Yhdysvaltain perustuslain viides lisäys
Yhdysvaltojen perustuslain viides lisäys, joka luotiin 15. joulukuuta 1791, on osa Yhdysvaltojen Bill of Rights -oikeuskirjaa. Muutoksessa vahvistetaan joukko laillisia oikeuksia, joita sovelletaan sekä siviili- että rikosoikeudellisissa menettelyissä. Se sisältää useita lausekkeita: Se takaa oikeuden suureen valamiehistöön. Se kieltää kaksoisrangaistavuuden (joutuminen uudelleen syytteeseen samasta rikoksesta vapauttavan tuomion jälkeen). Se suojaa henkilöä itsensä syyttämiseltä (todistajana toimiminen itseään vastaan). Tätä kutsutaan usein nimellä "Pleading the Fifth". Viides lisäys edellyttää asianmukaista oikeudenkäyntiä kaikissa tapauksissa, joissa kansalaiselta voidaan riistää "elämä, vapaus tai omaisuus". Aina kun hallitus ottaa yksityisomaisuutta julkiseen käyttöön, omistajalle on maksettava korvaus.
Teksti
Viidennen lisäyksen sanamuoto on seuraava:
| “ | Ketään ei saa pidättää vastaamaan kuolemantuottamuksesta tai muusta törkeästä rikoksesta, ellei sitä ole esitetty tai syytetty suuressa valamiehistössä, lukuun ottamatta tapauksia, jotka ilmenevät maa- tai merivoimissa tai miliisissä, kun ne ovat tosiasiallisessa palveluksessa sodan tai yleisen vaaran aikana; ketään ei saa saman rikoksen vuoksi asettaa kahteen kertaan hengen tai ruumiin vaaraan; ketään ei saa rikosasiassa pakottaa todistajaksi itseään vastaan, eikä häneltä saa riistää elämää, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; yksityisomaisuutta ei saa ottaa julkiseen käyttöön ilman kohtuullista korvausta. | ” |
Lausekkeet
Suuret valamiehistöt
Viides lisäys edellyttää, että liittovaltion oikeusjärjestelmä käyttää suurta valamiehistöä kaikissa pääsiäisrikoksissa ja "pahamaineisissa rikoksissa" (tapaukset, joihin liittyy maanpetos, tietyt rikokset tai törkeä moraalinen turmeltuneisuus). Suuri valamiehistö juontaa juurensa Englannin Henrik II:n vuonna 1166 säätämään Assize of Clarendoniin. Yhdysvallat on yksi harvoista jäljellä olevista maista, jotka käyttävät suurta valamiehistöä.
Kaksoisvaara
Viidennen lisäyksen kaksoisrangaistuslauseke kieltää vastaajan joutumisen uudelleen syytteeseen samasta (tai samankaltaisesta) syytteestä samassa asiassa sen jälkeen, kun hänet on vapautettu tai tuomittu laillisesti. Common law -maissa vastaaja voi esittää vapauttavaksi tai tuomittavaksi vetoamisen (autrefois acquit tai autrefois convict, ranskaksi autrefois tarkoittaa "menneisyydessä"). Se tarkoittaa, että jos vastaaja on vapautettu tai tuomittu samasta rikoksesta eikä häntä voida kaksoisrangaistavuuden periaatteen nojalla asettaa uudelleen syytteeseen. Lausekkeen alkuperäisenä tarkoituksena on estää henkilöä käymästä läpi useita syytteitä samasta teosta, kunnes syyttäjä saa tuomion.
Itsesyytökset
Rikosoikeudenkäynnissä henkilöllä on viidennen lisäyksen nojalla oikeus kieltäytyä todistamasta itseään. Kenenkään ei tarvitse antaa tietoja, joita voidaan käyttää häntä vastaan. Tätä kutsutaan myös nimellä "viidennen kysymyksen esittäminen" tai yleisemmin "viidennen kysymyksen esittäminen". Tämän lausekkeen tarkoituksena on estää hallitusta pakottamasta henkilöä tunnustamaan valan alla. Henkilö ei voi kieltäytyä vastaamasta valaehtoisesti mihinkään asiaan liittyvään kysymykseen, ellei vastaaminen saattaisi häntä syylliseksi. Jos vastausta todistajanaitiossa esitettyyn kysymykseen voitaisiin käyttää kyseisen henkilön tuomitsemiseen rikoksesta, hän voi vedota viidenteen lisäykseen.
Viidennen lisäyksen laatijat tarkoittivat, että sen määräyksiä sovelletaan ainoastaan liittovaltion hallitukseen. Vuodesta 1925 lähtien useimmat Bill of Rightsin määräykset ovat sisällyttämisopin mukaisesti koskeneet myös osavaltioita ja paikallishallintoa. Merkkipaalun Miranda v. Arizona, 384 U.S. 436 (1966), jälkeen poliisin on pidätyksen yhteydessä mainittava "oikeus vaieta" osana laillista Miranda-varoitusta (sanamuoto voi vaihdella).
