Pronssikauden loppua tutkivat historioitsijat kutsuvat sitä pronssikauden romahdukseksi. Kyseessä oli laaja ja monimutkainen muutosketju, joka kosketti Itä-Välimeren alueen poliittisia rakenteita, kaupankäyntiä ja kirjallisia käytäntöjä noin 1200–1150 eaa. Romahduksen seuraukset olivat pitkiä: monet palatsijärjestelmät lakkasivat toimimasta, kauppareitit katkesivat ja tietyt kirjoitusjärjestelmät hävisivät käytöstä.

Egeanmeren ja Anatolian myöhäisen pronssikauden palatsitaloudet korvattiin lopulta "Kreikan pimeän keskiajan" kyläkulttuureilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palatseihin perustuneet hallinto-, varasto- ja jakelujärjestelmät romahtivat; suuri osa eliitistä menetti asemansa ja tekniikka sekä kauppaverkostot kaventuivat. Myös kirjoitustaidon tilanne muuttui: esim. Kreikassa Linear B-kirjoitus katosi, mikä näkyy materiaalisen kulttuurin yksinkertaistumisena ja vähentyneenä kirjallisena dokumentaationa.

Mykeneläisten valtakuntien, Anatoliassa ja Syyriassa sijainneen heettiläisten valtakunnan sekä Syyriassa ja Kanaanissa sijainneen Egyptin valtakunnan kulttuurinen romahdus vuosina 1200-1150 eaa. katkaisi kauppareitit ja hävitti lukutaidon. Useissa keskuksissa kirjallinen toiminta loppui, koska byrokraattiset järjestelmät ja kirjoitustaitoiset virkamiehet katosivat. Egyptistä ja Levantista on säilynyt kronikoita ja raportteja, jotka mainitsevat merirosvouksen ja sotilaalliset tunkeutumiset, ja Hittite-valtion arkistot loppuvat Hattusan tuhon myötä.

Tämän kauden ensimmäisessä vaiheessa lähes kaikki Troijan ja Gazan väliset kaupungit tuhoutuivat väkivaltaisesti ja jäivät usein tyhjilleen: esimerkkeinä mainittakoon Hattusa, Mykene ja Ugarit.

Mahdolliset syyt

  • Useiden tekijöiden yhteisvaikutus: tutkijat pitävät todennäköisenä, että romahduksen taustalla oli useiden tekijöiden yhdistelmä eikä yksittäinen syy.
  • Väkivalta ja siirtolaistumiset: merillä liikkuneet ryhmät (yleisesti kutsuttu "merien kansoiksi") ja sisäiset kapinat ovat todennäköisesti häirinneet kauppaa ja alueellista vakautta. Egyptin reliefeissä (esim. Medinet Habu) kuvataan tällaisia hyökkäyksiä.
  • Ilmasto ja nälänhätä: paleoklimatologinen tutkimus viittaa kuivahtamisjaksoihin ja sadon epäonnistumisiin 1200-luvun tienoilla, mikä olisi voinut aiheuttaa ruokapulaa, liikettä ja konfliktia.
  • Maantieteelliset katastrofit: maanjäristykset ja tulipalot näkyvät monien paikkojen tuhoutuneissa kerrostumissa, ja ne ovat voineet kiihtyä jo heikentyneessä poliittisessa tilanteessa.
  • Talouden ja järjestelmän romahdus: palatsitalouksien taloudellinen verkosto saattoi ajautua takaisinsopeutumattomaan tilaan — kun keskeinen jakelu ja hallinta pettää, seurauksena on ketjureaktio, joka murentaa muitakin instituutioita.

Vaikutukset ja seuranta

  • Kaupankäynnin muuttuminen: pitkän matkan kaupankäynti kaventui, mutta jotkin alueet, kuten Foinikian kaupunki-valtiot, säilyttivät merenkulkoperinteen ja myöhemmin auttoivat kaupan elpymistä.
  • Kulttuurinen muutos: palatsien taide ja rakennusperinne vähenivät paikallisen, käsityövaltaisemman kulttuurin hyväksi. Monet alueet kokivat populaation vähenemisen ja uudelleenjäsentyminen.
  • Kirjoitustaidon katoaminen ja uusi kehitys: hallinnolliset kirjoitusjärjestelmät kuten Linear B ja hettien kreettiläinen/kitabelikirjoitus lakkaavat jossain määrin; toisaalta foinikialainen aakkoskirjoitus kehittyy ja levisi, mikä myöhemmin vaikutti kreikkalaisen aakkoston syntyyn.
  • Teknologinen ja poliittinen siirtymä: rautakauden alkaessa 900–800-luvuilla eaa. uusia valtakeskuksia nousi: aramealaiset valtiot, neo-heittiläiset kaupunkivaltiot Syyria–Anatolia -alueella sekä vahvistuva uusassyrialainen valtio, joka aikanaan vakiinnutti alueellista järjestystä.

Arkeologinen ja kirjallinen todistusaineisto

Romahduksesta kertovat sekä arkeologiset havainnot (polttokerrokset, kaupunginkerrosten äkillinen hylkääntyminen, materiaalisen kulttuurin muuttuminen) että kirjalliset lähteet (Ugaritin kirjeet, egyptiläiset reliefit ja kronikat). Yhdistämällä nämä toisiinsa tutkijat voivat rekonstruoida murroksen luonnetta, vaikka täydellistä yksimielisyyttä syistä ei ole.

Yhteenveto

1200–1150 eaa. tapahtunut pronssikauden romahdus oli laaja, alueellinen murros, jossa poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen järjestelmä monin paikoin hajosi. Vaikutukset tuntuivat vuosisatojen yli: osa perinteistä katosi, mutta uusia polkuja — mm. aakkoskirjoituksen leviäminen, foinikialainen kaupankäynti ja myöhempi valtakeskusten synty — muovasivat Itä-Välimeren seuraavaa historiallista vaihetta, rautakauden alkua.