Dido (Elissa): Karthagon perustaja, kuningatar ja myytti
Dido (Elissa) — Karthagon legendaarinen perustaja ja kuningatar: historiaa, myyttejä ja Vergiliuksen Aeneiksen vaikuttava tarina.
Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kirjoittajien mukaan Dido oli Karthagon perustaja ja ensimmäinen kuningatar. Karthago oli kaupunki maassa, joka tunnetaan nykyään Tunisiana. Dido eli 9. vuosisadalla eaa. (noin 3000 vuotta sitten). Jotkin osat hänen elämästään saattavat pitää paikkansa. Toiset osat ovat myyttejä. Parhaiten hänet tunnetaan roomalaisen runoilijan Vergiliuksen Aeneis-kirjassa olevasta tarinasta. Joissakin häntä koskevissa kirjoituksissa häntä kutsutaan nimellä Alyssa tai Elissa. Häntä palvottiin jumalattarena myös muinaisessa Karthagossa.
Myytti ja kirjallisuus
Didon legenda kertoo yleensä, että hän oli tyreiläinen prinsessa, joka pakeni kotimaastaan sisaruksen tai veljen vainoa ja perusti uuden siirtokunnan Pohjois-Afrikkaan. Keskeinen osa myyttiä on tarina siitä, kuinka hän osti tai valloitti pienen maa-alan leikkaamalla härännahasta tai härännahoista ohuet suikaleet — tästä syntyi myöhemmin selitys kaupungin nimestä ja paikasta, jota kutsuttiin usein Byrsa (nahka, härän nahka).
Roomalainen runoilija Vergilius nosti Didon keskushenkilöksi eepoksessaan Aeneis-kirjassa. Siellä Aeneis saapuu Karthagoon, ja Dido rakastuu häneen; Aeneaan lähdettyä Dido päätyy traagisesti itsemurhaan. Vergiliuksen esitys on vaikuttanut voimakkaasti siihen, miten Didoa on myöhemmin kuvattu kirjallisuudessa, taiteessa ja oopperassa (esim. Henry Purcellin ooppera "Dido and Aeneas").
Historiallinen tausta
Historialliset ja arkeologiset tiedot tukevat, että Karthago oli foinikialainen siirtokunta, jonka perustaminen ajoittuu läntisen Välimeren varhaiseen kolonisaatioon. Perinteinen perustamisaika sijoitetaan usein 9.–8. vuosisadalle eaa. (joissakin lähteissä mainitaan vuosiluku 814 eaa.), mutta yksityiskohdat perustamisesta ja Dido/Elissan henkilöstä ovat osin epävarmoja ja sekoittuvat myytteihin.
Antiikin kirjoituksissa esiintyvät henkilöt kuten Dido, hänen aviomiehensä usein nimetty Sychaeus (kreikkalaisissa teksteissä myös muilla muodoilla) ja veljensä tai setänsä Pygmalion kuuluvat osaan perhemuotokuvassa, jossa vallan, murhan ja pakenemisen jännitteet selittävät siirtokunnan syntyä. Arkeologiset kaivaukset osoittavat kuitenkin foinikialaisten vaikutuksen ja kaupallisten yhteyksien vahvistumisen Pohjois-Afrikassa, vaikka yksittäisen perustajahenkilön historiallinen todistus puuttuu.
Nimi, jumalallinen yhteys ja kultti
Didon eri muodot — Didon, Elissa tai Alyssa — heijastavat nimimuunnelmia foinikialaisessa ja kreikkalais-roomalaisessa perinteessä. Joissakin lähteissä Didoa kohdellaan paitsi legendaarisena perustajana myös jumalallisena hahmona; muinaisessa Karthagossa esiintyi kunnioitusta ja myyttisiä kertomuksia, joissa perustaja saatettiin yhdistää paikallisiin jumalattariin kuten Astarte tai myöhemmin Tanit. On kuitenkin epäselvää, missä määrin historiallinen henkilö ja jumalhahmo ovat samaistuneet keskiajan ja antiikin lähteissä.
