Koraali (lausutaan: "Ko-RAHL") on virsi, jota kaikki ihmiset laulavat luterilaisessa kirkossa. Koraali tarkoittaa sekä laulun tekstiä että yksinkertaista, yhteislaulua varten tarkoitettua melodista muotoa. Koraalit juontavat juurensa vanhempiin kirkkomusiikin perinteisiin: niissä näkyy vaikutteita niin kansanlauluista kuin katolisen kirkon gregoriaanisesta laulustakin. Kuoraalit kehittyivät myöhäisrenessanssin ja varhaisbarokin aikana, ja suurin osa niistä, joita yhä käytetään, kirjoitettiin tuolloin.
Martin Luther oli sitä mieltä, että seurakunnan (kirkossa palvovien ihmisten) pitäisi saada laulaa musiikkia, joka ei ole liian vaikeaa. Hänen mielestään sanojen pitäisi olla saksaksi eikä latinaksi, jotta kaikki ymmärtäisivät, mistä lauletaan. Luther kirjoitti itse monien kertosäkeiden sanat ja vaikutti voimakkaasti siihen, että virsilaulu tuli osaksi jumalanpalvelusta. Hän jopa sävelsi itse joitakin melodioita, kuten Ein' feste Burg (Mahtava linnoitus). Joskus hän käytti katolisen jumalanpalveluksen perinteisiä gregoriaanisen laulun melodioita ja lisäsi niihin uusia saksankielisiä sanoja, esimerkiksi Christ lag in Todesbanden (Kristus makasi kuoleman synkissä siteissä). Tällainen työtapa teki koraaleista helposti omaksuttavia ja kulttuurisesti laajalle leviäviä.
Rakenne ja sävelmuodot
Koraalien tekstit ovat yleensä runollisia ja stanzaattisia: sama melodia toistuu kutakin säkeistöä varten. Monissa koraaleissa on riimittelykuvio ja selkeä metrinen rakenne, joka tekee niistä helposti laulettavia. Useimmissa melodioissa on AAB-muoto (ensimmäisen osan melodia lauletaan kahdesti, sitten toinen osa). Tätä muotoa kutsutaan saksaksi "Bar-muodoksi". Musiikillisesti A-osat (Stollen) toistuvat, ja B-osa (Abgesang) tuo loppuratkaisun tai loppukoron. Bar-form sopii hyvin seurakunnan laulamiseen, koska toisto auttaa muistamisessa ja yhtenäisessä laulussa.
Bach ja koraalin harmonia
Johann Sebastian Bach käytti monia koraalisävelmiä, joihin hän yleensä lisäsi omia harmoniaosuuksiaan. Hän sovitti koraaleista lukuisia nelijakoisia harmonisaatioita (SATB), joita käytettiin sekä itsenäisinä kappaleina että osana hänen kantaateissaan ja suuriin kirkollisiin teoksiin sijoittuvina hetkissä. Bachiin liittyvät koraaliharmonisoinnit ovat olleet tärkeitä oppimateriaaleja sävellyksen ja harmonian opiskelussa. Monet näistä neliäänisistä koraaleista lauletaan nykyään virsinä saksalaisissa protestanttisissa kirkoissa, ja joitakin sävelmiä on otettu käyttöön myös englanninkielisissä ja muunkielisissä kirkkoperinteissä.
Urku- ja kuorokäyttö
Kuorolaulun sävelet esiintyvät myös uruille tarkoitetuissa kuorolaulupreludeissa. Näitä on yleensä soitettu jumalanpalveluksissa ennen koraalin laulamista, jotta seurakunta voi kuulla melodian ja sopeutua säveleen. Kuorolaulupreludit voivat olla lyhyitä esittelyjä tai laajoja, temaattisesti kehiteltyjä kappaleita, joissa koraali toimii cantus firmuksena. Lisäksi monet urkuteokset ja kuorokappaleet hyödyntävät koraaliteemaa konserttikäytössä.
Myöhemmät käyttäjät ja vaikutus
Monet myöhemmät säveltäjät ovat myös hyödyntäneet koraaleja. Esimerkiksi Felix Mendelssohn, Anton Bruckner ja Max Reger, käyttivät kuorolauluja ja -aiheita omissa sävellyksissään — välillä hengellisenä materiaalina, välillä rakennusaineena teema- ja harmoniakehittelyssä. Myös monet muut säveltäjät, kuten Brahms, Rheinberger ja 1900-luvun säveltäjät, ovat ammentaneet koraaliperinteestä.
Tekstisisältö ja käyttö liturgiassa
Koraalien tekstit käsittelevät tyypillisesti raamatullisia aiheita, kristillisiä opetuksia, juhlapäiviä (esim. joulun ja pääsiäisen virret) sekä seurakunnan rukouksellisia ja opettavia tekstejä. Koraaleja käytetään jumalanpalveluksen eri osissa: ne voivat olla virsi- eli yhteislaulujaksoja, osia koraalikoraatista tai kuoro-osuuksia, ja niitä käytetään myös hartaustilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. Koraalit muodostavat siten merkittävän osan luterilaista hengellistä identiteettiä.
Nykykäyttö ja merkitys
Koraalit ovat säilyneet elävänä perinteenä: ne löytyvät nykyaikaisista virsikirjoista, niitä sovitetaan uusiksi kuoro- ja konserttikäyttöön, ja urkumuusikot esittävät koraalipreludeja. Koraalit toimivat myös harmonian ja contrapunctuksen opetuksen perustana monissa musiikkikouluissa. Kansainvälisesti monet klassiset koraalimetelodiat ovat levinneet eri kielille ja kirkkokuntiinkin, joten niiden vaikutus ulottuu luterilaisen kirkon ulkopuolelle.
Esimerkkejä tunnetuista koraaleista
- Ein' feste Burg (Mahtava linnoitus)
- Christ lag in Todesbanden (Kristus makasi kuoleman synkissä siteissä)
- Wachet auf, ruft uns die Stimme
- Nun komm, der Heiden Heiland
Kokonaisuutena koraali on sekä musiikillinen että yhteisöllinen ilmiö: se yhdistää laulun, opin ja jumalanpalveluksen, ja se on vaikuttanut voimakkaasti länsimaiseen kirkkomusiikkiin, sävellystekniikkaan ja hengelliseen kulttuuriin.