Keisaripingviini (Aptenodytes forsteri) on Etelämantereella elävä pingviini, ja se on lajinsa kookkain edustaja. Keisaripingviini on suurin nykyisin elävistä 18 pingviinilajista ja yksi suurimmista kaikista linnuista. Ne ovat ainoita lintuja, jotka munivat ja hautovat munansa talvella kiinteälle merijäälle (fast ice) Etelämantereella.

Koko ja ulkonäkö

Keisaripingviinit ovat massiivisia ja helposti tunnistettavia: ne ovat noin 1,1 metriä korkeita, painavat jopa 45 kiloa ja niiden "siivet" (uinnotrimmat) ovat noin 76 senttimetriä pitkiä. Ulkoisesti ne ovat mustavalkoisia kuten muutkin pingviinit, mutta niille on tyypillistä kirkkaan keltainen–kultainen väri sivuilla kaulan ja rinnan alueella sekä heleämpi keltainen laikku korvien kohdalla. Vaikka niiden siivet muistuttavat lentäjälokkeja, ne ovat muuntuneet voimakkaiksi räpylöiksi, jotka tekevät niistä erinomaisia sukeltajia ja uimareita.

Elinympäristö ja levinneisyys

Keisaripingviinit elävät yksinomaan Etelämantereella ja niiden pesimäpaikat liittyvät usein merijäähän, jonka reunalla on pääsy avomerelle ruokailua varten. Ne muodostavat suuria pesimäkasoja (kolonioita), jotka voivat sisältää tuhansia yksilöitä. Pesiminen tapahtuu talven ankarissa olosuhteissa, jolloin ilmasto on kylmimmillään ja tuulet voimakkaita.

Ravinto ja sukelluskyky

Keisaripingviinien ruokavalio koostuu pääasiassa kaloista (kuten Antarktiksen hopeakala), krillistä ja mustekaloista. Ne ovat poikkeuksellisen hyviä sukeltajia: ne pystyvät sukeltamaan yli 500 metrin syvyyteen ja voivat viivyttää hengitystään jopa noin 20 minuuttia pitkiä sukelluksia varten. Tämä kyky auttaa niitä tavoittamaan syvemmällä elävät saaliit, joita muut pingviinilajit eivät saavuta.

Lisääntyminen ja elinkaari

Keisaripingviinit pesivät talven keskellä. Naaras munii yhden koonaan suuren ja rasvapitoisen munan, jonka jälkeen naaras palaa merelle ruokaa hakemaan. Kohta naaraan lähdettyä koiras asettaa munan jalkojensa päälle ja peittää sen nahkamaisen läpän alla niin kutsutulla brooding-pussilla — tämä suojaa munaa kylmältä. Koiraan hautomisjakso kestää noin 64–67 päivää, jonka aikana koira ei syö ja saattaa menettää huomattavasti painoa. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja vanhemmat vuorottelevat ruokkimisessa sen jälkeen kun naaras palaa. Poikaset kokoontuvat usein vartioitaviin "crèche"-ryhmiin, kun vanhemmat etsivät ruokaa merellä. Nuoret keisaripingviinit saavuttavat sukukypsyyden yleensä 3–4 vuoden iässä.

Käyttäytyminen

Keisaripingviinit ovat sopeutuneet äärimmäisiin olosuhteisiin: ne muodostavat tiiviitä ryhmittymiä sääsuojaksi ja hyödyntävät kehojen lämmitystä selvitäkseen talven pakkasista. Muiden pingviinien tapaan ne myös harjoittavat porpoising-käyttäytymistä, eli ne nousevat toistuvasti pintaan hypellen uidessaan, mikä säästää energiaa ja helpottaa hengityksen ottamista.

Uhkat ja suojelu

Tärkeimpiä uhkia keisaripingviineille ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamat merijään häviöt, jotka heikentävät pesimäalueita ja muuttavat saaliin saatavuutta. Lisäksi paikalliset saalistajat, kuten skua-lajit ja jättiläispetrelit, voivat saalistaa munia ja poikasia, ja meressä leopardi- ja valkookaelaiset haita voivat uhanalaistaa yksilöitä. Ihmisen toiminta, kuten kalastus ja muuttuvat meriolosuhteet, vaikuttavat myös ruokavarantoihin.

IUCN-luokituksen mukaan keisaripingviini on luokiteltu lähelle uhanalaistumista (Near Threatened), ja laji tarvitsee seurantoja sekä suojelua erityisesti merijään säilymisen varmistamiseksi. Arvioitu aikuisten yksilöiden määrä Etelämantereella on noin 595 000.

Elinikä

Luonnossa keisaripingviinien elinikä on tyypillisesti noin 15–20 vuotta, mutta yksilöitä voi elää hieman tätä pidempään edellyttäen riittävää saalistilannetta ja suotuisaa ympäristöä.

Yhteenveto: Keisaripingviini on Etelämantereen erikoistunut suurikokoinen laji, joka on sopeutunut kylmiin oloihin poikkeuksellisilla sukellus- ja lämmönsäätelykyvyillään. Se kohtaa kasvavia uhkia ilmastonmuutoksesta johtuvan merijään hupenemisen myötä, minkä takia lajin suojelu ja tutkimus ovat erityisen tärkeitä.