Flunssa (nuhakuume) – oireet, tartunta, ennaltaehkäisy ja hoito

Yleisimmät flunssan oireet ovat yskä, nuha, tukkoinen nenä ja kurkkukipu. Muita oireita ovat kipeät lihakset, väsymys, päänsärky ja syömättömyys. Noin 40 prosentilla vilustuneista ihmisistä on kurkkukipu ja noin 50 prosentilla yskä. Lihassärkyä esiintyy noin puolella tapauksista. Kuume on harvinainen oire aikuisilla, mutta se on yleinen imeväisillä ja pikkulapsilla. Flunssan aiheuttama yskä on yleensä lievää verrattuna influenssan (flunssan) aiheuttamaan yskään. Yskä ja kuume viittaavat siihen, että aikuisilla on suurempi todennäköisyys sairastua influenssaan. Useat flunssaa aiheuttavat virukset voivat myös aiheuttaa oireettomuutta. Alemmista hengitysteistä yskittävän liman (ysköksen) väri voi vaihdella kirkkaasta keltaiseen ja vihreään. Tämä väri ei kerro, onko infektio virusten vai bakteerien aiheuttama.

Edistyminen

Flunssa alkaa yleensä väsymyksellä, vilun tunteella, aivastuksella ja päänsäryllä. Muita oireita, kuten nuha ja yskä, seuraa kahden tai useamman päivän kuluessa. Oireet ovat tyypillisesti pahimmillaan kaksi tai kolme päivää infektion alkamisen jälkeen. Oireet loppuvat yleensä seitsemän-kymmenen päivän kuluttua, mutta voivat kestää jopa kolme viikkoa. Yskä kestää yli kymmenen päivää 35-40 prosentissa lasten tapauksista. Se kestää yli 25 päivää 10 prosentissa lasten tapauksista.

Virukset

Flunssa on helposti leviävä ylähengitysteiden infektio. Rhinovirus on yleisin flunssan aiheuttaja. Se aiheuttaa 30-80 prosenttia kaikista tapauksista. Rhinovirus on Picornaviridae-heimoon kuuluva RNA:ta sisältävävirus. Tähän virussukuun kuuluu 99 tunnettua virustyyppiä.

Myös muut virukset voivat aiheuttaa flunssan. Coronavirus aiheuttaa 10-15 prosenttia tapauksista. Flunssa aiheuttaa 5-15 prosenttia tapauksista. Muut tapaukset voivat johtua ihmisen parainfluenssaviruksista, ihmisen hengitystiesynktioviruksesta, adenoviruksista, enteroviruksista ja metapneumaviruksista. Usein useampi kuin yksi virus on läsnä ja aiheuttaa infektion. Kaikkiaan yli kaksisataa erilaista virusta[k2] yhdistetään vilustumiseen.

Voimansiirto

Flunssavirus leviää yleensä kahdella tavalla. Hengittämällä tai nielemällä virusta sisältäviä ilmapisaroita tai joutumalla kosketuksiin tartunnan saaneen nenän liman tai saastuneiden esineiden kanssa. Yleisintä flunssaviruksen tartuntatapaa ei ole määritetty. Virukset voivat säilyä pitkäänkin ympäristössä. Virukset voivat sitten siirtyä käsistä silmiin tai nenään, jossa tartunta tapahtuu. Lähekkäin istuvilla ihmisillä näyttää olevan suurempi riski saada tartunta. Tartunta on yleistä päiväkodeissa ja kouluissa, koska monet lapset, joilla on heikko vastustuskyky ja usein huono hygienia, ovat lähekkäin. Nämä tartunnat kulkeutuvat sitten kotiin muihin perheenjäseniin. Ei ole näyttöä siitä, että kaupallisten lentojen ilma levittäisi flunssaviruksia. Rhinovirukset ovat tarttuvimpia kolmena ensimmäisenä päivänä vilustumisoireiden ilmaantuessa. Sen jälkeen ne ovat paljon vähemmän tarttuvia.

