Pronssikauden päättyminen Euroopassa

Alueellinen näyttö

Anatolia

Kaikissa tärkeissä anatolialaisissa kohteissa edeltävällä myöhäisellä pronssikaudella on havaittavissa tuhoutumiskerros. Näyttää siltä, että sivilisaatio ei elpynyt hettiläisten tasolle vielä tuhanteen vuoteen. Hettiläisten pääkaupunki Hattusa poltettiin ja hylättiin, eikä sitä koskaan vallattu uudelleen. Troija tuhoutui ainakin kahdesti, ennen kuin se hylättiin roomalaisaikaan asti.

Kypros

Enkomin, Kition ja Sindan paikkojen ryöstö ja polttaminen on saattanut tapahtua kahdesti, ennen kuin ne hylättiin. Alun perin on ehdotettu kahta tuhoaaltoa, n. 1230 eaa. merikansojen ja n. 1190 eaa. Egeanmeren pakolaisten tekemiä tuhoja.

Syyria

Syyrialaiset löytöpaikat ovat aiemmin osoittaneet todisteita kauppayhteyksistä Egyptiin ja Egeanmerelle myöhäispronssikaudella. Ugaritista saadut todisteet osoittavat, että siellä tapahtunut tuho tapahtui Merenptahin valtakauden jälkeen.

Ugaritin viimeinen pronssikautinen kuningas Ammurapi oli hettiläisen kuningas Suppiluliuma II:n aikalainen. Hänen valtakautensa tarkat päivämäärät ovat tuntemattomia. Kuninkaan kirje on säilynyt yhdessä savitaulussa, joka löytyi kaupungin tuhoutumisen yhteydessä tapahtuneessa tulipalossa palaneena. Ammurapi korostaa monien Lähi-idän valtioiden kohtaaman kriisin vakavuutta, joka johtui etenevien merikansojen hyökkäyksestä, dramaattisessa vastauksessaan Alasiyan (Kypros) kuninkaan avunpyyntöön:

Isäni, katso, vihollisen laivat tulivat (tänne); minun kaupunkini poltettiin, ja he tekivät pahaa minun maassani. Eikö isäni tiedä, että kaikki sotajoukkoni ja sotavaununi(?) ovat Hattin maassa ja kaikki laivani ovat Lukkan maassa?... Näin maa on hylätty itselleen. Tietäköön isäni sen: tänne tulleet vihollisen seitsemän laivaa aiheuttivat meille paljon vahinkoa.

Ugaritin epäonneksi apua ei saatu, ja Ugarit poltettiin maan tasalle pronssikauden lopulla. Vuonna 1986 löydetty kiilakirjoitustaulu osoittaa, että Ugarit tuhoutui Merneptahin kuoleman jälkeen, noin vuonna 1178 eaa.

Levant

Kaikki Gazasta pohjoiseen kulkevan rannikkoreitin varrella sijaitsevat keskukset tuhoutuivat, eikä niitä voitu vallata uudelleen kolmeenkymmeneen vuoteen.

Kreikka

Yksikään myöhäispronssikauden mykeneläisistä palatseista ei ole säilynyt. Palatseja ja linnoitettuja paikkoja tuhoutui eniten. Thebe oli yksi varhaisimmista esimerkeistä tästä. Sen palatsi ryöstettiin toistuvasti vuosina 1300-1200 eaa. Lopulta se tuhoutui tulipalossa.

Monissa muissa kohteissa on täysin epäselvää, mitä tapahtui. On selvää, että Ateenassa tapahtui merkittävä taantuma pronssikauden romahduksen aikana. Merkittävistä tuhoista tässä kohteessa ei ole todisteita. Tämän paikan linnoitus viittaa Ateenan taantuman pelkoon. On mahdollista, että Ateenan hylkääminen ei ollut väkivaltainen tapaus, ja siihen on esitetty muitakin syitä.

Peloponnesos kärsi ylivoimaisesti eniten Kreikassa. Jopa 90 prosenttia alueen pienistä asuinpaikoista hylättiin, mikä viittaa alueen suureen väestökatoon. Kuten monien Kreikan tuhoutuneiden kohteiden kohdalla, on myös tässä tapauksessa epäselvää, miten tuhoutuminen tapahtui. Esimerkiksi Mykeneen kaupunki tuhoutui alun perin maanjäristyksessä vuonna 1250 eaa., mistä ovat osoituksena romahtaneisiin rakennuksiin haudatut murskatut ruumiit. Paikka kuitenkin rakennettiin uudelleen, mutta se tuhoutui vuonna 1190 eaa. useiden suurten tulipalojen seurauksena. Robert Drews on esittänyt, että tulipalot saattoivat olla seurausta hyökkäyksestä paikkaa ja sen palatsia vastaan. Eric Cline kiistää tämän ja huomauttaa, ettei hyökkäyksestä ole arkeologisia todisteita.

