Dido ja Aeneas

Dido ja Aeneas (/ˈdaɪdoʊ/ "Dy-doh and eh-Nee-us") on kolmiosainen englantilainen ooppera. Tarinan ja sanat on kirjoittanut Nahum Tate. Musiikin on säveltänyt Henry Purcell. Ooppera on todennäköisesti kirjoitettu noin vuosina 1684-1685. Dido on Purcellin ainoa oikea ooppera. Sen esikuvana oli mahdollisesti John Blow'n Venus ja Adonis. Blow'n teos kirjoitettiin ja esitettiin samoihin aikoihin. Myös Marc-Antoine Charpentierin pienet ranskalaiset oopperat ovat saattaneet toimia esikuvina. Englannin hovissa arvostettiin ranskalaista musiikkia.

Ooppera oli tarkoitettu esitettäväksi hovissa. Kaarle II:n kuolema saattoi kuitenkin aiheuttaa sen lykkäämisen. Ensimmäinen esitys tapahtui Josias Priestin (hovin tanssimestari) johtamassa Chelsean tyttökoulussa vuonna 1689. Tragedia ja komedia yhdistyvät Didossa taitavasti. Rakastavaisten kohtaukset ovat jännittyneitä ja tunteikkaita. Noitakohtaukset ovat täynnä koomista kaakatusta ja ilkikurisuutta.

Oopperan tarina on peräisin Vergiliuksen Aeneiksesta. Se kertoo troijalaisen Aeneaksen traagisesta rakkaudesta Didoon, Karthagon kuningattareen. Oopperan käsikirjoitus on kadonnut tai tuhoutunut. Tutkimus ja esitys perustuvat varhaisimpiin painettuihin kopioihin. Näistä varhaisista kopioista uskotaan puuttuvan osa musiikista. Nykysäveltäjät ovat säveltäneet tämän musiikin uudestaan Purcellin tyyliin. Joskus Purcellin noin vuonna 1685 säveltämää musiikkia lisätään partituuriin korvaamaan alkuperäisen musiikin puuttumista. Dido ja Aeneas on Purcellin tunnetuin teos.

Tausta

Dido ja Aeneas -teoksen sanat ja tarinan (libretto) on kirjoittanut Nahum Tate. Musiikin on säveltänyt Henry Purcell. Oopperan sävellysvuodeksi ilmoitetaan yleensä vuosi 1689. Tämä on asetettu kyseenalaiseksi. Teos on lähempänä Purcellin vuosina 1684-1685 säveltämää musiikkia. Todellinen sävellyspäivämäärä sijoittuu todennäköisesti pikemminkin 1680-luvun puoliväliin kuin vuoteen 1689. Vuosikymmenen puolivälissä Josias Priestin Chelsean sisäoppilaitoksessa nuorille naisille esitettiin John Blow'n Venus ja Adonis. Tämä pieni ooppera oli mahdollisesti mallina Purcellin teokselle.

Ooppera oli luultavasti tarkoitettu hovissa esitettäväksi. Kaarle II:n kuolema helmikuussa 1685 saattoi olla syynä esityksen lykkäämiseen. Ei ole todisteita siitä, että oopperaa olisi esitetty hovissa tuolloin. Ooppera esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1689 Priestin Chelsean tyttökoulussa eikä hovissa. Aiheet, mytologinen aihe, runsaat tanssit, pastoraalinen ympäristö ja muodollinen tiiviys viittaavat siihen, että ooppera oli tarkoitettu pikemminkin aatelisyleisölle kuin tavallisille ihmisille. On todennäköisempää, että nämä lyhyet oopperamuodot vetosivat englantilaisiin. He pitivät enemmän laulusta ja puhutusta dialogista.

Didon esikuvana ovat saattaneet olla Marc-Antoine Charpentierin pienet ranskalaiset oopperat. Sen esikuvana on voinut olla myös John Blow'n Venus ja Adonis. Venus sävellettiin ja esitettiin suunnilleen samaan aikaan kuin Dido. Toiminta etenee Didossa arioso-osuuksien avulla. Kuoroja ja tansseja käytetään kehystämään eri kohtauksia. Rakastavaisten kohtausten tunteiden voimakkuus on ristiriidassa noitien kohtausten groteskin irvokkuuden kanssa. Didossa komedia ja tragedia ovat huolellisesti tasapainossa. Tämä tasapaino paljastaa Purcellin draaman tajun.

