarth oli myös suosittu muotokuvamaalari. Vuonna 1746 hän maalasi näyttelijä David Garrickin Rikhard III:ksi. Hänelle maksettiin 200 puntaa, "mikä oli enemmän", hän kirjoitti, "kuin kukaan englantilainen taiteilija on koskaan saanut yhdestä muotokuvasta". Samana vuonna luonnos Simon Fraserista, 11. lordi Lovatista, joka sittemmin mestattiin Tower Hillillä, oli poikkeuksellisen menestyksekäs.

Hogarthin muotokuva ystävästään, ihmisystävällisestä kapteeni Coramista (1740; Thomas Coram Foundation for Children, nykyinen Foundling Museum) ja hänen keskeneräinen öljyväriluonnoksensa Katkaraputyttö (National Gallery, Lontoo) ovat erittäin arvostettuja. Myös hänen vaimostaan ja kahdesta siskostaan sekä monista muista henkilöistä on muotokuvia.