FARC – Kolumbian sissiliike, historia ja rauhansopimus (FARC-EP)

FARC – Kolumbian sissiliikkeen historia, ideologia ja 2016 Havannan rauhansopimus; taustat, vaikutus ja sodan jälkeinen siirtymä.

FARC (tai FARC-EP) on lyhenne sanoista Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia - Ejército del Pueblo. Se on Kolumbiassa toimivan sissijärjestön nimi. Ryhmä sanoo, että sillä on marxilais-leninistiset juuret. Kun ryhmän nimi käännetään englanniksi, siinä lukee yleensä Revolutionary Armed Forces of Colombia - People's Army.

Kolumbian hallitus, Yhdysvallat, Kanada ja Euroopan unioni ovat luokitelleet järjestön terroristiryhmäksi. Muut maat, kuten Ecuador, Brasilia, Argentiina, Chile, Kuuba ja Venezuela, eivät pidä ryhmää terroristina. Sen sijaan ne kutsuvat ryhmää "kapinallisiksi". Esimerkiksi Venezuelan presidentti Hugo Chávez hylkäsi julkisesti tämän terroristiluokituksen tammikuussa 2008. Hän kehotti Kolumbiaa ja muita maailman hallituksia tunnustamaan sissit sotaa käyviksi joukoiksi. Chávez sanoi, että jos heidät tunnustettaisiin tällä tavoin, heidän olisi pakko lopettaa sieppaukset ja terroritoimet Geneven yleissopimusten noudattamiseksi.

Historia ja organisaatio

FARC perustettiin 1960-luvulla Kolumbian kommunistisen puolueen sotilaalliseksi siiveksi, ja sen juuret ajoittuvat maaseudun maanomistusta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskeviin levottomuuksiin. Ryhmä syntyi suurten yhteiskunnallisten erojen ja maanomistusongelmien kontekstissa ja alkoi toimia sissiliikkeenä pyrkien muuttamaan Kolumbian yhteiskunnallista järjestelmää aseellisen vallankumouksen kautta. FARC rakennettiin hierarkkiseksi organisaatioksi, jossa on poliittinen johto ja sotilaallinen komentorakenne.

Toiminta ja rahoitus

Alun perin FARC rahoitti toimintaansa verottamalla paikallista väestöä, järjestämällä "revolutionääristä verotusta", ryöstämällä ja keräämällä maksua suojelusta. 1980-luvulta lähtien ryhmän rahoitus kasvoi huomattavasti, kun se laajensi toimintaansa laittomaan huumekauppaan ja osallistui kokaiinin tuotantoketjuun, huolimatta julkisista poliittisista lausunnoista, joissa se pyrki säilyttämään ideologisen linjansa. Lisäksi rahoitus tuli sieppauksista saatavista lunnasrahoista, kiristyksestä, laittomasta kaivostoiminnasta ja muista rikollisista toimista.

FARC irtautui 1980-luvun aikana osittain kommunistisesta puolueesta ja perusti poliittisen rakenteen, jota se kutsui Kolumbian salaiseksi kommunistiseksi puolueeksi. FARC-EP on itse väittänyt aina olevansa sissiliike ja vallankumouksellinen liike.

Jäsenten määrä ja alueellinen läsnäolo

Arviot FARCin jäsenmäärästä ovat vaihdelleet huomattavasti eri vuosikymmeninä. Kolumbian hallituksen mukaan FARCilla oli vuonna 2008 arviolta 6 000–8 000 jäsentä, kun taas aiempina vuosina, esimerkiksi 2001, arvioita on annettu jopa 16 000:sta. Toisaalta joissain arvioissa luku on ollut korkeampi, jopa 18 000. FARC itse on pyrkinyt esittämään toimintakykynsä vakaana ja kiistänyt heikentyneensä olennaisesti. Ryhmän vaikutus näkyi 15–20 prosentissa Kolumbian alueesta, etenkin kaakkoisissa sademetsissä ja tasangoilla Andien juurella.

Ihmisoikeusloukkaukset ja sodan seuraukset

FARCin toiminta johti laajoihin ihmisoikeusrikkomuksiin ja kansainväliseen tuomitsemiseen. Ryhmä on syyllistynyt muun muassa siviilien tappoihin, sieppauksiin, pakkoistetuksiin, huume- ja aseiden salakuljetukseen sekä rekrytoimaan alaikäisiä taistelijoita. Sissisota aiheutti huomattavan määrän kuolonuhreja, sisäisiä pakolaisia ja humanitaarista kriisiä, sekä vakavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia Kolumbialle.

Rauhansopimus ja neuvottelut

Kesäkuussa 2016 FARC allekirjoitti Havannassa tulitaukosopimuksen Kolumbian presidentin Juan Manuel Santosin kanssa. Sopimusta pidettiin historiallisena askeleena viisikymmentä vuotta jatkuneen konfliktin lopettamiseksi. Neuvottelut kestäivät vuosia ja käsittelivät monia vaikeita aiheita, kuten maareformia, huumekaupan torjuntaa, rikosten tutkintaa ja uhrien oikeuksiin liittyviä korvauksia sekä poliittista osallistumista.