Vuoden 1705 jälkeen ooppera katosi näyttämöltä. Silloin tällöin järjestettiin konserttiesityksiä. Vuonna 1895 kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun oppilaat esittivät Purcellin kuoleman 200-vuotisjuhlan kunniaksi ensimmäisen nykyaikaisen lavastetun version.

Roolit

Rooli

Laulualue

Dido (tunnetaan myös nimellä Elissa), Karthagon kuningatar.

sopraano tai korkea mezzosopraano

Belinda, Didon sisar ja palvelijatar.

kevyt sopraano

Toinen nainen, toinen palvelijatar

sopraano tai mezzosopraano

Aeneas, Troijan prinssi

tenori tai korkea baritoni

Velhotar/velho

mezzosopraano, altto, kontratenori tai basso.

Ensimmäinen noita/loitsu

mezzosopraano

Toinen noita/loitsu

mezzosopraano

Henki, Merkuriuksen muodossa

sopraano tai kontratenori

Ensimmäinen merimies

tenori

Kuoro, SATB: kaikki jäsenet edustavat jossain vaiheessa hovimiehiä, noitia, kuppeja ja merimiehiä.

Tarina

Oopperan tarina on peräisin roomalaisen runoilijan Vergiliuksen Aeneiksesta. Vergilius yritti luoda roomalaisille kansalliseepoksen samaan tapaan kuin Homeros kreikkalaisille Ilias ja Odysseia. Aeneas on Venuksen ja Anchisesin poika Troijasta. Hän pakenee kotoaan sen jälkeen, kun kreikkalaiset ovat ryöstäneet sen. Edessä on seitsemän vuoden matka Italiaan. Kohtalo on määrännyt hänet perustamaan uuden kansan. Aeneas saapuu Karthagoon. Kuningatar Dido suree kuollutta miestään, jolle hän vannoi ikuista uskollisuutta. Hän on rakastunut Aeneakseen ja Aeneas häneen.

Ensimmäinen näytös. Belinda yrittää piristää Didoa. Belinda olettaa, että Dido on huolissaan Aeneaksesta, "Troijan vieraasta". Näin onkin. Dido on selvästi rakastunut häneen. Aeneas on rakastunut häneen. Kuoro kehottaa heitä nauttimaan rakkaudestaan. "Riemutanssi" päättää näytöksen.

Toinen näytös. Kohtaus 1: Noidat päättävät noitien luolassa pilata Didon onnen saamalla Aeneaksen lähtemään Italiaan. He loihtivat myrskyn. Ukkosen ja salamoiden säestykseksi noidat esittävät "raivojen kaikutanssin". Kohtaus 2: Aeneas, Dido ja hoviväki etsivät suojaa metsiköstä. Myrsky voimistuu. Naiset kiirehtivät pois. Noitien loihtima henki neuvoo Aeneasta lähtemään Karthagosta. Aeneas uskoo neuvon olevan Joven käsky. Hän päättää purjehtia. Hän miettii, miten hän voisi rauhoittaa Didon.

Kolmas näytös. Merimiehet tanssivat. Yksi merimies laulaa riemukasta laulua. Velhotar ja noidat ovat iloisia nähdessään Aeneaksen valmistautuvan lähtöön. He vannovat tekevänsä hänelle enemmän pahaa, kun hän kerran on merellä. Noidat tanssivat. Dido ja hänen junansa astuvat sisään. Aeneas tulee hetkeä myöhemmin. Dido kehottaa Aeneasta lähtemään. Aeneas kieltäytyy. Dido kehottaa häntä jälleen lähtemään. Lopulta hän lähtee. Dido tappaa itsensä.

Didon itsemurhaZoom
Didon itsemurha

Musiikkinumerot

Alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole olemassa. Tutkimus on riippuvainen varhaisimmista painetuista kopioista. Joidenkin kappaleiden uskotaan puuttuvan. Joskus partituuriin on lisätty Purcellin 1680-luvun puolivälissä säveltämää musiikkia, jolla tasapainotetaan katoamista. Joskus puuttuva musiikki on sävelletty kokonaan uudestaan Purcellin tyyliin.

