Pronssikauden romahdus 1200–1150 eaa: Egean, Anatolia ja Syyria
Tutustu pronssikauden romahdukseen 1200–1150 eaa: Egean, Anatolian ja Syyrian kulttuurien murtuma — kauppareittien katkeaminen ja myyttisten kaupunkien tuho.
Pronssikauden loppua tutkivat historioitsijat kutsuvat sitä pronssikauden romahdukseksi. Kyseessä oli laaja ja monimutkainen muutosketju, joka kosketti Itä-Välimeren alueen poliittisia rakenteita, kaupankäyntiä ja kirjallisia käytäntöjä noin 1200–1150 eaa. Romahduksen seuraukset olivat pitkiä: monet palatsijärjestelmät lakkasivat toimimasta, kauppareitit katkesivat ja tietyt kirjoitusjärjestelmät hävisivät käytöstä.
Egeanmeren ja Anatolian myöhäisen pronssikauden palatsitaloudet korvattiin lopulta "Kreikan pimeän keskiajan" kyläkulttuureilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palatseihin perustuneet hallinto-, varasto- ja jakelujärjestelmät romahtivat; suuri osa eliitistä menetti asemansa ja tekniikka sekä kauppaverkostot kaventuivat. Myös kirjoitustaidon tilanne muuttui: esim. Kreikassa Linear B-kirjoitus katosi, mikä näkyy materiaalisen kulttuurin yksinkertaistumisena ja vähentyneenä kirjallisena dokumentaationa.
Mykeneläisten valtakuntien, Anatoliassa ja Syyriassa sijainneen heettiläisten valtakunnan sekä Syyriassa ja Kanaanissa sijainneen Egyptin valtakunnan kulttuurinen romahdus vuosina 1200-1150 eaa. katkaisi kauppareitit ja hävitti lukutaidon. Useissa keskuksissa kirjallinen toiminta loppui, koska byrokraattiset järjestelmät ja kirjoitustaitoiset virkamiehet katosivat. Egyptistä ja Levantista on säilynyt kronikoita ja raportteja, jotka mainitsevat merirosvouksen ja sotilaalliset tunkeutumiset, ja Hittite-valtion arkistot loppuvat Hattusan tuhon myötä.
Tämän kauden ensimmäisessä vaiheessa lähes kaikki Troijan ja Gazan väliset kaupungit tuhoutuivat väkivaltaisesti ja jäivät usein tyhjilleen: esimerkkeinä mainittakoon Hattusa, Mykene ja Ugarit.
Mahdolliset syyt
- Useiden tekijöiden yhteisvaikutus: tutkijat pitävät todennäköisenä, että romahduksen taustalla oli useiden tekijöiden yhdistelmä eikä yksittäinen syy.
- Väkivalta ja siirtolaistumiset: merillä liikkuneet ryhmät (yleisesti kutsuttu "merien kansoiksi") ja sisäiset kapinat ovat todennäköisesti häirinneet kauppaa ja alueellista vakautta. Egyptin reliefeissä (esim. Medinet Habu) kuvataan tällaisia hyökkäyksiä.
- Ilmasto ja nälänhätä: paleoklimatologinen tutkimus viittaa kuivahtamisjaksoihin ja sadon epäonnistumisiin 1200-luvun tienoilla, mikä olisi voinut aiheuttaa ruokapulaa, liikettä ja konfliktia.
- Maantieteelliset katastrofit: maanjäristykset ja tulipalot näkyvät monien paikkojen tuhoutuneissa kerrostumissa, ja ne ovat voineet kiihtyä jo heikentyneessä poliittisessa tilanteessa.
- Talouden ja järjestelmän romahdus: palatsitalouksien taloudellinen verkosto saattoi ajautua takaisinsopeutumattomaan tilaan — kun keskeinen jakelu ja hallinta pettää, seurauksena on ketjureaktio, joka murentaa muitakin instituutioita.
