Ylikansoitus (liikakansoitus): määritelmä, syyt ja seuraukset

Ylikansoitus (liikakansoitus) — selkeä määritelmä, tärkeimmät syyt ja seuraukset maapallolle, ympäristölle, taloudelle ja hyvinvoinnille sekä mahdolliset ratkaisut.

Ylikansoitus tarkoittaa, että jonkin paikan väkiluku on liian suuri. Tarkemmin sanottuna elinympäristössä on liikaa tietyn lajin eliöitä, joten siellä elävien eliöiden määrä on suurempi kuin elinympäristön kantokyky. Luontotyyppi ei voi ylläpitää näitä määriä ajan mittaan vahingoittamatta itseään.

Termiä "liikakansoitus" käytetään useimmiten viittaamaan siihen, että maapallolla elää liian paljon ihmisiä.

Mitä ylikansoitus tarkoittaa käytännössä?

Ylikansoitus voi esiintyä eri mittakaavoissa: paikallisena ilmiönä (esimerkiksi tietty saari tai suojelualue), alueellisena (kaupunkialueet, valtiot) tai globaalisena. Kyse ei ole ainoastaan absoluuttisesta määrästä, vaan siitä, onko resurssien, elintilan ja ekosysteemipalveluiden tarjonta riittävä kyseiselle populaatiolle ilman pitkäaikaista tuhoa. Ylikansoitus voi johtaa populaation "ylijuoksuun" (overshoot), jota seuraa usein romahtaminen (collapse) tai pitkäaikainen elinvoiman heikkeneminen.

Syitä

• Luonnollinen väestönkasvu: korkea syntyvyys ja alhainen kuolleisuus (esim. parantunut terveydenhuolto) voivat nopeasti kasvattaa populaatioita.
• Pakottavat olosuhteet: eläimet tai ihmiset voivat pakkautua alueille syrjäisyyden, turvan tai resurssien vuoksi (esim. siirtyminen kaupunkeihin).
• Eläinten lisääntymisen puuttuvat säätelijät: petojen katoaminen tai tautien puute voi sallia saalispopulaatioiden kasvun.
• Muutos elinympäristössä: ihmisen aiheuttamat muutokset, kuten maankäytön muutos tai rehevöityminen, voivat tilapäisesti lisätä joidenkin lajien kantokykyä.
• Epätasainen resurssien jakautuminen: vaikka maapallolla voisi olla riittävästi resursseja, niiden jakautuminen ja kulutusmallit voivat aiheuttaa paikallista ylikansoittumista.

Seuraukset

• Ekologinen degradatio: maaperän köyhtyminen, eroosio, vesivarojen ehtyminen ja elinympäristöjen tuhoutuminen.
• Lajien monimuotoisuuden heikentyminen: kilpailevien ja menestyvien lajien ylivalta voi syrjäyttää harvinaisempia lajeja.
• Resurssipula: ruokapula, makean veden niukkuus ja energiakriisit voivat ilmetä paikallisesti tai laajemmin.
• Terveysriskit: taudit leviävät helpommin, kun populaatiotiheys kasvaa; myös saastuminen ja hygienian heikkeneminen lisääntyvät.
• Sosioekonomiset ongelmat: työttömyys, köyhyys, asumisongelmat ja konfliktit voivat kasvaa ylikansoitetuilla alueilla.
• Ekosysteemipalveluiden heikentyminen: pölytys, veden puhdistuminen ja hiilen sitominen heikkenevät, mikä vaikuttaa pitkällä aikavälillä ihmisten hyvinvointiin.

Mittaaminen ja arviointi

Ylikansoittuneisuuden arviointi voi perustua erilaisiin mittareihin:

• populaatiotiheys (eliöitä pinta-alaa kohti),
• kantojärkeisyys ja jäljellä oleva elinympäristökapasiteetti,
• ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti (kuinka paljon luonnonvaroja käytetään suhteessa niiden uusiutumiseen),
• indikaattorit kuten biodiversiteetin hupeneminen, veden laatutunnusluvut ja ruokaturva.

Esimerkkejä

• Eurooppalaiset villihevos- ja peurapopulaatiot voivat paikallisesti kasvaa niin suuriksi, että niiden laidunnus tuhoaa kasvillisuutta ja estää metsän uudistumisen.
• Australiassa villijänisten ja kaniinien runsas leviäminen on aiheuttanut laajoja eroosio- ja kasvillisuushaittoja.
• Ihmispopulaation kasvu kaupungeissa voi johtaa slummien syntyyn, puhtaan veden puutteeseen ja jätehuollon ylikuormitukseen.

Ratkaisut ja hallinta

Ylikansoituksen ehkäisy ja hallinta vaativat usein yhdistelmän ekologisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia toimia:

• Luonnonhoito: elinympäristöjen suojelu, ennallistaminen ja kestävä maankäyttö.
• Populaation säätely luonnollisin keinoin: petojen suojelu, tautien ja kilpailun luonnolliset vaikutukset sekä tarvittaessa väestönhallinta eläinten hedelmällisyyden kontrollin kautta.
• Humaanit hallintakeinot: esimerkiksi eläinten sterilointi tai siirrot suojelualueille tilanteissa, joissa culling ei ole hyväksyttävä.
• Perhesuunnittelu ja koulutus: ihmispopulaatioissa naisten koulutuksen ja perhesuunnittelun tukeminen alentaa usein pitkällä aikavälillä syntyvyyttä.
• Kestävä kulutus: vähemmän ympäristöä rasittavat elämäntavat ja jakautumisen parantaminen globaalisti vähentävät paikallista painetta.
• Poliittiset ja taloudelliset toimet: infrastruktuurin kehittäminen, kaupunkisuunnittelu ja resurssien oikeudenmukainen jakaminen.

