Suomen kieli — Uralilainen kieli ja Suomen virallinen kansalliskieli
Suomen kieli — uralilainen, ei-indoeurooppalainen kansalliskieli; virallinen Suomessa ja vähemmistökielenä Ruotsissa. Tutustu sen historiaan, ominaisuuksiin ja yhteiskunnalliseen merkitykseen.
Suomen kieli on suomalais-ugrilainen kieli, joka on uralilaiseen kieliperheeseen kuuluva kieliryhmä. Se on toinen Suomen kahdesta virallisesta kielestä. Se on myös virallinen vähemmistökieli Ruotsissa. Suomi on yksi Euroopan neljästä kansalliskielestä, joka ei ole indoeurooppalainen kieli. Kolme muuta ovat viro ja unkari, jotka ovat myös uralilaisia kieliä, sekä baskin kieli.
Kielitieteelliset piirteet
Suomi on agglutinoiva kieli: sanoihin liitetään päätteitä ja liitteitä, jotka ilmaisevat erilaisia kieliopillisia suhteita. Suomen kielessä on rikkaita sijamuotoja — yleisesti mainitaan noin 15 sijaa — joiden avulla ilmaistaan paikkaa, suuntaa, omistusta ja muita suhteita (esim. inessiivi -ssa "talossa", elatiivi -sta "talosta", partitiivi "talon/ taloa").
- Vokaaliharmonia: etu- ja takavokaalit rajoittavat vokaalien yhdistelyä sanoissa (esimerkiksi ä, ö eivät yhdisty a, o kanssa).
- Konsonanttivahvistus/konsonantti-gradatio: äänteellinen vaihtelu sanavartalon ja taivutusmuotojen välillä (esim. kukka → kukan, mutta päästä → päästä).
- Sukupuolettomuus: suomen kielessä ei ole kieliopillista sukupuolta eikä erillisiä pronomineja miehille ja naisille (hän = he/she).
- Sanalajeja ja sanajärjestystä: tyypillinen perusjärjestys on SVO (subjekti–verbi–objekti), mutta sanajärjestys on suhteellisen vapaa ja sitä käytetään usein tietoisuuspainotuksen ilmaisemiseen.
Historia ja kehitys
Suomen kieli on kehittynyt uralilaisen kieliperheen pohjalta ja sen vanhimpia tallenteita on löydettävissä kansanrunoudesta ja paikannimistä. Kirjoitetun suomen historia alkaa 1500-luvulta, jolloin Mikael Agricola loi pohjan suomen kirjalliskielelle kääntämällä Raamatun ja kehittämällä ortografiaa. Kielimuodot ovat muuttuneet ajan kuluessa sekä sisäisten kehitysprosessien että muiden kielten vaikutuksesta.
Kirjoitus, ääntäminen ja ortografia
Suomi käyttää latinalaista aakkostoa, johon kuuluu mm. ä ja ö sekä historiallisesti käytetty å ruotsalaisissa nimissä. Kirjoitus on melko foneettista: kirjain vastaa pääosin yhtä äännettä, mikä tekee ääntämisestä ennustettavaa. Ääntäminen ja ortografia ovat pysyneet suhteellisen vakaina Agricolan ajasta lähtien, vaikka pienempiä muutoksia on tapahtunut.
Murteet ja standardikieli
Suomessa on useita murrealueita, jotka jakautuvat pääpiirteissään länsi- ja itämurteisiin sekä näiden sisäisiin alaryhmiin. Murteet eroavat mm. vokaalien pituudessa, sanastossa ja tietyissä äänneominaisuuksissa. 1800–1900-lukujen kielipoliittinen kehitys ja koulujärjestelmä ovat lisänneet yleiskielen asemaa; nykyinen standardisuomi (yleiskieli) perustuu pääosin eteläiseen ja keskieurooppalaiseen puhetapaan ja kirjalliseen perinteeseen.
Käyttö, asema ja puhujamäärä
Suomea puhuu äidinkielenään noin noin 5,4 miljoonaa ihmistä, pääasiassa Suomessa ja Ruotsissa. Se on Suomen toinen virallinen kieli yhdessä ruotsin kanssa ja yksi Euroopan unionin 24 virallisesta kielestä. Suomessa suomi on hallinnon, koulutuksen, median ja kulttuurin pääasiallinen kieli.