Vaikutukset ja seuranta
- Kaupankäynnin muuttuminen: pitkän matkan kaupankäynti kaventui, mutta jotkin alueet, kuten Foinikian kaupunki-valtiot, säilyttivät merenkulkoperinteen ja myöhemmin auttoivat kaupan elpymistä.
- Kulttuurinen muutos: palatsien taide ja rakennusperinne vähenivät paikallisen, käsityövaltaisemman kulttuurin hyväksi. Monet alueet kokivat populaation vähenemisen ja uudelleenjäsentyminen.
- Kirjoitustaidon katoaminen ja uusi kehitys: hallinnolliset kirjoitusjärjestelmät kuten Linear B ja hettien kreettiläinen/kitabelikirjoitus lakkaavat jossain määrin; toisaalta foinikialainen aakkoskirjoitus kehittyy ja levisi, mikä myöhemmin vaikutti kreikkalaisen aakkoston syntyyn.
- Teknologinen ja poliittinen siirtymä: rautakauden alkaessa 900–800-luvuilla eaa. uusia valtakeskuksia nousi: aramealaiset valtiot, neo-heittiläiset kaupunkivaltiot Syyria–Anatolia -alueella sekä vahvistuva uusassyrialainen valtio, joka aikanaan vakiinnutti alueellista järjestystä.
Arkeologinen ja kirjallinen todistusaineisto
Romahduksesta kertovat sekä arkeologiset havainnot (polttokerrokset, kaupunginkerrosten äkillinen hylkääntyminen, materiaalisen kulttuurin muuttuminen) että kirjalliset lähteet (Ugaritin kirjeet, egyptiläiset reliefit ja kronikat). Yhdistämällä nämä toisiinsa tutkijat voivat rekonstruoida murroksen luonnetta, vaikka täydellistä yksimielisyyttä syistä ei ole.
Yhteenveto
1200–1150 eaa. tapahtunut pronssikauden romahdus oli laaja, alueellinen murros, jossa poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen järjestelmä monin paikoin hajosi. Vaikutukset tuntuivat vuosisatojen yli: osa perinteistä katosi, mutta uusia polkuja — mm. aakkoskirjoituksen leviäminen, foinikialainen kaupankäynti ja myöhempi valtakeskusten synty — muovasivat Itä-Välimeren seuraavaa historiallista vaihetta, rautakauden alkua.
Alueellinen näyttö
Anatolia
Kaikissa tärkeissä anatolialaisissa kohteissa edeltävällä myöhäisellä pronssikaudella on havaittavissa tuhoutumiskerros. Näyttää siltä, että sivilisaatio ei elpynyt hettiläisten tasolle vielä tuhanteen vuoteen. Hettiläisten pääkaupunki Hattusa poltettiin ja hylättiin, eikä sitä koskaan vallattu uudelleen. Troija tuhoutui ainakin kahdesti, ennen kuin se hylättiin roomalaisaikaan asti.
Kypros
Enkomin, Kition ja Sindan paikkojen ryöstö ja polttaminen on saattanut tapahtua kahdesti, ennen kuin ne hylättiin. Alun perin on ehdotettu kahta tuhoaaltoa, n. 1230 eaa. merikansojen ja n. 1190 eaa. Egeanmeren pakolaisten tekemiä tuhoja.
Syyria
Syyrialaiset löytöpaikat ovat aiemmin osoittaneet todisteita kauppayhteyksistä Egyptiin ja Egeanmerelle myöhäispronssikaudella. Ugaritista saadut todisteet osoittavat, että siellä tapahtunut tuho tapahtui Merenptahin valtakauden jälkeen.
