William Hogarth – englantilainen kuvasatiirin mestari ja sarjakuvan edelläkävijä

William Hogarth (10. marraskuuta 1697 - 26. lokakuuta 1764) oli englantilainen taidemaalari, graafikko, kuvasatiirikko, yhteiskuntakriitikko ja pilapiirtäjä.

Hänen sanotaan aloittaneen länsimaisen sarjakuvataiteen. Hänen työnsä vaihtelivat realistisista muotokuvista sarjakuvamaisiin kuvasarjoihin, joita kutsuttiin "moderneiksi moraaliaiheiksi". Hänen työnsä on niin tunnettu, että tämän tyylisiä satiirisia poliittisia kuvituksia kutsutaan usein "hogarthilaisiksi".

Elämä ja ura

Hogarth syntyi Lontoossa ja aloitti nuorena kädentaidot ja kaiverruksen parissa. Hän työskenteli muun muassa hopeakaiverrusten ja mainoskuvitusten parissa ennen kuin siirtyi vakavamman maalaustaiteen ja kuvitusten tekemiseen. Hän tuli tunnetuksi erityisesti sarjallisista, kertovista kuvituksistaan, joissa hän yhdisti teatterillisen sommittelun, yksityiskohtaisen observoinnin ja terävän moraalisen kriittisyyden.

Taiteellinen tyyli ja aiheet

Hogarthin tyyli yhdisti realismin ja satiirin: teoksissa on tarkkoja yksityiskohtia, ilmeikkäitä hahmoja ja visuaalisia symboleja, jotka paljastavat yhteiskunnan paheet ja henkilöhahmojen luonteen. Hänen teoksensa käsittelevät usein aiheita kuten moraalinen rappio, rahan ja vallan väärinkäyttö, avioliiton ongelmat, juopottelu ja prostituutio. Kuvakertomusten avulla hän opetti ja varoitti katsojaa esimerkkien kautta.

Hogarth kirjoitti myös taidekritiikkaa ja teoriaa; merkittävin teos on The Analysis of Beauty (1753), jossa hän muun muassa korosti niin kutsuttua "serpentine line" -ajatusta eli kaarevaa, elävää linjaa kauneuden tunnusmerkkinä.

Tunnetuimpia teoksia

A Harlot's Progress (seurakuvia, 1730-luku) – kertomus nuoren naisen tuhosta Lontoon moraalittomassa ympäristössä.
A Rake's Progress – kuvaus nuoren miehen syöksystä ylellisyyteen ja sen seurauksista.
Marriage A-la-Mode – satiirinen sarja, joka pilkkaa avioitumista taloudellisten intressien kautta.
Gin Lane ja Beer Street (1751) – kuuluisat kuvat, jotka kritisoivat gin-kriisin aikaisen Lontoon juomakulttuurin seurauksia.

Tekniikka, julkaisu ja vaikutus

Hogarth hyödynsi kaiverruksia ja vedoksia levittääkseen teoksiaan laajalle yleisölle. Vedokset olivat usein edullisempia kuin öljymaalaukset, mikä teki hänen satiireistaan helposti saatavilla olevan yhteiskunnallisen kommentaarin. Sarjakuvien kaltainen kertova rakenne ja toistuvat hahmot tekevät hänestä monien mielestä varhaisen sarjakuvan tai kuvasarjan edelläkävijän.

Hogarthin vaikutus ulottuu pitkälle englantilaiseen ja eurooppalaiseen pilakuvataiteeseen; hänen tavastaan yhdistää taide, journalismi ja kansansivistys syntyivät perinteet, jotka elivät esimerkiksi 1800-luvun satiirikossa ja myöhemmissä karikatyyreissä. Termi "hogarthilainen" viittaa edelleen raa'an rehelliseen, moralisoivaan kuvasatiiriin.

Perintö

Hogarth toimi myös aktiivisesti taiteen edistämiseksi ja osallistui hyväntekeväisyyteen, mukaan lukien osallistuminen lastensuojelutyöhön. Hänen teoksensa ovat nykyisin osa monien museoiden kokoelmia ja niitä tutkitaan laajasti niin taidehistoriassa kuin populaarikulttuurin tutkimuksessakin. Hänen kirjoituksensa ja vedoksensa tarjoavat arvokkaan lähteen 1700-luvun Britannian yhteiskunnallisista oloista ja asenteista.