Suhteet muihin kieliin ja lainasanat
Suomen sanastoon on vaikuttanut erityisesti ruotsi (pitkässä historiallisessa kosketuksessa), mutta myös venäjä, saksa, latina ja nykyaikana englanti. Uralilaisiin sukulaiskieliin kuuluu muun muassa viro ja unkari, joiden kanssa suomella on sekä etäisyyksiä että yhteisiä piirteitä. Viron ja suomen välillä on jonkin verran sanastollista samankaltaisuutta ja osittaista ymmärrettävyyttä, mutta ne eivät ole suoraan keskinäisesti täysin ymmärrettäviä.
Opiskelu ja oppiminen
Suomea voi opiskella monissa yliopistoissa ja kielikouluissa sekä Suomessa että ulkomailla. Kielestä tekee oppimisen haasteen erityisesti sijamuotojen ja vokaaliharmonian hallitseminen sekä sanaston ero indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna. Toisaalta suomen selkeä ortografia helpottaa lukemaan ja kirjoittamaan oppimista verrattuna joihinkin muihin kieliin.
Lisätieto: Suomi on dynaaminen kieli, jota kehitetään edelleen — uutta sanastoa syntyy erityisesti teknologian ja kansainvälisten kontaktien myötä.
Sukulaiskielet
Suomen kielioppi ja useimmat suomen kielen sanat eroavat suuresti muiden eurooppalaisten kielten kielistä, koska suomi ei ole indoeurooppalainen kieli. Kaksi muuta kansalliskieltä, jotka ovat uralilaisia kieliä kuten suomi, ovat viro ja unkari. Virolaiset ja suomalaiset voivat yleensä ymmärtää toisiaan, mutta heidän kielensä ovat hyvin erilaisia. Vaikka suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä, ne eivät näytä tai kuulosta samanlaisilta. Suomen ja unkarin kielet erosivat toisistaan jo kauan sitten, ja kumpikin kieli kehitti oman sanastonsa. Ihmiset, jotka osaavat suomea, eivät ymmärrä unkaria ilman lisäopintoja, eivätkä unkarilaiset ymmärrä suomea. On kuitenkin joitakin perussanoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia, esimerkiksi: 'käsi' (suomi 'käsi' vs. unkari 'kéz') 'mennä' (suomi 'mennä' vs. unkari 'menni'), 'kala' (suomi 'kala' vs. unkari 'hal').
Suomen kielioppi
Suomi on synteettinen ja agglutinatiivinen kieli. Tämä tarkoittaa sitä, että suomen kielen sanoilla on runko, jonka sisällä on muita osia, jotka muodostavat sanan merkityksen. Suomen kieli muistuttaa tässä suhteessa japanin kieltä, turkin kieltä ja latinan kieltä. Suomen kielessä on 17 tapausta/sanatyyppiä (sanatyypit). Voit ajatella, että "tapaus" on sanaan lisätty pääte, joka auttaa kuvaamaan sen tarkoitusta lauseessa. Verbeillä on 5 temporaalia (preesens, mennyt aika, perfekti, pluperfekti ja futuuri). Lisäksi verbeillä on kaksi partitiivin (aktiivin ja passiivin) tapausta. Gerundeja, jotka ovat verbeistä muodostettuja substantiiveja (esim. lukeminen - lukemaan), on myös suomessa runsaasti (lukeminen - lukea).
Suomen kieli on monimutkainen, itseään muokkaava kieli. Yhdysvaltain ulkoministeriö on luokitellut sen erittäin vaikeaksi kieleksi englantia äidinkielenään puhuville. Vaikeus johtuu paitsi kielen kieliopillisesta rakenteesta myös ääntämisestä ja intonaatiosta englannin kieleen verrattuna.
Suomalainen oikeinkirjoitus ja ääntäminen
Suomen kieli lausutaan niin kuin se kirjoitetaan. Joidenkin kirjainten ääntäminen on samanlainen kuin englannissa. Kuitenkin:
- 'j' on kuin englannin 'y' sanassa 'yes'.
- 's' on kuin englannin 's' sanassa 'sad' (ei koskaan kuten 'z').
- "h" lausutaan aina, myös tavun lopussa, esim. "ahdas" ("kapea").
- kaksoisvokaalit tekevät äänteestä pitkän
- 'ä' on samanlainen kuin 'a' englanninkielisessä 'cat' -kielessä.
- 'ö' on melkein kuin englannin artikkeli 'a'. Se lausutaan pyöristetyillä huulilla, kuten 'eu' ranskan 'peur'ssa tai saksan 'ö'ssä.