Ugaritin viimeinen pronssikautinen kuningas Ammurapi oli hettiläisen kuningas Suppiluliuma II:n aikalainen. Hänen valtakautensa tarkat päivämäärät ovat tuntemattomia. Kuninkaan kirje on säilynyt yhdessä savitaulussa, joka löytyi kaupungin tuhoutumisen yhteydessä tapahtuneessa tulipalossa palaneena. Ammurapi korostaa monien Lähi-idän valtioiden kohtaaman kriisin vakavuutta, joka johtui etenevien merikansojen hyökkäyksestä, dramaattisessa vastauksessaan Alasiyan (Kypros) kuninkaan avunpyyntöön:
Isäni, katso, vihollisen laivat tulivat (tänne); minun kaupunkini poltettiin, ja he tekivät pahaa minun maassani. Eikö isäni tiedä, että kaikki sotajoukkoni ja sotavaununi(?) ovat Hattin maassa ja kaikki laivani ovat Lukkan maassa?... Näin maa on hylätty itselleen. Tietäköön isäni sen: tänne tulleet vihollisen seitsemän laivaa aiheuttivat meille paljon vahinkoa.
Ugaritin epäonneksi apua ei saatu, ja Ugarit poltettiin maan tasalle pronssikauden lopulla. Vuonna 1986 löydetty kiilakirjoitustaulu osoittaa, että Ugarit tuhoutui Merneptahin kuoleman jälkeen, noin vuonna 1178 eaa.
Levant
Kaikki Gazasta pohjoiseen kulkevan rannikkoreitin varrella sijaitsevat keskukset tuhoutuivat, eikä niitä voitu vallata uudelleen kolmeenkymmeneen vuoteen.
Kreikka
Yksikään myöhäispronssikauden mykeneläisistä palatseista ei ole säilynyt. Palatseja ja linnoitettuja paikkoja tuhoutui eniten. Thebe oli yksi varhaisimmista esimerkeistä tästä. Sen palatsi ryöstettiin toistuvasti vuosina 1300-1200 eaa. Lopulta se tuhoutui tulipalossa.
Monissa muissa kohteissa on täysin epäselvää, mitä tapahtui. On selvää, että Ateenassa tapahtui merkittävä taantuma pronssikauden romahduksen aikana. Merkittävistä tuhoista tässä kohteessa ei ole todisteita. Tämän paikan linnoitus viittaa Ateenan taantuman pelkoon. On mahdollista, että Ateenan hylkääminen ei ollut väkivaltainen tapaus, ja siihen on esitetty muitakin syitä.
Peloponnesos kärsi ylivoimaisesti eniten Kreikassa. Jopa 90 prosenttia alueen pienistä asuinpaikoista hylättiin, mikä viittaa alueen suureen väestökatoon. Kuten monien Kreikan tuhoutuneiden kohteiden kohdalla, on myös tässä tapauksessa epäselvää, miten tuhoutuminen tapahtui. Esimerkiksi Mykeneen kaupunki tuhoutui alun perin maanjäristyksessä vuonna 1250 eaa., mistä ovat osoituksena romahtaneisiin rakennuksiin haudatut murskatut ruumiit. Paikka kuitenkin rakennettiin uudelleen, mutta se tuhoutui vuonna 1190 eaa. useiden suurten tulipalojen seurauksena. Robert Drews on esittänyt, että tulipalot saattoivat olla seurausta hyökkäyksestä paikkaa ja sen palatsia vastaan. Eric Cline kiistää tämän ja huomauttaa, ettei hyökkäyksestä ole arkeologisia todisteita.
Tirynsissä nähtiin samanlainen tilanne vuonna 1200 eaa., kun maanjäristys tuhosi suuren osan kaupungista, myös sen palatsin. On kuitenkin todennäköistä, että kaupunki jatkoi asumistaan jonkin aikaa maanjäristyksen jälkeen. Näin ollen ollaan yleisesti yhtä mieltä siitä, että maanjäristykset eivät tuhonneet Mykeneä tai Tirynsiä pysyvästi, koska fyysinen tuhoutuminen ei voi täysin selittää romahdusta. Syy näiden paikkojen jatkuvaan rappeutumiseen voi olla ympäristösyistä. Erityisesti kotimainen ruoka oli puutteellista. Palatseilla oli tärkeä merkitys elintarvikkeiden tuonnin hallinnassa ja varastoinnissa. Niiden tuhoutuminen pahensi elintarvikepulan ratkaisevampaa tekijää. Kaupan merkitystä tukee myös se, että Mykenessä ei ole todisteita väkivaltaisesta tai äkillisestä rappeutumisesta.
