Phanerozooinen eoni — nykyinen geologinen eoni, noin 541 miljoonaa vuotta

Phanerozooinen eoni – nykyinen geologinen eoni noin 541 miljoonaa vuotta, täynnä monimuotoista eläimistöä ja kambrikauden elämän läpimurtoja.

Phanerozooinen eoni on geologisen aikaskaalan nykyinen eoni. Se alkaa noin 541 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Phanerozooiselle on ominaista runsas näkyvä eliöstö ja laajamittainen fossiiliaineisto, koska tämän eonin aikana kehittyi paljon kovakuorisia ja luurankoisia organismeja, joiden jäänteet säilyvät hyvin.

Phanerozooinen kattaa useita eri ajanjaksoja ja aikakausia (esimerkiksi paleo-, meso- ja kenotsooinen), joiden aikana tapahtui suuria evolutiivisia muutoksia, maankuoressa ja ilmastossa tapahtuneita vaihteluita sekä useita suuria joukkosukupuuttoja. Eonin alkupuolelle sijoittuu niin sanottu kambrin räjähdys, jolloin monisoluisten eläinten monimuotoisuus kasvoi nopeasti; aikoinaan ajateltiin, että elämä alkoi kambrikaudella, tämän eonin ensimmäisellä jaksolla. Nykyisin tiedetään, että elämää oli jo ennen kambrin rajaa, mutta kambrikaudella monen eläinryhmän elimelliset rakenteet yleistyivät ja fossiilit ovat yleisempiä.

Phanerozooista edeltävä aika, jota vanhastaan kutsuttiin prekambriksi, jaetaan nykyisin kolmeen suureen kauteen: hadean-, arkean- ja proterotsooiseen aikaan. Nämä kaudet kattavat elämän alkuvaiheet maapallolla, planeetan varhaisen kehityksen, alkuperäiset mikrobit sekä hapen kertymisen ilmakehään, jotka loivat pohjan myöhemmälle makroskooppiselle elämälle.

Phanerozooisella eonilla on ollut useita merkittäviä biologisia ja geologisia tapahtumia. Tärkeimpiä:

• Kambrin räjähdys: nopea monimuotoistuminen merieläimissä.
• Kasvien ja niveljalkaisten valloittaminen mantereesta (silur–devon): ensimmäiset maanpäälliset kasvit ja hyönteiset.
• Selkärankaisten siirtyminen maalle ja tetrapodien kehittyminen (devon): kohti nisäkkäitä ja matelijoita johtaneita linjoja.
• Suuret hiilidioksidi- ja happitason vaihtelut sekä laajoja metsien synty (hiilikausi), joka vaikutti ilmakehän koostumukseen.
• Useat joukkosukupuutot, joista tunnetuimmat ovat esimerkiksi ordovikinen, permiläinen (suuri massa‑sukupuutto) ja liitukauden lopun tapahtuma, joka poisti mm. dinosaurukset paitsi linnut.

Phanerozooisen raja proterotsooiseen on määritelty kansainvälisesti stratigrafisesti (GSSP) ja sen ajoitus perustuu radiometriseen iänmääritykseen; nykyinen hyväksytty alkuraja on noin 541 miljoonaa vuotta sitten. Koska fossiilit ovat runsaita ja monimuotoisia, phanerozooinen tarjoaa tutkijoille parhaan aineiston elämän kehityksen ja paleoekologian tutkimukseen.

Yhteenvetona Phanerozooinen eoni kuvaa maapallon ajanjaksoa, jolloin näkyvä elämä monimuotoistui voimakkaasti, mantereet ja ekosysteemit muuttuivat pysyvästi ja jossa geologiset ja biologiset prosessit muovasivat planeettamme nykyisiä olosuhteita.

Yksityiskohdat

Phanerotsooisen ja proterotsooisen välisen rajan tarkka ajankohta on hieman epävarma. 1800-luvulla raja asetettiin ensimmäisten runsaiden metazoan-fossiilien kohdalle. Ediacaranista on kuitenkin löydetty useita satoja lajeja proterotsooisia metazooja. Ediacaran eliöstön tutkimus alkoi 1950-luvulla. Proterotsooisen ja faneerotsooisen rajalla on kolme jakopistettä. Se voi olla kohta, jossa ensimmäiset trilobiitit ja arkeosyytit ilmestyvät, tai kohta, jossa ensimmäisen kerran esiintyy merkkejä kaivautumisesta, tai kohta, jossa ensimmäisen kerran esiintyy "pienten simpukoiden eläimistö". Nämä kolme eri jakopistettä ovat muutaman miljoonan vuoden sisällä toisistaan.

Phanerotsooisella kaudella biologinen monimuotoisuus lisääntyi valtavasti:

1. eläinheimojen nopea syntyminen;
2. näiden heimojen kehittyminen erilaisiksi muodoiksi;
3. maanpäällisten kasvien synty;
4. monimutkaisten kasvien kehitys;
5. kalojen evoluutio;
6. maaeläinten synty; ja
7. nykyaikaisen eläimistön kehitys.

Kyseisen ajanjakson aikana mantereet ajelehtivat ympäriinsä, kerääntyivät lopulta yhdeksi maamassaksi, jota kutsutaan nimellä Pangea, ja jakautuivat sitten nykyisiksi mantereiksi.

Panerotsooinen kausi jaetaan kolmeen aikakauteen: paleotsooiseen, mesotsooiseen ja kainotsooiseen.

 
Fanerotsooisen kauden aikana biologinen monimuotoisuus kasvoi yleisesti lähes nollasta useisiin tuhansiin sukuihin.  

Hae kirjaimella