Aardvark (Orycteropus afer) — Afrikkalainen nisäkäs, järjestön ainoa laji

Aardvark (Orycteropus afer) — afrikkalainen nisäkäs ja järjestön ainoa laji. Tutustu lajin ominaisuuksiin, elintapoihin ja kiehtovaan fossiilihistoriaan.

Aardvark (Orycteropus afer) on Afrikasta kotoisin oleva nisäkäs, jonka nimi tarkoittaa afrikaansin kielellä "maasikaa". Se on järjestönsä ainoa elossa oleva jäsen, vaikka joitakin fossiilisia sukuja on löydetty.

Ulkonäkö ja anatomia

Aardvark on kookas, soikeavartaloinen eläin, jolla on pitkähkö kuono, suuret korvat ja paksu, rullamainen häntä. Sen turkki on yleensä vaaleanruskea tai kellertävänharmaa. Rakenteellisesti se on erikoistunut kaivamiseen ja termiittien/anttien syömiseen: eturaajissa on voimakkaat, laajat kynnet, ja leukojen hampaisto on poikkeuksellinen — hampaiden rakenne muodostuu pienistä tubulaarisista dentiiniputkista, mikä on myös syy järjestön tieteelliseen nimeen (luokka Tubulidentata).

Koko ja elintoiminnot

Aikuisen aardvarkin pituus (häntä mukaan lukien) voi olla yli kaksi metriä ja paino vaihtelee lajin ja yksilön mukaan. Se liikkuu pääosin öisin ja on yksineläjä. Aardvark on erinomainen kaivaja: se kaivautuu nopeasti esiin termiittipesistä ja kovertaa maata käyttäen eturaajojensa kynsiä. Pitkä, tahmea kieli mahdollistaa pienten hyönteisten keräämisen ilman, että eläimen tarvitsee rikkoa pesän koko rakennetta.

Ravinto

Sen ravinto koostuu pääasiassa termiiteistä ja muista muurahais- ja termiittieläimistä, mutta se voi syödä myös muita hyönteisiä tai satunnaisesti kasvimateriaalia. Aardvarkin ruokailutapa on sopeutunut antien ja termiittien nopeaan ja tehokkaaseen hyödyntämiseen ilman voimakkaita puremisliikkeitä.

Elinympäristö ja käyttäytyminen

Aardvark esiintyy laajasti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa erilaisissa elinympäristöissä, kuten savanneilla, metsänreunoilla ja kuivemmilla alueilla, kunhan maaperä on kaivettavissa. Se rakentaa pitkäikäisiä koloja, joita se käyttää päiväpiilonaan ja lisääntymiseen. Monet muut lajit — esim. linnut, käärmeet ja pienet nisäkkäät — käyttävät aardvarkin kaivoksia suojapaikkoina.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu yleensä kerran vuodessa; naaras synnyttää tavallisesti yhden poikasen, joka pysyy emon kaivoksessa useita kuukausia. Poikasta hoidetaan ja imetetään, kunnes se oppii kaivamisen ja ravinnonetsinnän taidot ja lähtee itsenäistyä.

Suhde ihmiseen ja suojelu

Aardvarkilla ei yleensä ole vakavia uhanalaisuusriskitekijöitä koko levinneisyydellään, mutta paikallisesti sen populaatiot voivat kärsiä elinympäristön pirstoutumisesta, metsästyksestä ja liikenteestä. Aardvarkilla on myös kulttuurista merkitystä monissa paikallisissa perinteissä, ja sen suomat kaivokset edistävät paikallista biodiversiteettiä.

• Tärkeimmät uhat: elinympäristön menetys, paikallinen metsästys, ihmisen aiheuttamat muutokset maankäytössä.
• Toimenpiteet: elinympäristöjen suojelu, liikennejärjestelyt alueilla, joissa eläin liikkuu, sekä tiedotus ja paikallistason suojeluhankkeet.

Aardvark on hyvä esimerkki erikoistuneesta nisäkkäästä, jonka ainutlaatuinen muuntuminen (kaivamiseen ja hyönteisravintoon sopiva anatomia) on mahdollistanut sen menestymisen Afrikan monimuotoisissa ekosysteemeissä.

Hae kirjaimella