Oopperan traaginen lopputulos vihjataan lähes heti kuningattaren ensimmäisen näytöksen aarian säestyksessä. Pohjabasson modulaatio c-mollista g-molliin sanojen "I languish till my grief is known" kohdalla ennakoi Didon valituksen sävellajin 3. näytöksessä. Purcell käyttää pohtibassoa muissakin kohdissa: Didon kahdessa aariassa (näytökset 1 ja 2) ja aariassa "Oft she visits" näytöksessä 2. Tämä aaria viittaa Actaeonin traagiseen kuolemaan omien koiriensa toimesta. Sana "maa" viittaa siihen, mikä peittää Didon hänen kuolemansa jälkeen.

Jää, prinssi ja kuule

Velhotar lähettää Merkuriuksen muodossa sanansaattajan, joka yrittää taivutella Aeneasta lähtemään Karthagosta. (Vasemmalla Rakastavaiset metsässä)

Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet.
  1. Overture

Ensimmäinen näytös.

  1. Ravista pilveä - Belinda
  2. Ah! Belinda, olen arvostettu - Dido
  3. Suru lisääntyy salaamalla - Belinda
  4. Kun monarkit yhdistyvät - Kuoro
  5. Mistä voisi lähteä niin paljon hyveellisyyttä - Dido
  6. Älä pelkää vaaraa - Belinda, toinen nainen
  7. Katso, kuninkaallinen vieraanne ilmestyy - Belinda
  8. Cupido heittää vain tikan - Chorus
  9. Jos ei minun - Aeneas
  10. Pursue thy Conquest - Belinda
  11. Kukkuloille ja laaksoihin - Kuoro
  12. Voittoisa tanssi

Toinen näytös.

  1. Noitien alkusoitto
  2. Harm's our delight - Kuoro
  3. Karthagon kuningatar - Velhotar
  4. Ho, ho, ho! Ho, ho, ho! - Kertosäe
  5. Mutta ennen kuin me tämän suoritamme - Kaksi noitaa
  6. Syvässä holvikaaressa - Chorus
  7. Echo raivojen tanssi
  8. Ritornelle
  9. Kiitos näille yksinäisille laaksoille - Belinda
  10. Oft she visits - Toinen nainen
  11. Katso, taivutetun keihääni päällä - Aeneas
  12. Haste, haste kaupunkiin - Belinda
  13. Pysy, prinssi, ja kuule suuren Joven käsky - Henki!
  14. Sitten kun hurmiomme on kiirinyt - Kuoro
  15. Groven tanssi

Kolmas näytös.

  1. Alkusoitto
  2. Tule pois - Kuoro
  3. Katso liput - Sorceress
  4. Seuraava esityksemme - Sorceress
  5. Tuho on ilomme - Kuoro
  6. Noitien tanssi
  7. Sinun neuvosi on turha - Dido
  8. Suuret mielet itseään vastaan vehkeilevät - Chorus
  9. He käsi, Belinda - Dido
  10. Kun minut lasketaan maahan - Dido
  11. Pudottaen siipiä, te Ampparit, tulkaa - Kuoro
Dido meets Aeneas by Wenceslaus HollarZoom
Dido meets Aeneas by Wenceslaus Hollar

RakasteluZoom
Rakastelu

Orkesteri

Nainen soittaa teorboaZoom
Nainen soittaa teorboa

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on oopperan nimi?


V: Oopperan nimi on Dido ja Aeneas.

K: Kuka kirjoitti Didon ja Aeneaksen tarinan ja sanat?


A: Nahum Tate kirjoitti Didon ja Aeneaksen tarinan ja sanat.

K: Kuka sävelsi Didon ja Aineaan musiikin?


V: Henry Purcell sävelsi Didon ja Aeneaksen musiikin.

K: Milloin Dido ja Aeneas kirjoitettiin?


V: Uskotaan, että Dido ja Aeneas kirjoitettiin noin vuosina 1684-1685.

K: Mikä muu teos on voinut toimia Didon ja Aineen esikuvana?


V: John Blow'n Venus ja Adonis sekä Marc-Antoine Charpentierin pienet ranskalaiset oopperat ovat saattaneet toimia Didon ja Aeneaksen esikuvina.

K: Missä se oli alun perin tarkoitus esittää?


V: Se oli alun perin tarkoitettu esitettäväksi hovissa.

K: Mistä oopperan lähdemateriaali on peräisin?


V: Tämän oopperan lähdeaineisto on peräisin Vergiliuksen Aeneiksesta, joka kertoo troijalaisen prinssin Aeneiksen ja Karthagon kuningattaren Didon traagisesta rakkaudesta.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2023 - License CC3