Presidentti Santos ilmoitti 25. elokuuta 2016, että neljä vuotta kestäneiden neuvottelujen tuloksena oli saatu aikaan rauhansopimus FARCin kanssa ja että kansanäänestys järjestetään 2. lokakuuta. Ensin esitetty rauhansopimus hylättiin kansanäänestyksessä, jossa 50,24 prosenttia äänesti sitä vastaan. Sen jälkeen Kolumbian hallitus ja FARC neuvottelivat tarkistetusta versiosta, joka allekirjoitettiin 24. marraskuuta 2016. Kolumbian kongressi hyväksyi sopimuksen 30. marraskuuta, mikä mahdollisti sen voimaantulon ilman kansanäänestyksen myöntävää tulosta.

Rauhansopimus sisälsi määräyksiä aseiden luovuttamisesta, osallistumisesta poliittiseen prosessiin, maareformeista, rikosten tutkinnasta ja uhrien korvaamisesta sekä taloudellisista ja sosiaalisista ohjelmista siviilien integroitumiseksi rauhan oloihin. Osa sovituista mekanismeista tuli osaksi Kolumbian erityistä rauhanoikeutta (JEP), joka on vastuussa vakavimpien rikosten käsittelystä ja sovittelun edistämisestä.

Askeettaminen, aseiden luovutus ja poliittinen muutos

Kesäkuun 27. päivänä 2017 FARC lakkasi olemasta aseistettu ryhmä: osa sen jäsenistä riisui itsensä aseista ja luovutti aseensa Yhdistyneille Kansakunnille, ja YK:n valvontatehtävät osallistuivat aseiden palautuksen ja demobilisaation tarkkailuun. Rauhansopimuksen seurauksena FARC muuntautui myös poliittiseksi liikkeeksi: entisestä sissijärjestöstä syntyi puolue, joka otti käyttöön nimen Fuerza Alternativa Revolucionaria del Común (suomeksi esimerkiksi "Väestön vaihtoehtoinen vallankumouksellinen voima"), mutta se säilytti kansainvälisesti tunnistetun lyhenteen FARC.

Jälkiseuraukset ja nykytila

Rauhansopimus ei kuitenkaan lopettanut Kolumbian väkivaltaa kokonaan. Osa FARCin jäsenistä ei hyväksynyt rauhansopimusta ja jatkoi aseellista toimintaa dissidentti- ja rikollisryhminä, usein osallistuen huume- ja muuta järjestäytynyttä rikollisuuteen. Lisäksi muut aseelliset ryhmät, kuten ELN (Ejército de Liberación Nacional), sekä aiemmin demobilisoituneet paramilitaariset ryhmät ja niiden jäännökset ovat pitäneet yllä väkivaltaa ja rikollista toimintaa eri alueilla.

Rauhansopimus on johtanut merkittäviin haasteisiin soveltamisessa: demobilisoituvien jäsenten sosiaalinen reintegrointi, maatilojen uudelleenjärjestelyt, laittomien huumausaineketjujen korvaaminen laillisella toimeentulolla sekä uhrien oikeudenmukaisuuden toteutuminen ovat pitkäkestoisia prosesseja. Kolumbian valtion, kansainvälisten toimijoiden ja rauhan rakentamisen tukijoiden tehtävänä on ollut edistää näitä tavoitteita ja vähentää riskiä paluusta aseelliseen toimintaan.

Merkitys ja kansainvälinen reaktio

FARCin sodan päättyminen muodollisesti 2016–2017 oli historiallinen käännekohta Kolumbian nykyaikaisessa historiassa ja herätti laajaa kansainvälistä huomiota. Rauhansopimusta on pidetty merkittävänä mahdollisuutena pitkän sisällissodan uhrien oikeuksien tunnustamiseen ja yhteiskunnallisen vakauden edistämiseen, vaikka toteutus on osoittautunut vaikeaksi ja epätasaista eri alueilla.

Kaiken kaikkiaan FARC on ollut Kolumbian konfliktin keskeinen toimija vuosikymmenten ajan. Sen toiminta on muuttanut maan poliittista ja sosiaalista maisemaa merkittävästi, ja rauhanprosessin lopullinen onnistuminen riippuu edelleen monista poliittisista, taloudellisista ja turvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä tarkoittaa FARC?

K: Minkä poliittisen rakenteen FARC muodosti erotettuaan kommunistisesta puolueesta?

K: Kuinka monta jäsentä FARCilla oli vuonna 2008 Kolumbian hallituksen arvioiden mukaan?

K: Missä suurin osa heidän jäsenistään sijaitsee?

K: Milloin presidentti Santosin ja FARCin välillä tehtiin tulitaukosopimus?

K: Milloin Kolumbian presidentin ja FARCin välillä allekirjoitettiin tarkistettu rauhansopimus?

K: Milloin FARC lakkasi olemasta aseellinen ryhmä?

Hae kirjaimella