Yhteenveto: William Hogarth oli osaaja, joka yhdisti taiteellisen taituruuden yhteiskuntakriittiseen terävyyteen. Hänen kertovat, usein pahaa ennustavat kuvasarjansa ja satiiriset vedoksensa ovat merkittävä osa länsimaista visuaalista perinnettä ja jättivät pysyvän jäljen sarjakuvan ja karikatyyrin kehitykseen.

Moraalinen sarjan taide

Harlot's Progress

Vuonna 1731 hän sai valmiiksi sarjan moraaliteoksia, joiden ansiosta hänet tunnustettiin suureksi ja omaperäiseksi neroksi. Tämä oli A Harlot's Progress. Se tehtiin ensin maalauksina, jotka ovat nyt kadonneet. Sitten sarja julkaistiin kaiverruksina. Kuudessa kohtauksessa seurataan maalaistytön kohtaloa, josta tuli prostituoitu kaupungissa. Alussa tyttö tapaa bordellin, naisen, joka suostuttelee hänet ryhtymään prostituutioon. Häpeällisessä lopussa tyttö kuolee sukupuolitautiin, ja sitä seuraa armoton hautajaisseremonia. Kaiverruksessa on eläviä kohtauksia humalasta ja irtolaisuudesta. Sarja oli välitön menestys.

Rake's Progress

A Rake's Progress näytti kahdeksassa kuvassa Tom Rakewellin, rikkaan kauppiaan pojan, holtitonta elämää. Tom tuhlaa kaikki rahansa ylelliseen elämään, huoraamiseen ja uhkapeleihin ja kuolee Bedlamissa. A Rake's Progress -elokuvan alkuperäiset maalaukset ovat esillä Sir John Soanen museon galleriasalissa Lontoossa.

Avioliitto à-la-mode

Vuosina 1743-1745 Hogarth maalasi kuusi kuvaa teoksesta Marriage à-la-mode (National Gallery, Lontoo), joka on kärkäs pilkka 1700-luvun yläluokan yhteiskunnasta. Tämä moralistinen varoitus osoittaa rahan vuoksi solmitun harkitsemattoman avioliiton surkean tragedian. Monet pitävät tätä hänen hienoimpana työnään, ja se saattaa kuulua hänen parhaiten suunniteltujen tarinasarjojensa joukkoon. Avioliiton etiikka oli 1700-luvun Britanniassa paljon keskustelua herättänyt aihe. Erityistä kritiikkiä saivat mukavuusavioliitot ja niiden onnettomuus.

Sarja kertoo konkurssikypsän jaarli Squanderfieldin pojan ja rikkaan mutta kitsaan kaupunkikauppiaan tyttären muodikkaasta avioliitosta. Se alkaa avioehtosopimuksen allekirjoittamisesta jaarlin kartanossa ja päättyy siihen, että vaimon rakastaja murhaa pojan ja tytär tekee itsemurhan sen jälkeen, kun hänen rakastajansa on hirtetty Tyburnissa.

Teollisuus ja joutilaisuus

Kahdessatoista teoksessa Industry and Idleness (1747) Hogarth esitteli kahden oppipojan elämää, joista toinen on omistautunut ja ahkera, toinen joutilas. Ahkerasta oppipojasta tulee sheriffi ja Lontoon pormestari. Tyhjäntoiminen kääntyy rikollisuuteen. Lopulta hänet teloitetaan Tyburnissa. Työteliään oppipojan lähettää hirsipuuhun ahkera oppipoika itse.

Tämä osoittaa protestanttisen Englannin työmoraalin, jossa ne, jotka tekevät kovasti töitä, palkitaan, ja ne, jotka eivät tee töitä, joutuvat huonoon asemaan,

Beer Street ja Gin Lane

Beer Street and Gin Lane (1751) oli hänen varoituksensa alkoholismista. Ne olivat kaksi kaiverrusta, jotka oli suunniteltu nähtäväksi vierekkäin. Hogarth kaiversi Beer Streetin kuvaamaan onnellista kaupunkia, jossa juodaan "hyvää" englantilaista olutta. Toisella puolella oli Gin Lane. Siinä näytettiin ginin juomisen vaikutuksia, sillä se aiheutti kovempana viinana enemmän ongelmia yhteiskunnalle. Beer Streetillä ihmiset esitetään terveinä, onnellisina ja hyvinvoivina, kun taas Gin Lanella he ovat laihoja, laiskoja ja huolimattomia.