Sää

Perinteinen teoria oli, että tauti tarttui ihmisestä, joka oli liian kauan kylmässä säässä, sateessa tai talviolosuhteissa. Näin tauti sai nimensä. Kehon viilentymisen merkitys flunssan riskitekijänä on kiistanalainen. Jotkin flunssavirukset ovat kausiluonteisia, ja niitä esiintyy useammin kylmällä tai kostealla säällä. Tämän uskotaan johtuvan pääasiassa siitä, että sisätiloissa vietetään enemmän aikaa lähekkäin; erityisesti lapset palaavat kouluun. Silti muutokset hengityselimissä voivat johtaa helpompiin infektioihin. Kuiva ilma voi lisätä tartuntanopeutta, koska pienet, helposti leviävät pisarat voivat levitä kauemmaksi ja pysyä ilmassa pidempään.

Muut

Laumaimmuniteetti eli immuniteetti, joka syntyy, kun koko ihmisryhmä tulee immuuniksi tietylle infektiolle, johtuu aiemmasta altistumisesta kylmäviruksille. Näin ollen nuoremmissa väestöryhmissä hengitystieinfektioiden määrä on suurempi ja vanhemmissa väestöryhmissä pienempi. Heikko immuunijärjestelmän toiminta on myös taudin riskitekijä. Unen puute ja huono ravitsemus on myös yhdistetty suurempaan riskiin saada infektio rinovirusaltistuksen jälkeen. Tämän uskotaan johtuvan niiden vaikutuksista immuunitoimintaan.

Flunssan oireiden uskotaan liittyvän pääasiassa immuunivasteeseen virusta vastaan. Tämän immuunivasteen mekanismi on viruskohtainen. Esimerkiksi rinovirus tarttuu tyypillisesti suorassa kosketuksessa. Se sitoutuu tuntemattomin menetelmin ihmisen ICAM-1-reseptoreihin laukaisten tulehdusvälittäjäaineiden vapautumisen. Nämä tulehdusvälittäjäaineet aiheuttavat sitten oireita. Se ei yleensä aiheuta vaurioita nenän epiteelille.

Sitä vastoin hengitystieinfektiovirus (RSV) tarttuu sekä suorassa kosketuksessa että pisaroiden välityksellä. Sen jälkeen se lisääntyy nenässä ja kurkussa ennen kuin se leviää usein alempiin hengitysteihin. RSV aiheuttaa epiteelivaurioita.

Ihmisen parainfluenssavirus aiheuttaa tyypillisesti nenän, kurkun ja hengitysteiden tulehduksen. Kun se vaikuttaa henkitorveen, se voi aiheuttaa pienillä lapsilla kruupin, käheän yskän ja hengitysvaikeuksia. Tämä johtuu lasten hengitysteiden pienestä koosta.

Ylempien hengitysteiden infektiot (URTI) erotetaan toisistaan löyhästi oireiden sijainnin perusteella. Flunssa vaikuttaa ensisijaisesti nenään, nielutulehdus ensisijaisesti kurkkuun ja keuhkoputkentulehdus ensisijaisesti keuhkoihin. Nuhakuume määritellään usein nenän tulehdukseksi, ja siihen voi sisältyä vaihtelevia määriä kurkun tulehdusta. Itsediagnoosi on yleistä. Varsinaista viruksen aiheuttajaa eristetään harvoin. Oireiden perusteella ei yleensä ole mahdollista tunnistaa tiettyä virusta.

Ainoa tehokas tapa ehkäistä flunssaa on estää virusten leviäminen fyysisesti. Tähän kuuluu ensisijaisesti käsien pesu ja kasvonaamioiden käyttö. Terveydenhuoltoympäristössä käytetään myös kylpytakkeja ja kertakäyttökäsineitä. Tartunnan saaneiden henkilöiden eristäminen ei ole mahdollista, koska tauti on niin laajalle levinnyt ja oireet ovat epäspesifisiä. Rokottaminen on osoittautunut vaikeaksi, koska viruksia on niin paljon ja ne muuttuvat nopeasti. Laajasti tehokkaan rokotteen kehittäminen on hyvin epätodennäköistä.