Perintö ja merkitys
Dido on säilynyt länsimaisessa kulttuuriperinteessä traagisena ja vaikuttavana naishahmona — perustajana, johtajana ja rakastettavana, jonka kohtalo yhdistää poliittisen vallan ja henkilökohtaisen tragedian. Hänen tarinansa on innoittanut runoutta, draamaa, oopperaa ja maalauksia. Samalla se toimii esimerkkinä siitä, miten mytologia, kansalliset perustamiskertomukset ja kirjallinen kaunokirjallisuus kietoutuvat toisiinsa, kun ajan myötä pyritään selittämään kaupungin ja yhteisön synty.
Yhteenvetona: Dido/Elissa on myyttinen ja perinteinen perustajahahmo, jonka ympärille on rakentunut sekä uskonnollista kunnioitusta antiikissa että runollista tulkintaa roomalaisessa kirjallisuudessa. Historiallisesti Karthago on foinikialainen siirtokunta, mutta monet yksityiskohdat Didon elämästä jäävät legendan varjoon.
Saksalaisen taidemaalarin Heinrich Friedrich Fügerin Didon kuolema.
Varhaisia tarinoita hänen elämästään
Vanhin Didosta kertova tarina on Timaioksen kirjoittama. Hän oli antiikin kreikkalainen historioitsija, joka eli 3. vuosisadalla eaa. Sata vuotta myöhemmin roomalainen historioitsija Pompeius Trogus kirjoitti hänestä. Hänen tarinansa hänestä on nyt kadonnut, mutta myöhempi roomalainen historioitsija Justinus kirjoitti tiivistelmän Troguksen tarinasta. Timaioksen ja Troguksen kertomuksissa Dido oli Tyyron (kaupunki nykyisin Libanoniksi kutsutussa maassa) kuninkaan tytär. Hän oli naimisissa Acerbasin kanssa, joka oli Herkuleksen pappi. Kun Didon veli Pygmalion tappoi Acerbasin, Dido pakeni. Hän otti mukaansa osan kansastaan. He lähtivät ensin Kyprokselle ja sitten Afrikan pohjoisrannikolle paikkaan, joka tunnetaan nykyään Tunisiana.
Kun he saapuivat Afrikkaan, Dido kysyi berberien hallitsijalta, Iarbus-nimiseltä mieheltä, voisiko hän ostaa maata, jotta hänen kansansa voisi perustaa kaupungin. Mies sanoi, että hän voisi ostaa niin paljon maata kuin hän voisi peittää kuolleen härän nahalla. Hän käski väkensä leikata nahan hyvin ohuiksi suikaleiksi. He levittivät kaikki suikaleet rajojen merkitsemistä varten. Näin he saivat hyvin suuren palan maata. Dido ja hänen kansansa rakensivat maalle kaupungin. Kaupungin nimi oli Karthago, ja Didosta tuli sen ensimmäinen kuningatar. Karthago kasvoi ja siitä tuli hyvin rikas kaupunki. Sinne muutti myös monia berbereitä.
Kun hän näki, miten rikas kaupunki Karthago oli, Iarbus halusi naida Didon. Hän kertoi, että jos Karthago ei menisi hänen kanssaan naimisiin, hän ryhtyisi sotaan Karthagoa vastaan. Dido ei halunnut mennä naimisiin Iarbuksen kanssa. Hän rakasti yhä aviomiestään Acerbasta (Syykeusta). Ennen häitään Iarboksen kanssa hän sytytti suuren nuotion. Hän kertoi, että tuli oli seremonia Acerbasin kunniaksi. Hän sanoi, että kun seremonia oli päättynyt, Iarbas olisi hänen uusi aviomiehensä. Sen sijaan hän kiipesi roviolle, jossa tuli paloi. Sitten hän tappoi itsensä miekalla. Hänen kuolemansa jälkeen karthagolaiset palvoivat häntä jumalattarena. Karthago pysyi hyvin rikkaana ja mahtavana kaupunkina 600 vuoden ajan. Rooma tuhosi sen vuonna 146 eaa.