Oikeudenmukainen menettely
Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva lauseke takaa jokaiselle oikeudenmukaisen, oikeudenmukaisen ja asianmukaisen oikeudenkäynnin. Viides lisäys koskee liittovaltion hallitusta. Yhdysvaltojen perustuslain neljästoista lisäys kieltää muun muassa osavaltioita kieltämästä ketään kieltämästä keneltäkään hänen elämäänsä, vapauttaan tai omaisuuttaan ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä. Niinpä neljästoista lisäys laajentaa viidennen lisäyksen due process -lausekkeen koskemaan myös osavaltioita. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että hallituksen on noudatettava lakia eikä sen osia saa rikkoa. Esimerkki oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin rikkomisesta on se, että tuomari on oikeudenkäynnissä puolueellinen vastaajaa kohtaan. Toinen esimerkki on se, että syyttäjä ei paljasta puolustukselle tietoja, jotka osoittaisivat, ettei vastaaja ole syyllinen rikokseen.
Takings
Viidennen lisäyksen Takings-lausekkeen mukaan "yksityisomaisuutta [ei] saa ottaa julkiseen käyttöön ilman kohtuullista korvausta". Viides lisäys rajoittaa ainoastaan liittovaltion hallitusta. Neljännellätoista lisäyksellä tämä lauseke laajennettiin koskemaan myös osavaltioiden ja paikallishallinnon toimia. Aina kun hallitus haluaa ostaa omaisuutta julkiseen käyttöön, se tekee omistajalle tarjouksen. Jos omistaja ei halua myydä omaisuutta, hallitus voi viedä hänet oikeuteen ja käyttää valtuuksiaan, joita kutsutaan pakkolunastukseksi. Nimi tulee latinankielisestä termistä dominium eminens (joka tarkoittaa ylimpää herruutta). Tuomioistuin tuomitsee kiinteistön (eli sanoo, että ihmiset eivät voi enää asua siinä). Näin hallitus voi ottaa kiinteistön haltuunsa, mutta sen on maksettava omistajalle "oikeudenmukainen korvaus". Toisin sanoen valtion elimen on maksettava omaisuuden arvo.
Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa käsitelty tapaus Kelo v. City of New London, 545 U.S. 469 (2005), ratkaistiin sen puolesta, että maa-alueen siirtäminen yksityiseltä omistajalta toiselle yksityiselle omistajalle voidaan sallia pakkolunastuksen avulla. Tuomioistuin vahvisti, että Connecticutin New Londonin kaupungin ehdottama kantajan yksityisen omaisuuden käyttö on "julkista käyttöä", joka kuuluu Takings Clause -lausekkeen soveltamisalaan. Kaupunki katsoi, että kiinteistö oli huonossa kunnossa ja että uusi omistaja parantaisi sitä. Tämä Takings Clause -lausekkeen laajentaminen on ollut hyvin ristiriitaista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Yhdysvaltain perustuslain viides lisäys?
V: Viides lisäys on osa Yhdysvaltojen perustuslakisopimusta, jossa vahvistetaan lailliset oikeudet sekä siviili- että rikosoikeudenkäyntejä varten.
K: Mitä viides lisäys takaa?
V: Viides lisäys takaa oikeuden suureen valamiehistöön, kieltää kaksoisrangaistuksen ja suojaa henkilöä itsensä syyttämiseltä.
K: Mitä on "vetoaminen viidenteen lakiin"?
V: Viidenteen lisäykseen vetoaminen tarkoittaa sitä, että henkilö käyttää viidennen lisäyksen mukaista oikeuttaan kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, jotka voivat olla häntä itseään vastaan raskauttavia.
K: Milloin viides lisäys edellyttää asianmukaista oikeudenkäyntiä?
V: Viides lisäys edellyttää asianmukaista oikeudenkäyntiä kaikissa tapauksissa, joissa kansalaiselta voidaan riistää "elämä, vapaus tai omaisuus".
K: Mitä tapahtuu, kun hallitus ottaa yksityisomaisuutta yleiseen käyttöön?
V: Kun hallitus ottaa yksityisomaisuutta julkiseen käyttöön, omistajalle on maksettava korvaus.
K: Milloin viides lisäys luotiin?
V: Viides lisäys luotiin 15. joulukuuta 1791.
K: Mikä on viidennen lisäyksen tarkoitus?
V: Viidennen lisäyksen tarkoituksena on suojella yksilöiden oikeuksia oikeudenkäyntien aikana ja varmistaa, että hallitus noudattaa asianmukaista oikeudenkäyntiä riistäessään kansalaisilta hengen, vapauden tai omaisuuden.