Eettiset ja yhteiskunnalliset näkökulmat

Keskustelu ylikansoituksesta yhdistää usein tieteelliset faktat, taloudelliset intressit ja eettiset arvovalinnat. Esimerkiksi väestöpolitiikka herättää kysymyksiä yksilönvapaudesta ja ihmisoikeuksista. Luonnonpuolella eläinpopulaatioiden hallintatoimet voivat koskea eläinten hyvinvointia ja lajien suojelua. Siksi ratkaisut vaativat läpinäkyvää päätöksentekoa, eri toimijoiden kuulemista ja pitkäjänteisiä strategioita.

Yhteenveto

Ylikansoitus on monimuotoinen ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että populaatiot ylittävät niiden elinympäristön kantokyvyn. Sen seuraukset voivat olla vakavia sekä luonnolle että ihmisyhteisöille. Ongelman ratkaiseminen vaatii ekologista ymmärrystä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja käytännön toimenpiteitä, jotka yhdistävät luonnonsuojelun, kestävän kehityksen ja ihmisten elämänlaadun parantamisen.

Ihmisen liikakansoitus

Maailman väkiluku on kasvanut huomattavasti viimeisten 50 vuoden aikana. Tärkein syy on kuolemantapausten väheneminen, erityisesti imeväisten ja lasten osalta. Tuloksena on, että paljon useampi ihminen selviytyy siihen ikään, jolloin lisääntyminen on mahdollista.

• Kuolleisuuden väheneminen

1. Vähentämällä tartuntatautien vaikutusta
1. antibioottien laajamittainen käyttö bakteeritauteja vastaan.
2. rokotusten käytön lisääntyminen eräitä virustauteja vastaan.
3. laajempi puhtaan veden tarjonta (nykyaikaiset jätevesijärjestelmät jne.), mikä vähentää loistautien esiintymistä.
2. Lisäämällä elintarviketuotantoa
1. DDT:n maailmanlaajuinen käyttö ja myöhemmät tuholaistorjuntakeinot.
2. korkeatuottoisten viljelykasvilajikkeiden ja myöhemmin muuntogeenisten viljelykasvien keksiminen.

Lontoon University College Londonin biologian laitoksen johtaja Steve Jones sanoi,

"Ihmiset ovat 10 000 kertaa yleisempiä kuin meidän pitäisi olla eläinkunnan sääntöjen mukaan, ja siitä saamme kiittää maataloutta. Ilman maanviljelyä maailman väkiluku olisi luultavasti jo puoli miljoonaa".

Tätä taustaa vasten hedelmällisyyden vähenemisellä ei ole ollut juurikaan vaikutusta, paitsi ehkä Kiinassa. Ehkäisypillereiden käyttö on muuttanut naisten elämää rikkaissa maissa, mutta sillä on ollut vain vähän vaikutusta köyhissä maissa.

Ihmisten viimeaikainen nopea väestönkasvu kahden viime vuosisadan aikana on herättänyt huolta siitä, että ihmiset alkavat ylikansoittaa maapalloa. Planeetta ei ehkä pysty ylläpitämään suurempia ihmismääriä. Väestö on kasvanut mustan surman loppumisesta, noin vuodesta 1400 lähtien. 1800-luvun alussa se oli saavuttanut noin 1 000 000 000 (miljardi). Nopeaa väestönkasvua tapahtui kaikkialla maailmassa, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Vuoteen 1960 mennessä maailman väkiluku oli noussut 3 miljardiin, ja se kaksinkertaistui 6 miljardiin seuraavan neljän vuosikymmenen aikana. Vuonna 2011 arvioitu vuotuinen kasvuvauhti oli 1,10 prosenttia, kun se oli 2,2 prosenttia vuonna 1963, ja maailman väkiluku oli noin 6,9 miljardia. Vuonna 2014 se on yli seitsemän miljardia.

Nykyisten ennusteiden mukaan väestönkasvu hidastuu tasaisesti, ja väestömäärän odotetaan olevan 8-10,5 miljardia vuosina 2040-2050.

Tieteellinen yksimielisyys vallitsee siitä, että nykyinen väestönkasvu ja luonnonvarojen käytön lisääntyminen ovat uhka ekosysteemille. Väestönkasvua koskevassa akatemiapaneelin lausunnossa (InterAcademy Panel Statement on Population Growth) ihmiskunnan määrän kasvua kutsuttiin "ennennäkemättömäksi" ja todettiin, että monet ympäristöongelmat, kuten ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu, ilmaston lämpeneminen ja saastuminen, pahenevat väestönkasvun myötä. Tuolloin maailman väkiluku oli 5,5 miljardia, ja optimistiset skenaariot ennustivat 7,8 miljardin väestön määrän olevan huipussaan vuoteen 2050 mennessä, mikä nykyisten arvioiden mukaan saavutetaan noin vuonna 2030.

 
Maailman väestö 1950-2010  


Väestönkasvu prosentteina, muuttujina syntyneet, kuolleet, maahanmuutto ja maastamuutto 2006.  

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on ylikansoitus?

K: Mistä tiedämme, onko jokin alue ylikansoitettu?

K: Mitä kantokyky tarkoittaa?

K: Viitataanko ylikansoituksella yleensä ihmisiin?

K: Vaikuttaako ylikansoitus kaikkiin elinympäristöihin samalla tavalla?

K: Mitä tapahtuu, kun alue on ylikansoitettu?

Hae kirjaimella