Bumblebee | Bombus-suvun sosiaalisten ja puoliyhteiskunnallisten mehiläisten ryhmä

Kimalaiset (bumblebees, bumble bees, humble bees) ovat Bombus-suvun sosiaalisten ja puoliyhteiskunnallisten mehiläisten ryhmä. Sukuun kuuluu noin 250 eri lajia, jotka elävät pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Niitä tavataan myös Uudessa-Seelannissa ja Tasmaniassa. Niitä esiintyy käytännössä kaikkialla Euraasian mantereella.

Useimmat kimalaiset elävät pienissä ryhmissä, jotka kestävät yleensä vain vuoden (kuningatar tosin kauemmin). Ne keräävät siitepölyä proteiiniksi poikasilleen ja syövät itse nektaria. Ne ovat erittäin karvaisia, ja niiden pehmeiden karvojen peittämä peite on niin sanottu kasa. Naaras on työmehiläinen, jonka näkee keräävän siitepölyä. Siitepöly on pakattu kahteen "koriin" sen takapuolelle, jotka ovat hyvin havaittavissa, kun ne ovat täynnä. Korit ovat vain karvoja, jotka on erityisesti sovitettu tähän tehtävään.

Useimmilla niistä on sama sosiaalinen rakenne kuin hunajamehiläisillä: on kuningatar, työläisiä ja kuhnureita. Tavallisesti mehiläisyhdyskunta on kooltaan alle 50 jäsentä, mutta jotkut trooppiset lajit elävät suuremmissa yhdyskunnissa.

Kimalaisilla on varoitusvärit, yleensä jokin mustan, punaisen, keltaisen ja valkoisen yhdistelmä. Tämä on tavallista Müllerin jäljittelyä, jota esiintyy mehiläisissä ja ampiaisissa. Kimalaiset ovat erittäin karvaisia, mikä on myös puolustuskeino lintuja vastaan. Erityisesti nuoret linnut pitävät niitä vaikeina käsitellä. Jotkin linnut, kuten harmaasieppo (Lanius excubitor) ja mehiläissyöjät, saalistavat säännöllisesti kimalaisia.

Kimalaiset siitepölykuormassaan

Kimalaiskärsämö meripihlajalla

Elinkaari

Hedelmöityneet kuningattaret talvehtivat lepotilassa. Ne aloittavat pesän keväällä. Pesät ovat pienempiä, yleensä paljon pienempiä kuin mehiläispesien pesät. Kuningatar varastoi parittelustaan peräisin olevaa spermaa, ja se voi päättää, hedelmöittääkö se munan vai ei, kun se tulee munanjohtimesta emättimeen. Naaraat ovat diploideja, urokset haploideja. Tämä on yleinen sukupuolenmääritysmenetelmä koko Hymenoptera-suvussa.

Ainoastaan hedelmöittyneistä munista kasvaa naaraita, hedelmöittymättömistä kasvaa uroksia. Toukat saavat kehittyäkseen sekä nektaria hiilihydraattien että siitepölyä proteiinien saamiseksi.

Kuningattaret tukahduttavat naaraiden muninnan aggressiivisuudella ja feromoneilla, kunnes naaraat alkavat munia vasta kauden loppupuolella. Munista kehittyy uroksia (drones), jos niitä ei hedelmöitetä (haploidisia), ja naaraita, jos ne ovat diploidisia.

Näin kuningatar on kaikkien ensimmäisten urosten äiti. Uudet kuningattaret (ne hedelmöittyneet munat, jotka saavat ravitsevaa ravintoa) ja urokset lähtevät pesäkkeestä, kun ne ovat sukukypsiä. Ne parittelevat ja uudet kuningattaret etsivät talvehtimispaikan. Sitten ne lepäävät talven yli ja aloittavat uuden pesän keväällä. Näin kierto päättyy. Kuningattaret elävät useita vuosia. Työläiset (hedelmöittymättömät naaraat) elävät noin yhden kauden. Kuhnurit elävät kaukana pesästä (pesistä). Kuningattaret eivät pariudu oman pesänsä kuhnureiden kanssa.

Kimalaiset voivat lentää hyvin korkealla. Vuonna 2014 National Geographicin mukaan kimalaiset voivat lentää korkeammalla kuin Mount Everest.

Pesän koko

Pesäkoko on lajin mukaan 50-400 yksilöä. Pesäkolonioita on löydetty niinkin pieniä kuin ~20 yksilöä ja niinkin suuria kuin 1700 yksilöä. Pesät ovat pieniä verrattuna mehiläispesiin, joihin mahtuu noin 50 000 mehiläistä.