Tirynsissä nähtiin samanlainen tilanne vuonna 1200 eaa., kun maanjäristys tuhosi suuren osan kaupungista, myös sen palatsin. On kuitenkin todennäköistä, että kaupunki jatkoi asumistaan jonkin aikaa maanjäristyksen jälkeen. Näin ollen ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että maanjäristykset eivät tuhonneet Mykeneä tai Tirynsiä pysyvästi, koska fyysinen tuhoutuminen ei voi täysin selittää romahdusta. Syy näiden paikkojen jatkuvaan rappeutumiseen voi olla ympäristösyistä. Erityisesti kotimainen ruoka oli puutteellista. Palatseilla oli tärkeä merkitys elintarvikkeiden tuonnin hallinnassa ja varastoinnissa. Niiden tuhoutuminen pahensi elintarvikepulan ratkaisevampaa tekijää. Kaupan merkitystä tukee myös se, että Mykenessä ei ole todisteita väkivaltaisesta tai äkillisestä rappeutumisesta.

Pylosin tuhoutuminen tulipalossa noin vuonna 1180 viittaa siihen, että kaupunki tuhoutui väkivaltaisesti. On olemassa joitakin todisteita siitä, että Pylos odotti merihyökkäystä, sillä Pylosissa sijaitsevissa tauluissa puhutaan "rannikkoa vartioivista vartijoista". Tauluista ei käy ilmi, mitä vartioidaan ja miksi. Riippumatta siitä, mikä mereltä tuleva uhka oli, sillä oli todennäköisesti osuutensa kaupungin rappeutumiseen. Se olisi haitannut kauppaa ja ehkä elintärkeiden elintarvikkeiden tuontia.

Pronssikauden lopun romahdus merkitsi Kreikan pimeäksi keskiajaksi kutsutun ajanjakson alkua, joka kesti yli 400 vuotta. Joidenkin kaupunkien, kuten Ateenan, miehitys jatkui, mutta niiden olemassaolo oli luonteeltaan hyvin erilaista. Niiden vaikutusvalta oli paikallisempi, kauppa vähäisempää ja kulttuuri köyhtynyt. Kreikan elpyminen kesti vuosisatoja.

Mesopotamia

Useita kaupunkeja tuhoutui, ja Assyria menetti luoteisia kaupunkeja, jotka Tiglath-Pileser I valloitti takaisin noustuaan kuninkaaksi. Babylonian ja Assyrian alueiden hallinta ulottui tuskin kaupungin rajojen ulkopuolelle. Elamilaiset ryöstivät Babylonin.

Egypti

Selvittyään ilmeisesti jonkin aikaa Egyptin valtakunta romahti kahdentoista vuosisadan puolivälissä eaa. (Ramesses VI:n valtakaudella). Tämä johti kolmanteen välikauteen eli ei-dynastiaan.

Päätelmä

Robert Drews kuvailee romahdusta "antiikin historian pahimmaksi katastrofiksi, joka oli jopa katastrofaalisempi kuin Länsi-Rooman valtakunnan romahdus". Useat ihmiset ovat puhuneet katastrofin kulttuurimuistoista kertomuksina "menetetystä kultaisesta ajasta". Esimerkiksi Hesiodos puhui kullan, hopean ja pronssin aikakaudesta, jonka erotti nykyaikaisesta rauta-aikakauden ankarasta ja julmasta maailmasta sankareiden aikakausi.

Mahdolliset romahduksen syyt

Siihen liittyi keskusvallan romahtaminen, väestökato erityisesti kaupunkialueilla, lukutaidon katoaminen Anatoliassa ja Egeanmeren alueella ja sen rajoittuminen muualla, vakiintuneiden kansainvälisen pitkän matkan kaupan mallien katoaminen ja yhä kiivaammat valtataistelut.

Romahdustilanteen selittämiseksi on esitetty erilaisia teorioita, joista monet ovat keskenään yhteensopivia.

Tulivuoret

Hekla 3:n purkaus tapahtui samoihin aikoihin, ja egyptologit ja brittiläiset arkeologit ovat ajoittaneet sen vuodeksi 1159 eaa.

Maanjäristykset

Maanjäristykset tapahtuvat yleensä peräkkäin tai "myrskyinä", jolloin suuri maanjäristys, joka on yli 6,5 Richterin asteikolla, voi laukaista myöhempiä maanjäristyksiä heikentyneen ruhjelinjan varrella. Kun maanjäristysten esiintymiskartta asetetaan päällekkäin myöhäispronssikaudella tuhoutuneiden paikkojen kartan kanssa, havaitaan hyvin läheinen vastaavuus.

Vaellukset ja hyökkäykset

Todisteita ovat muun muassa (Kaakkois-Euroopasta peräisin olevien) Naue II -tyyppisten miekkojen laajalle levinneet löydöt eri puolilta aluetta sekä egyptiläiset merkinnät hyökkäävistä "pohjoisista maista tulleista hyökkääjistä". Ugaritin kirjeenvaihdossa mainitaan tuohon aikaan muun muassa salaperäisten merikansojen heimojen hyökkäyksiä. Samoin viimeiset Egeanmeren Linear B -asiakirjat (jotka ajoittuvat juuri ennen romahdusta) kertovat merirosvouksen, orjaryöstöjen ja muiden hyökkäysten lisääntymisestä erityisesti Anatolian ympäristössä. Myöhemmin Libyan rannikolle rakennettiin linnoituksia, joita egyptiläiset rakensivat ja ylläpitoivat Ramesses II:n valtakauden jälkeen, jotta ryöstöretket vähenisivät.

