Keisaripingviini (Aptenodytes forsteri) — Etelämanner, koko ja elintavat
Tutustu keisaripingviiniin (Aptenodytes forsteri): Etelämanttereen jättiläiseen, 1,1 m/45 kg, syviin sukelluksiin, jäällä munintaan ja ainutlaatuisiin elintapoihin.
Keisaripingviini (Aptenodytes forsteri) on Etelämantereella elävä pingviini, ja se on lajinsa kookkain edustaja. Keisaripingviini on suurin nykyisin elävistä 18 pingviinilajista ja yksi suurimmista kaikista linnuista. Ne ovat ainoita lintuja, jotka munivat ja hautovat munansa talvella kiinteälle merijäälle (fast ice) Etelämantereella.
Koko ja ulkonäkö
Keisaripingviinit ovat massiivisia ja helposti tunnistettavia: ne ovat noin 1,1 metriä korkeita, painavat jopa 45 kiloa ja niiden "siivet" (uinnotrimmat) ovat noin 76 senttimetriä pitkiä. Ulkoisesti ne ovat mustavalkoisia kuten muutkin pingviinit, mutta niille on tyypillistä kirkkaan keltainen–kultainen väri sivuilla kaulan ja rinnan alueella sekä heleämpi keltainen laikku korvien kohdalla. Vaikka niiden siivet muistuttavat lentäjälokkeja, ne ovat muuntuneet voimakkaiksi räpylöiksi, jotka tekevät niistä erinomaisia sukeltajia ja uimareita.
Elinympäristö ja levinneisyys
Keisaripingviinit elävät yksinomaan Etelämantereella ja niiden pesimäpaikat liittyvät usein merijäähän, jonka reunalla on pääsy avomerelle ruokailua varten. Ne muodostavat suuria pesimäkasoja (kolonioita), jotka voivat sisältää tuhansia yksilöitä. Pesiminen tapahtuu talven ankarissa olosuhteissa, jolloin ilmasto on kylmimmillään ja tuulet voimakkaita.
Ravinto ja sukelluskyky
Keisaripingviinien ruokavalio koostuu pääasiassa kaloista (kuten Antarktiksen hopeakala), krillistä ja mustekaloista. Ne ovat poikkeuksellisen hyviä sukeltajia: ne pystyvät sukeltamaan yli 500 metrin syvyyteen ja voivat viivyttää hengitystään jopa noin 20 minuuttia pitkiä sukelluksia varten. Tämä kyky auttaa niitä tavoittamaan syvemmällä elävät saaliit, joita muut pingviinilajit eivät saavuta.
Lisääntyminen ja elinkaari
Keisaripingviinit pesivät talven keskellä. Naaras munii yhden koonaan suuren ja rasvapitoisen munan, jonka jälkeen naaras palaa merelle ruokaa hakemaan. Kohta naaraan lähdettyä koiras asettaa munan jalkojensa päälle ja peittää sen nahkamaisen läpän alla niin kutsutulla brooding-pussilla — tämä suojaa munaa kylmältä. Koiraan hautomisjakso kestää noin 64–67 päivää, jonka aikana koira ei syö ja saattaa menettää huomattavasti painoa. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja vanhemmat vuorottelevat ruokkimisessa sen jälkeen kun naaras palaa. Poikaset kokoontuvat usein vartioitaviin "crèche"-ryhmiin, kun vanhemmat etsivät ruokaa merellä. Nuoret keisaripingviinit saavuttavat sukukypsyyden yleensä 3–4 vuoden iässä.
Käyttäytyminen
Keisaripingviinit ovat sopeutuneet äärimmäisiin olosuhteisiin: ne muodostavat tiiviitä ryhmittymiä sääsuojaksi ja hyödyntävät kehojen lämmitystä selvitäkseen talven pakkasista. Muiden pingviinien tapaan ne myös harjoittavat porpoising-käyttäytymistä, eli ne nousevat toistuvasti pintaan hypellen uidessaan, mikä säästää energiaa ja helpottaa hengityksen ottamista.
Uhkat ja suojelu
Tärkeimpiä uhkia keisaripingviineille ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamat merijään häviöt, jotka heikentävät pesimäalueita ja muuttavat saaliin saatavuutta. Lisäksi paikalliset saalistajat, kuten skua-lajit ja jättiläispetrelit, voivat saalistaa munia ja poikasia, ja meressä leopardi- ja valkookaelaiset haita voivat uhanalaistaa yksilöitä. Ihmisen toiminta, kuten kalastus ja muuttuvat meriolosuhteet, vaikuttavat myös ruokavarantoihin.
IUCN-luokituksen mukaan keisaripingviini on luokiteltu lähelle uhanalaistumista (Near Threatened), ja laji tarvitsee seurantoja sekä suojelua erityisesti merijään säilymisen varmistamiseksi. Arvioitu aikuisten yksilöiden määrä Etelämantereella on noin 595 000.
Elinikä
Luonnossa keisaripingviinien elinikä on tyypillisesti noin 15–20 vuotta, mutta yksilöitä voi elää hieman tätä pidempään edellyttäen riittävää saalistilannetta ja suotuisaa ympäristöä.