Dido ostaa maata Karthagoa varten
Aeneas ja Dido Pierre-Narcisse Guérinin maalauksessa
Aeneas ja Dido
Dido tunnetaan nykyään parhaiten tarinasta, joka hänestä kerrotaan Vergiliuksen Aeneiksen kirjoissa 3 ja 4. Vergiliuksen kertomus Didon varhaiselämästä on hyvin samankaltainen kuin Timaioksen ja Troguksen kertomukset. Mutta hänen kertomuksensa siitä, miten hän kuoli, on hyvin erilainen. Vergiliuksen tarinassa Aeneas, muinaisen Troijan kaupungin prinssi, lähtee Karthagoon hävittyään sodan kreikkalaisia vastaan (Troijan sota). Aeneas ja Dido rakastuvat. Aeneas päättää jäädä Karthagoon Didon kanssa. Jupiter-jumala lähettää kuitenkin Merkuriuksen kertomaan Aeneakselle, että hänen on lähdettävä Karthagosta Italiaan. Aeneas ei halua lähteä, mutta tietää, että hänen on tehtävä, mitä Jupiter pyytää. Hän purjehtii miehineen pois Karthagosta. Dido on hyvin surullinen ja hyvin vihainen. Hän sytyttää suuren nuotion polttaakseen kaikki Aeneakselle kuuluneet tavarat. Sitten hän kiipeää tulen huipulle ja tappaa itsensä miekalla, jonka hän antoi Aeneakselle tämän tullessa Karthagoon.
Useimmat sanovat, että Vergilius oli ensimmäinen kirjailija, joka keksi tarinan Aeneasta ja Didosta. Toisten mielestä hän sai idean Gnaeus Naeviuksen pitkästä runosta Bellum Poenicum (Puniset sodat). Naeviuksen runo on suurimmaksi osaksi kadonnut, joten sitä on vaikea tietää varmasti.
Vergiliuksen ajoista lähtien hänen tarinastaan Aeneasta ja Didosta on kirjoitettu monia näytelmiä ja oopperoita. Christopher Marlowe kirjoitti niistä näytelmän vuonna 1583. Sen nimi oli Dido, Karthagon kuningatar. Henry Purcell sävelsi heistä vuonna 1688 oopperan nimeltä Dido ja Aeneas.
Myös italialainen runoilija Pietro Metastasio käytti Vergiliuksen tarinaa librettoonsa (oopperan tarina ja sanat). Sen nimi oli Didone abbandonata. (Sen nimi tarkoittaa italiaksi Didoa, joka on hylätty.) Ensimmäisen oopperan, jossa käytettiin Metastasion librettoa, sävelsi Domenico Sarro vuonna 1724. Seuraavan sadan vuoden aikana tätä librettoa käytti yli 40 muiden säveltäjien oopperaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Dido?
V: Dido oli nykyisessä Tunisiassa sijaitsevan Karthagon kaupungin perustaja ja ensimmäinen kuningatar.
K: Milloin Dido eli?
V: Dido eli 9. vuosisadalla eaa. eli noin 3000 vuotta sitten.
K: Ovatko kaikki osat Didon elämästä totta?
V: Ei, jotkin osat Didon elämästä ovat myyttejä, kun taas toiset osat voivat olla totta.
K: Mistä Dido tunnetaan parhaiten?
V: Dido tunnetaan parhaiten roomalaisen runoilijan Vergiliuksen Aeneiksessa kerrottujen kertomusten perusteella.
K: Millä muilla nimillä Didoa kutsuttiin?
V: Joissakin hänestä kertovissa kirjoituksissa häntä kutsutaan nimellä Alyssa tai Elissa.
K: Palvottiinko Didoa jumalattarena?
V: Kyllä, Didoa palvottiin muinaisessa Karthagossa jumalattarena.
K: Missä Karthago sijaitsee?
V: Karthago sijaitsi maassa, joka tunnetaan nykyään Tunisiana.
Etsiä