Pesätyypit

Monet lajit pesivät maan alla jyrsijöiden vanhoissa koloissa tai suojaisissa paikoissa. Ne välttävät suoraa auringonvaloa, sillä se saattaisi ylikuumentaa pesät. Toiset lajit tekevät pesiä maanpinnan yläpuolella, joko paksussa ruohossa tai puissa olevissa koloissa. Kivenporaajia tavataan kalkkikiviseinämissä ja -kallioilla, ja hiekanporaajia tavataan tiiviissä hiekkakallioissa.

Kimalaisen pesä ei ole järjestäytynyt kuusikulmaisiin kammioihin, kuten mehiläisen pesä, vaan solut on ryhmitelty epäsiististi yhteen. Työläiset poistavat kuolleet mehiläiset tai toukat pesästä ja jättävät ne pesän sisäänkäynnin ulkopuolelle, mikä auttaa ehkäisemään tauteja. Lauhkeilla alueilla pesät kestävät vain yhden kauden, eivätkä ne selviä talven yli.

Loismehiläiset

Noin kymmentä lajia kutsutaan käkikimalaisiksi. Ne ovat pesäparasiitteja: ne ovat erikoistuneet tunkeutumaan toisten kimalaislajien pesiin ja valtaamaan ne. Näissä lajeissa ei ole työntekijöitä. Kun tällainen eläin on vallannut pesän, se pakottaa työläiset ruokkimaan sitä ja sen jälkeläisiä. Kun jälkeläiset ovat valmiita, ne lähtevät pesästä parittelemaan ja valtaamaan muita pesiä.

Sting

Kaikilla kimalaisilla on pisto, kuten pesämehiläisilläkin. Kimalaisen pisto ei kuitenkaan vahingoita sitä käytettäessä, ja ne voivat pistää useita kertoja. Ne pistävät kuitenkin harvoin, elleivät ne ole todella uhattuna.

Niillä on myös eräs ylimääräinen puolustuskeino lintuja vastaan, ja se on niiden mekaaninen sitkeys. Linnut eivät yleensä niele mehiläisiä kokonaisina. Jos ne ylipäätään syövät mehiläisiä, ne manipuloivat niitä niin, että ne syövät vain rintakehän siipilihaksia. Tämä on vaikeaa ja aikaa vievää kimalaiselle. Yleensä ne jätetään rauhaan.

Kimalaiset Englannissa

BBC on tehnyt useita kenttäraportteja säännöllisiin Naturewatch- ja Spring watch -ohjelmiinsa. Lyhyissä filminpätkissä on tietoa mm:

Kimalaisen lento
Miten erottaa leijukärpänen kimalaisesta?
Kimalaispesät
Elokuva kimalaisia saalistavista eläimistä (tiaiset, varikset, hiiret, oravat, mäyrät...).
Käki-kimalaiset, jotka loisevat hunajaa ja/tai toukkia.

BB-opas

Bombus-suku, kimalaiset. BugGuide. [2]

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kimalaisen suku?

V: Kimalaiset kuuluvat Bombus-sukuun.

K: Missä kimalaisia voi tavata?

V: Kimalaisia tavataan enimmäkseen pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta niitä tavataan myös Uudessa-Seelannissa ja Tasmaniassa. Niitä esiintyy käytännössä kaikkialla Euraasian mantereella.

K: Kuinka kauan kimalaispesäkkeet yleensä kestävät?

V: Kimalaisyhdyskunnat kestävät yleensä yhden vuoden, vaikka mehiläiskuningatar voi elää pidempäänkin.

K: Mitä kimalaiset syövät?

V: Kimalaiset keräävät siitepölyä valkuaisaineeksi poikasilleen ja syövät itse nektaria.

K: Mikä on työmehiläisnaaraiden tunnusmerkki?

V: Naaraspuolisilla työmehiläisillä on takajaloissaan kaksi "koria", jotka täyttyvät siitepölyllä, kun ne keräävät sitä kukista. Nämä korit ovat vain erityisesti tähän tehtävään sovitettuja karvoja, ja ne ovat hyvin havaittavissa, kun ne ovat täynnä.

K: Millainen väritys kimalaisilla on?

V: Useimmilla kimalaisilla on aposemaattiset varoitusvärit, yleensä jokin mustan, punaisen, keltaisen ja valkoisen yhdistelmä. Tätä kutsutaan Müllerin mimiikaksi, jota esiintyy yleisesti mehiläisissä ja ampiaisissa.

K: Miten karvoitus auttaa suojaamaan kimalaisia saalistajilta?

V: Kimalaisen äärimmäinen karvaisuus tekee niistä vaikeasti käsiteltäviä nuorille linnuille, jotka muuten saalistaisivat niitä, joten se auttaa suojelemaan niitä saalistajilta, kuten harmaakyyhkysiltä (Lanius excubitor) tai mehiläissyöjiltä.