Tätä teoriaa vahvistaa se, että romahdus sattuu samaan aikaan, kun alueelle ilmestyy monia uusia etnisiä ryhmiä. Indoeurooppalaiset heimot, kuten frygialaiset, traakialaiset, makedonialaiset ja dorjalaiset kreikkalaiset, näyttävät saapuneen tähän aikaan - mahdollisesti pohjoisesta. Myös aramealaiset näyttävät muuttaneen laajalti - mahdollisesti kaakosta.

Lopullisia syitä näihin muuttoihin voivat olla kuivuus, sodankäynnin/aseiden kehitys, maanjäristykset tai muut luonnonkatastrofit. Tämä tarkoittaa, että muuttoliiketeoria ei ole ristiriidassa muiden tässä mainittujen teorioiden kanssa.

Rautatyöstö

Pronssikauden romahdus voidaan nähdä osana teknologista historiaa, jossa raudanvalmistustekniikka levisi alueella hitaasti ja suhteellisen jatkuvasti, alkaen varhaisesta raudanvalmistuksesta nykyisen Bulgarian ja Romanian alueella 1200- ja 1200-luvuilla eaa. Leonard R. Palmer esitti, että vaikka rauta oli huonompi kuin pronssiaseet, sitä oli runsaammin saatavilla, joten raudan käyttäjien suuremmat armeijat pystyivät voittamaan pronssia käyttävien sotavaunujen pienemmät armeijat.

Nyt näyttää siltä, että kaukokaupan keskeytyminen katkaisi helpon tinan saannin, minkä vuoksi pronssin valmistaminen oli mahdotonta. Vanhoja työvälineitä kierrätettiin, minkä jälkeen käytettiin raudan korvikkeita.

Kuivuus

Kuivuus olisi helposti voinut synnyttää tai nopeuttaa sosioekonomisia ongelmia ja johtaa sotiin. Brian Fagan on hiljattain osoittanut, miten keskitalven myrskyjen siirtyminen Atlantilta Pyreneiden ja Alppien pohjoispuolelle, mikä toi Keski-Eurooppaan kosteampia olosuhteita mutta itäiselle Välimerelle kuivuutta, liittyi myöhäispronssikauden romahdukseen.

Sodankäynnin muutokset

Robert Drews väittää, että joukkojalkaväki käytti vasta kehitettyjä aseita ja panssareita.^192ff Käytössä olivat pikemminkin valetut kuin taotut keihäänkärjet ja pitkät miekat, vallankumouksellinen leikkaa ja työnnä -ase sekä keihäitä. Pronssivalimoiden ilmestyminen viittaa siihen, että "pronssiesineiden massatuotanto oli yhtäkkiä tärkeää Egeanmeren alueella". Homeros käyttää esimerkiksi "keihästä" käytännössä synonyyminä sanalle "soturi", mikä viittaa keihään jatkuvaan merkitykseen taistelussa.

Tällaiset uudet aseet, joita käytti proto-hoplitiittinen jalkaväkimalli, joka pystyi vastustamaan vaunujen joukkohyökkäyksiä, horjuttivat valtioita, jotka perustuivat hallitsevan luokan käyttämiin vaunuihin. Tämä johti äkilliseen yhteiskunnalliseen romahdukseen, kun ryöstäjät ja/tai jalkaväen palkkasoturit alkoivat valloittaa, ryöstää ja polttaa kaupunkeja.

Järjestelmien yleinen romahtaminen

Yleinen järjestelmien romahdus on esitetty selitykseksi kulttuurin käänteiselle kehitykselle. Tämä teoria herättää kysymyksen siitä, oliko tämä romahdus syy vai seuraus käsiteltävänä olevasta pronssikauden romahduksesta.

Lähi-idässä useat eri tekijät - kuten väestönkasvu, maaperän köyhtyminen, kuivuus, pronssista valetut aseet ja raudan tuotantoteknologiat - ovat voineet yhdessä nostaa aseiden suhteellisen hinnan (verrattuna viljelykelpoiseen maahan) tasolle, jota perinteiset soturiaaristokratiat eivät ole kyenneet ylläpitämään. Monimutkaisissa yhteiskunnissa, jotka olivat yhä hauraampia, tämä tekijöiden yhdistelmä on saattanut vaikuttaa romahdukseen.

Pronssikauden lopun kriittisiä puutteita ovat sen keskittäminen, erikoistuminen, monimutkaisuus ja ylhäältäpäin painottuva poliittinen rakenne. Nämä puutteet ilmenivät sitten kapinoina, loikkauksina, väestökriiseinä (ylikansoitus) ja valtioiden välisinä sotina. Muita tekijöitä, jotka ovat voineet lisätä paineita hauraille valtakunnille, ovat muun muassa merikansojen aggressiivisuus, merirosvojen vaikutus merikauppaan, kuivuus, sadonmenetykset ja nälänhätä.