Gin Lanen edessä oleva nainen, joka antaa vauvansa pudota kuolemaan, on kuin Judith Dufour, joka kuristi vauvansa voidakseen myydä vauvan vaatteet ginirahoilla. Vedokset julkaistiin vuoden 1751 ginilain tueksi.

Hogarthin ystävä, tuomari Henry Fielding, saattoi saada Hogarthin auttamaan Gin Act -lain propagandassa: Beer Street ja Gin Lane julkaistiin pian Fieldingin teoksen An Enquiry into the Causes into the Late Increase of Robbers, and Related Writings jälkeen.

Julmuuden neljä vaihetta

Muita painoksia olivat hänen paheksuntansa epäinhimillisyyttä vastaan teoksessa The Four Stages of Cruelty (julkaistu 21. helmikuuta 1751). Hogarth kuvaa eläinten julmaa kohtelua ja vihjaa, mitä tapahtuu ihmisille, jotka jatkavat tällä tavoin. Ensimmäisessä kuvassa on koirien, kissojen ja muiden eläinten kidutuskohtauksia. Toisessa kuvassa yksi ensimmäisen maalauksen hahmoista, Tom Nero, on nyt ryhtynyt vaununkuljettajaksi, ja hänen julmuutensa hevostaan kohtaan on aiheuttanut sen jalan murtumisen. Kolmannessa maalauksessa Tom esitetään murhaajana, ja hänen tappamansa nainen makaa maassa, kun taas neljännessä maalauksessa, jonka otsikko on Julmuuden palkinto, murhaaja esitetään kirurgien leikattavana teloituksen jälkeen. Teloitustapa ja leikkely kuvastavat vuoden 1752 parlamentin lakia. Se salli murhasta teloitettujen rikollisten julkisen paloittelun.

Hogarth halusi lopettaa "sen barbaarisen (ilkeän) eläinten kohtelun, jonka näkeminen tekee metropolimme kaduista niin ahdistavia jokaiselle tuntevalle mielelle".

Vaalien huumori

The Humours of an Election on Hogarthin neljän öljyvärimaalauksen ja myöhempien kaiverrusten sarja. Niissä kuvataan, mitä tapahtui vuoden 1754 parlamentin jäsenen vaaleissa. Öljyvärimaalaukset on tehty vuonna 1755.

Tuolloin kukin vaalipiiri valitsi kaksi kansanedustajaa, ja äänestäjillä oli omaisuusvaatimus, joten vain vähemmistö miespuolisesta väestöstä oli äänioikeutettu. Salaisia vaaleja ei ollut, joten äänten saamiseksi käytettiin lahjontaa ja uhkailua.

Alkuperäiskuvat ovat Sir John Soanen museossa Lontoossa.

· Muotokuvat

Mary Lewisin muotokuva, 1755

Kapteeni Lord George Graham, noin 1746

Hogarthin muotokuva Katkaraputytöstä 1740-1745.

Hogarthin muotokuva kapteeni Thomas Coramista, 1740

Hogarth oli myös suosittu muotokuvamaalari. Vuonna 1746 hän maalasi näyttelijä David Garrickin Rikhard III:ksi. Hänelle maksettiin 200 puntaa, "mikä oli enemmän", hän kirjoitti, "kuin kukaan englantilainen taiteilija on koskaan saanut yhdestä muotokuvasta". Samana vuonna luonnos Simon Fraserista, 11. lordi Lovatista, joka sittemmin mestattiin Tower Hillillä, oli poikkeuksellisen menestyksekäs.

Hogarthin muotokuva ystävästään, ihmisystävällisestä kapteeni Coramista (1740; Thomas Coram Foundation for Children, nykyinen Foundling Museum) ja hänen keskeneräinen öljyväriluonnoksensa Katkaraputyttö (National Gallery, Lontoo) ovat erittäin arvostettuja. Myös hänen vaimostaan ja kahdesta siskostaan sekä monista muista henkilöistä on muotokuvia.