Säännöllinen käsienpesu vähentää flunssavirusten leviämistä. Se on tehokkain ja sitä suositellaan erityisesti lapsille, koska ei ole riittävästi näyttöä reseptivapaiden flunssalääkkeiden tehosta lapsille ja koska lääkkeistä voi aiheutua haittaa. Kanada rajoitti vuonna 2009 reseptivapaiden yskä- ja nuhalääkkeiden käyttöä enintään kuusivuotiaille lapsille riskeihin ja todistamattomiin hyötyihin liittyvien huolenaiheiden vuoksi. Dekstrometorfaanin (reseptivapaa yskänlääke) väärinkäyttö on johtanut sen kieltämiseen useissa maissa.

Aikuisilla nuhan oireita voidaan vähentää ensimmäisen sukupolven antihistamiineilla. Ensimmäisen sukupolven antihistamiineihin liittyy kuitenkin haittavaikutuksia, kuten uneliaisuutta. Muut dekongestantit, kuten pseudoefedriini, ovat myös tehokkaita aikuisilla. Ipratropium-nenäsumute saattaa vähentää nuhan oireita, mutta sillä on vain vähän vaikutusta tukkoisuuteen. Toisen sukupolven antihistamiinit eivät näytä tehoavan.

Koska tutkimuksia ei ole riittävästi, ei tiedetä, parantaako nesteiden lisääminen oireita tai lyhentääkö se hengitystiesairautta. Samanlaista tiedonpuutetta on myös lämmitetyn kostutetun ilman käytöstä. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että rintakehän höyryhieronta on tehokasta, sillä se lievittää jonkin verran yöllisiä yskäoireita, tukkoisuutta ja univaikeuksia.

Antibiootit ja viruslääkkeet

Antibiooteilla ei ole vaikutusta virusinfektioihin, joten niillä ei ole vaikutusta flunssaan. Antibiootteja määrätään usein, vaikka antibioottien sivuvaikutukset aiheuttavat yleistä haittaa. Antibiootteja määrätään yleisesti, koska ihmiset odottavat lääkäreiden määräävän niitä, ja lääkärit haluavat auttaa ihmisiä. Antibiootteja määrätään myös siksi, että on vaikea sulkea pois sellaisia infektioiden syitä, jotka voidaan hoitaa antibiooteilla. Flunssan hoitoon ei ole olemassa tehokkaita viruslääkkeitä, vaikka joissakin alustavissa tutkimuksissa on osoitettu, että niistä on hyötyä.

Vaihtoehtoiset hoidot

Vaikka flunssan hoitoon käytetään monia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, useimpien hoitomuotojen käytöstä ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä. Vuodesta 2010 lähtien ei ole ollut riittävästi näyttöä, jotta voitaisiin suositella hunajan tai nenähuuhtelun puolesta tai vastaan. Sinkkivalmisteet voivat vähentää oireiden vakavuutta ja kestoa, kun niitä otetaan 24 tunnin kuluessa niiden alkamisesta. Vaikka C-vitamiinin vaikutusta flunssaan on tutkittu laajasti, se on pettymys. Echinacean hyödyllisyydestä on ristiriitaista näyttöä. Eri echinacea-lääkevalmisteiden teho voi vaihdella.

Flunssa on yleensä lievä ja menee ohi itsestään, ja useimmat oireet paranevat viikossa. Vakavia komplikaatioita, jos niitä esiintyy, esiintyy yleensä hyvin vanhoilla, hyvin nuorilla tai niillä, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä. Toissijaisia bakteeri-infektioita voi esiintyä, ja niistä voi seurata poskiontelotulehdus, nielutulehdus tai korvatulehdus. On arvioitu, että poskiontelotulehdusta esiintyy 8 prosentissa tapauksista. Korvatulehduksia esiintyy 30 prosentissa tapauksista.