Pylosin tuhoutuminen tulipalossa noin vuonna 1180 viittaa siihen, että kaupunki tuhoutui väkivaltaisesti. On olemassa joitakin todisteita siitä, että Pylos odotti merihyökkäystä, sillä Pylosissa sijaitsevissa tauluissa puhutaan "rannikkoa vartioivista vartijoista". Tauluista ei käy ilmi, mitä vartioidaan ja miksi. Riippumatta siitä, mikä mereltä tuleva uhka oli, sillä oli todennäköisesti osuutensa kaupungin rappeutumiseen. Se olisi haitannut kauppaa ja ehkä elintärkeiden elintarvikkeiden tuontia.
Pronssikauden lopun romahdus merkitsi Kreikan pimeäksi keskiajaksi kutsutun ajanjakson alkua, joka kesti yli 400 vuotta. Joidenkin kaupunkien, kuten Ateenan, miehitys jatkui, mutta niiden olemassaolo oli luonteeltaan hyvin erilaista. Niiden vaikutusvalta oli paikallisempi, kauppa vähäisempää ja kulttuuri köyhtynyt. Kreikan elpyminen kesti vuosisatoja.
Mesopotamia
Useita kaupunkeja tuhoutui, ja Assyria menetti luoteisia kaupunkeja, jotka Tiglath-Pileser I valloitti takaisin noustuaan kuninkaaksi. Babylonian ja Assyrian alueiden hallinta ulottui tuskin kaupungin rajojen ulkopuolelle. Elamilaiset ryöstivät Babylonin.
Egypti
Selvittyään ilmeisesti jonkin aikaa Egyptin valtakunta romahti kahdentoista vuosisadan puolivälissä eaa. (Ramesses VI:n valtakaudella). Tämä johti kolmanteen välikauteen eli ei-dynastiaan.
Päätelmä
Robert Drews kuvailee romahdusta "antiikin historian pahimmaksi katastrofiksi, joka oli jopa katastrofaalisempi kuin Länsi-Rooman valtakunnan romahdus". Useat ihmiset ovat puhuneet katastrofin kulttuurimuistoista kertomuksina "menetetystä kultaisesta ajasta". Esimerkiksi Hesiodos puhui kullan, hopean ja pronssin aikakaudesta, jonka erotti nykyaikaisesta rauta-aikakauden ankarasta ja julmasta maailmasta sankareiden aikakausi.
Mahdolliset romahduksen syyt
Siihen liittyi keskusvallan romahtaminen, väestökato erityisesti kaupunkialueilla, lukutaidon katoaminen Anatoliassa ja Egeanmeren alueella ja sen rajoittuminen muualla, vakiintuneiden kansainvälisen pitkän matkan kaupan mallien katoaminen ja yhä kiivaammat valtataistelut.
Romahdustilanteen selittämiseksi on esitetty erilaisia teorioita, joista monet ovat keskenään yhteensopivia.
Tulivuoret
Hekla 3:n purkaus tapahtui samoihin aikoihin, ja egyptologit ja brittiläiset arkeologit ovat ajoittaneet sen vuodeksi 1159 eaa.
Maanjäristykset
Maanjäristykset tapahtuvat yleensä peräkkäin tai "myrskyinä", jolloin suuri maanjäristys, joka on yli 6,5 Richterin asteikolla, voi laukaista myöhempiä maanjäristyksiä heikentyneen ruhjelinjan varrella. Kun maanjäristysten esiintymiskartta asetetaan päällekkäin myöhäispronssikaudella tuhoutuneiden paikkojen kartan kanssa, havaitaan hyvin läheinen vastaavuus.