Yhteenveto: Keisaripingviini on Etelämantereen erikoistunut suurikokoinen laji, joka on sopeutunut kylmiin oloihin poikkeuksellisilla sukellus- ja lämmönsäätelykyvyillään. Se kohtaa kasvavia uhkia ilmastonmuutoksesta johtuvan merijään hupenemisen myötä, minkä takia lajin suojelu ja tutkimus ovat erityisen tärkeitä.
Muna
Life
Ne syövät pääasiassa äyriäisiä, kuten krilliä, ja kaloja, mutta myös pääjalkaisia, kuten kalmareita, seepioita ja mustekaloja.
Keisarit elävät maailman kylmimmässä ilmastossa. Etelämantereen jäällä lämpötila voi laskea jopa -140 celsiusastetta (-95,6 °C). Ne lisääntyvät Etelämantereen talven alussa (maalis-huhtikuussa) jäällä ympäri Etelämantereen manteretta. Ne elävät suurissa ryhmissä, joita kutsutaan kolonioiksi ja joissa voi olla jopa 20 000 lintua. Ne kerääntyvät tiiviisti yhteen pysyäkseen lämpiminä. Keisaripingviinit elävät noin 20 vuotta, mutta joidenkin tiedetään eläneen 40 vuotta. Ne sukeltavat ruokansa perässä ja pysyttelevät pienissä ryhmissä.
Niiden kehon muoto auttaa niitä selviytymään. Niillä on lyhyet siivet, jotka auttavat niitä uimaan ja sukeltamaan jopa 274 metrin korkeuteen pyydystääkseen suurempia kaloja. Syvin mitattu sukellus on 525 m (1 722 ft). Ne voivat uida lyhytaikaisesti jopa 15 km/h (9 mph), minkä ansiosta ne voivat paeta päävihollistaan, leopardihyljettä. Ne pysyvät lämpiminä, koska niillä on paksu rasvakerros. Pöyhelökerros sitoo ilmaa, joka pitää ruumiinlämmön sisällä ja kylmän ilman ja veden ulkona. Niillä on myös suuri määrä rasvaa, joka auttaa pitämään ne kuivina vedessä.
Ne ovat erittäin nopeita vedessä, mutta maalla ne pystyvät kävelemään vain hyvin hitaasti. Jäällä ne voivat maata vatsallaan ja liukua siipiensä avulla kelkan tavoin.
Jalostus
Keisaripingviinit viettävät suurimman osan ajastaan vedessä ja tulevat rannalle lisääntymään. Jäällä ei ole mitään pesää, joten naaras munii talvella yhden munan, minkä jälkeen uros laittaa munan jalkojensa päälle pitääkseen sen lämpimänä kevääseen asti. Tämä voi kestää 65-75 päivää. Uroksella on vatsassaan erityinen ihopoimu, joka voi taittua munan päälle ja peittää sen, jotta se pysyy lämpimänä. Munan vaihtaminen naaraalta urokselle on hankalaa; jos muna on liian kauan jäällä, se jäätyy. Se ei syö tänä aikana, ja se voi menettää jopa puolet painostaan. Lämpimänä pysyäkseen kaikki urospingviinit käpertyvät yhteen. Ryhmän ulkopuolella olevat pingviinit siirtyvät hitaasti keskelle. Ryhmä liikkuu koko ajan, ja se voi liikkua jopa 200 metriä vuorokaudessa. Naaras palaa keväällä, kun muna kuoriutuu, ja uros palaa merelle syömään, mutta palaa takaisin auttamaan poikasen hoidossa. Poikanen elää vanhempiensa jalkojen varassa noin 50 päivää, kunnes se on tarpeeksi vahva selviytyäkseen kylmästä.
Elokuvat
Australialainen elokuva Happy Feet perustui tarinaan keisaripingviinistä, joka ei pysty laulamaan eikä hankkimaan itselleen kumppania, koska se oli jäänyt liian pitkäksi aikaa jäälle munan ollessa vielä muna.
Dokumentti March of the Penguins kertoo keisaripingviinien siirtymisestä jään yli munimaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on pingviinilajin nimi?
V: Pingviinilaji on nimeltään keisaripingviini (Aptenodytes forsteri).
K: Kuinka pitkiä ja painavia keisaripingviinit ovat?
V: Keisaripingviinit ovat noin 1,1 m (4 ft) pitkiä ja painavat jopa 45 kg (99 lb).
K: Minkä värisiä keisaripingviinit ovat?
V: Keisaripingviinit ovat mustavalkoisia, ja niiden kaulassa ja rinnassa on kultaiset sivut.
K: Pystyvätkö ne sukeltamaan syvemmälle kuin muut linnut?
V: Kyllä, keisaripingviinit pystyvät sukeltamaan syvemmälle kuin mikään muu lintu, myös muut pingviinit.
K: Kuinka monta aikuista keisaripingviiniä elää Etelämantereella?
V: Etelämantereella elää noin 595 000 aikuista keisaripingviiniä.
K: Rakentavatko ne pesiä tai munivatko ne jäälle?
V: Ei, ne eivät rakenna pesiä, vaan munivat munansa jäälle jalkojensa kautta.
K: Onko keisaripingviinien käytössä jokin erityinen uintitekniikka?
V: Kyllä, kuten muutkin pingviinit, keisarit hyppäävät ilmaan uidessaan, mitä kutsutaan porpoisingiksi.
Etsiä