- c-kirjainta ei käytetä. Se korvataan joko kirjaimella "k" tai "s" sekaannusten välttämiseksi ja kirjoittamisen yksinkertaistamiseksi.
- q-kirjainta ei käytetä. Se korvataan joko kirjaimella "k" tai "kv", jotta kirjoittaminen olisi yksinkertaista.
- y-kirjain lausutaan kuten ranskan kielen u-kirjain tai i-kirjain in-kirjaimessa, mutta huulet pyöristetään, mikä on hyvin lähellä ö-kirjainta.
- z-kirjain lausutaan ts-kirjaimena kuten saksan kielessä. Se kirjoitetaan usein "ts", jotta kirjoittaminen olisi yksinkertaisempaa.
- x-kirjain kirjoitetaan yleensä ks-kirjaimena, jotta kirjoittaminen olisi yksinkertaisempaa, esimerkiksi sanassa "taksi" sanan "taxi" sijasta.
Englannin puhujat hengittävät usein ulos, kun he sanovat kirjaimia kuten "k", "p" ja "t". Suomen kielessä näin ei tehdä, ja "äänen nieleminen", kuten vanha sanonta kuuluu, vaatii paljon harjoittelua.
Suomen diftongien (öy, yö, äy, eu jne.) oikea ääntäminen on vaikeaa.
Esimerkkejä suomenkielisistä sanoista
| Yksi | Yksi |
| Kaksi | Kaksi |
| Kolme | Kolme |
| Kyllä | Kyllä |
| Ei | Ei |
| Minä | I |
| Sinä/Te | Sinä |
| Hän | Hän |
| Minä | Me |
| Hän | He |
| Olen/Minä olen | Minä olen... |
| Suomi | Suomi |
| Talo | Talo |
| Koti | Etusivu |
| Tie | Way |
| Äiti | Äiti |
| Isä | Isä |
| Tyttö | Tyttö |
| Poika | Poika |
| Vauva | Vauva |
| Auto | Auto |
| Juna | Juna |
| Lentokone | Lentokone |
| Ravintola | Ravintola |
| Nukke | Nukke |
| Sänky | Sänky |
| Tuoli | Puheenjohtaja |
| Kaupunki | Kaupunki/kaupunki |
| Puisto | Park |
| Polkupyörä | Polkupyörä |
| Kukka | Kukka |
| Kevät | Kevät |
| Kesä | Kesä |
| Syksy | Syksy/syksy |
| Talvi | Talvi |
Suomalaiset perusilmaukset
| Hei | Hei |
| Mitä kuuluu? | Mitä kuuluu? (epävirallinen) |
| Kiitos hyvää | Oikein hyvä, kiitos |
| Kiitos | Kiitos. |
| Kiitos paljon | Kiitos paljon |
| Hyvää huomenta | Hyvää huomenta. |
| Hyvää iltaa | Hyvää iltaa. |
| Hyvää yötä | Hyvää yötä. |
| Hyvästi | Hyvästi |
| Nimeni on Anna | Nimeni on Anna |
| En osaa puhua suomea | En osaa suomea |
| Puhutteko englantia? | Puhutko englantia? |
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on suomen kieli?
A: Suomen kieli on Suomessa puhuttu uralilainen kieli, jota pidetään yhtenä maan kahdesta virallisesta kielestä.
Q: Kuinka monta virallista kieltä Suomessa on?
A: Suomessa on kaksi virallista kieltä, ja suomi on toinen niistä.
K: Puhutaanko suomen kieltä Suomen ulkopuolella?
V: Kyllä, suomi on virallinen vähemmistökieli Ruotsissa.
K: Onko suomen kieli indoeurooppalainen kieli?
V: Ei, suomen kieli ei ole indoeurooppalainen kieli. Se on yksi neljästä Euroopan kansalliskielestä, joka ei ole indoeurooppalainen kieli.
K: Mitä muita uralilaisia kieliä suomen kielen lisäksi on?
V: Myös viro ja unkari ovat uralilaisia kieliä suomen lisäksi.
K: Mikä on baskin kieli?
V: Baskia on toinen eurooppalainen kieli, joka ei ole indoeurooppalainen kieli.
K: Onko suomen kielellä mitään yhteyttä muihin kieliin?
V: Suomen kieli kuuluu uralilaiseen kieliperheeseen, johon kuuluvat myös viro, unkari ja saame. Näillä kielillä on joitakin yhtäläisyyksiä, mutta ne eivät ole sukua indoeurooppalaisille kielille, kuten englannille, ranskalle tai saksalle.
Etsiä