Vaellukset ja hyökkäykset
Todisteita ovat muun muassa (Kaakkois-Euroopasta peräisin olevien) Naue II -tyyppisten miekkojen laajalle levinneet löydöt eri puolilta aluetta sekä egyptiläiset merkinnät hyökkäävistä "pohjoisista maista tulleista hyökkääjistä". Ugaritin kirjeenvaihdossa mainitaan tuohon aikaan muun muassa salaperäisten merikansojen heimojen hyökkäyksiä. Samoin viimeiset Egeanmeren Linear B -asiakirjat (jotka ajoittuvat juuri ennen romahdusta) kertovat merirosvouksen, orjaryöstöjen ja muiden hyökkäysten lisääntymisestä erityisesti Anatolian ympäristössä. Myöhemmin Libyan rannikolle rakennettiin linnoituksia, joita egyptiläiset rakensivat ja ylläpitoivat Ramesses II:n valtakauden jälkeen, jotta ryöstöretket vähenisivät.
Tätä teoriaa vahvistaa se, että romahdus sattuu samaan aikaan, kun alueelle ilmestyy monia uusia etnisiä ryhmiä. Indoeurooppalaiset heimot, kuten frygialaiset, traakialaiset, makedonialaiset ja dorjalaiset kreikkalaiset, näyttävät saapuneen tähän aikaan - mahdollisesti pohjoisesta. Myös aramealaiset näyttävät muuttaneen laajalti - mahdollisesti kaakosta.
Lopullisia syitä näihin muuttoihin voivat olla kuivuus, sodankäynnin/aseiden kehitys, maanjäristykset tai muut luonnonkatastrofit. Tämä tarkoittaa, että muuttoliiketeoria ei ole ristiriidassa muiden tässä mainittujen teorioiden kanssa.
Rautatyöstö
Pronssikauden romahdus voidaan nähdä osana teknologista historiaa, jossa raudanvalmistustekniikka levisi alueella hitaasti ja suhteellisen jatkuvasti, alkaen varhaisesta raudanvalmistuksesta nykyisen Bulgarian ja Romanian alueella 1200- ja 1200-luvuilla eaa. Leonard R. Palmer esitti, että vaikka rauta oli huonompi kuin pronssiaseet, sitä oli runsaammin saatavilla, joten raudan käyttäjien suuremmat armeijat pystyivät voittamaan pronssia käyttävien sotavaunujen pienemmät armeijat.
Nyt näyttää siltä, että kaukokaupan keskeytyminen katkaisi helpon tinan saannin, minkä vuoksi pronssin valmistaminen oli mahdotonta. Vanhoja työvälineitä kierrätettiin, minkä jälkeen käytettiin raudan korvikkeita.
Kuivuus
Kuivuus olisi helposti voinut synnyttää tai nopeuttaa sosioekonomisia ongelmia ja johtaa sotiin. Brian Fagan on hiljattain osoittanut, miten keskitalven myrskyjen siirtyminen Atlantilta Pyreneiden ja Alppien pohjoispuolelle, mikä toi Keski-Eurooppaan kosteampia olosuhteita mutta itäiselle Välimerelle kuivuutta, liittyi myöhäispronssikauden romahdukseen.
Sodankäynnin muutokset
Robert Drews väittää, että joukkojalkaväki käytti vasta kehitettyjä aseita ja panssareita.192ff Käytössä olivat pikemminkin valetut kuin taotut keihäänkärjet ja pitkät miekat, vallankumouksellinen leikkaa ja työnnä -ase sekä keihäitä. Pronssivalimoiden ilmestyminen viittaa siihen, että "pronssiesineiden massatuotanto oli yhtäkkiä tärkeää Egeanmeren alueella". Homeros käyttää esimerkiksi "keihästä" käytännössä synonyyminä sanalle "soturi", mikä viittaa keihään jatkuvaan merkitykseen taistelussa.