Flunssa on yleisin ihmisen sairaus, ja ihmiset sairastuvat siihen kaikkialla maailmassa. Aikuisilla on tyypillisesti kahdesta viiteen tartuntaa vuodessa. Lapsilla voi olla kuudesta kymmeneen flunssaa vuodessa (koululaisilla jopa kaksitoista flunssaa vuodessa). Oireisten infektioiden määrä lisääntyy iäkkäillä, koska heidän immuunijärjestelmänsä heikkenee.

Vaikka flunssan syy on tunnettu vasta 1950-luvulta lähtien, tauti on ollut ihmiskunnan mukana jo muinaisista ajoista lähtien. Sen oireet ja hoito on kuvattu egyptiläisessä Ebersin papyruksessa, joka on vanhin olemassa oleva lääketieteellinen teksti, joka on kirjoitettu ennen 1500-lukua eaa. Nimitys "flunssa" tuli käyttöön 1500-luvulla, koska sen oireet muistuttavat kylmälle säälle altistumisen aiheuttamia oireita.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa Medical Research Council perusti vuonna 1946 Common Cold Unit -yksikön (CCU), ja siellä löydettiin rinovirus vuonna 1956. CCU osoitti 1970-luvulla, että interferonihoito rinovirusinfektion itämisvaiheessa antoi jonkinlaisen suojan tautia vastaan. Käytännön hoitoa ei pystytty kehittämään. Yksikkö suljettiin vuonna 1989, kaksi vuotta sen jälkeen, kun se oli saanut päätökseen tutkimuksen sinkkiglukonaattipastillien käytöstä nuhakuumeiden ehkäisyssä ja hoidossa. Sinkki oli ainoa CCU:n historian aikana kehitetty menestyksekäs hoitomuoto.

Flunssan taloudelliset vaikutukset tunnetaan huonosti suuressa osassa maailmaa. Yhdysvalloissa flunssa aiheuttaa vuosittain 75-100 miljoonaa lääkärikäyntiä, jotka maksavat vähintään 7,7 miljardia dollaria vuodessa (varovaisten kustannusarvioiden mukaan). Amerikkalaiset käyttävät 2,9 miljardia dollaria käsikauppalääkkeisiin. Amerikkalaiset käyttävät lisäksi 400 miljoonaa dollaria reseptilääkkeisiin oireiden lievittämiseksi. Yli kolmannes lääkärin vastaanotolla käyneistä sai antibioottireseptin. Antibioottireseptien käyttö vaikuttaa antibioottiresistenssiin. Arviolta 22-189 miljoonaa koulupäivää jää vuosittain väliin flunssan vuoksi. Tämän seurauksena vanhemmat jättivät väliin 126 miljoonaa työpäivää jäädäkseen kotiin hoitamaan lapsiaan. Kun tähän lisätään vilustumisesta kärsivien työntekijöiden 150 miljoonaa työpäivää, vilustumisesta johtuvien työtappioiden taloudellinen kokonaisvaikutus on yli 20 miljardia dollaria vuodessa. Tämä on 40 prosenttia Yhdysvaltojen työstä menetetystä ajasta.

Useiden viruslääkkeiden tehoa flunssassa on testattu. Vuoteen 2009 mennessä yksikään niistä ei ole osoittautunut tehokkaaksi eikä saanut lupaa käyttöönsä. Viruslääkkeellä plekonarililla on meneillään kokeita. Se on lupaava pikornaviruksia vastaan. Myös BTA-798-lääkkeellä on meneillään kokeita. Plekonarilin suun kautta otettavaan muotoon liittyi turvallisuusongelmia, ja parhaillaan tutkitaan aerosolimuotoa.

Marylandin yliopiston College Parkin yliopiston ja Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkijat ovat kartoittaneet kaikkien tunnettujen flunssaa aiheuttavien viruskantojen genomin.

• FindDocTV - Lennä flunssaisena lentäen