Tällaiset uudet aseet, joita käytti proto-hoplitiittinen jalkaväkimalli, joka pystyi vastustamaan vaunujen joukkohyökkäyksiä, horjuttivat valtioita, jotka perustuivat hallitsevan luokan käyttämiin vaunuihin. Tämä johti äkilliseen yhteiskunnalliseen romahdukseen, kun ryöstäjät ja/tai jalkaväen palkkasoturit alkoivat valloittaa, ryöstää ja polttaa kaupunkeja.
Järjestelmien yleinen romahtaminen
Yleinen järjestelmien romahdus on esitetty selitykseksi kulttuurin käänteiselle kehitykselle. Tämä teoria herättää kysymyksen siitä, oliko tämä romahdus syy vai seuraus käsiteltävänä olevasta pronssikauden romahduksesta.
Lähi-idässä useat eri tekijät - kuten väestönkasvu, maaperän köyhtyminen, kuivuus, pronssista valetut aseet ja raudan tuotantoteknologiat - ovat voineet yhdessä nostaa aseiden suhteellisen hinnan (verrattuna viljelykelpoiseen maahan) tasolle, jota perinteiset soturiaaristokratiat eivät ole kyenneet ylläpitämään. Monimutkaisissa yhteiskunnissa, jotka olivat yhä hauraampia, tämä tekijöiden yhdistelmä on saattanut vaikuttaa romahdukseen.
Pronssikauden lopun kriittisiä puutteita ovat sen keskittäminen, erikoistuminen, monimutkaisuus ja ylhäältäpäin painottuva poliittinen rakenne. Nämä puutteet ilmenivät sitten kapinoina, loikkauksina, väestökriiseinä (ylikansoitus) ja valtioiden välisinä sotina. Muita tekijöitä, jotka ovat voineet lisätä paineita hauraille valtakunnille, ovat muun muassa merikansojen aggressiivisuus, merirosvojen vaikutus merikauppaan, kuivuus, sadonmenetykset ja nälänhätä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on pronssikauden romahdus?
V: Pronssikauden romahdus on termi, jota historioitsijat käyttävät kuvaamaan pronssikauden loppua.
K: Millaisia olivat Egeanmeren ja Anatolian palatsitaloudet pronssikauden lopulla?
V: Egeanmeren ja Anatolian palatsitaloudet olivat pronssikauden loppupuolella hallitsevia.
K: Mikä korvasi Egeanmeren ja Anatolian palatsitaloudet myöhäisellä pronssikaudella?
V: Kreikan pimeän keskiajan kyläkulttuurit syrjäyttivät lopulta Egeanmeren ja Anatolian palatsitaloudet.
K: Mitä tapahtui pronssikauden romahduksen aikana vuosien 1200 ja 1150 eaa. välillä?
V: Mykeneläisten valtakuntien, heettiläisten valtakunnan ja Egyptin valtakunnan kulttuurinen romahdus katkaisi kauppareitit ja hävitti lukutaidon.
K: Mitkä kaupungit tuhoutuivat väkivaltaisesti pronssikauden romahduksen ensimmäisen vaiheen aikana?
V: Lähes kaikki Troijan ja Gazan väliset kaupungit tuhoutuivat väkivaltaisesti pronssikauden romahduksen ensimmäisen vaiheen aikana, mukaan lukien Hattusa, Mykene ja Ugarit.
K: Mitä tapahtui pimeän kauden asteittaisen päättymisen aikana?
V: Pimeän kauden asteittaisen päättymisen aikana tapahtui asuttujen uushettiläisten aramealaisten valtakuntien nousu 10. vuosisadan puolivälissä eaa. ja uushessyrialaisen valtakunnan nousu.
K: Miten pronssikauden romahdus vaikutti kauppareitteihin?
V: Pronssikauden romahdus katkaisi kauppareitit.
Etsiä