Pakistanin ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet — yleiskatsaus

Pakistanin ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden yleiskatsaus: historialliset jännitteet Intian, Afganistanin ja Iranin kanssa sekä strategiset liitot Kiinan, Turkin ja Yhdysvaltojen kanssa.

Pakistan on väkiluvultaan toiseksi suurin muslimimaa (Indonesian jälkeen). Pakistan on ainoa muslimimaa, jolla tiedetään olevan ydinaseita. Pakistan on myös tärkeä Islamilaisen konferenssin järjestön (OIC) jäsen.

Pakistan on Yhdistyneiden Kansakuntien aktiivinen jäsen. Pakistanilla oli joitakin ongelmia ulkosuhteissaan. Pakistanin suhteet naapuriinsa Intiaan eivät ole hyvät. Molemmat maat ovat taistelleet kiistanalaisesta Kashmirin alueesta, josta ne ovat käyneet kaksi sotaa. Pakistanilla on ollut vaikeat suhteet myös naapureihinsa Afganistaniin ja Iraniin. Pakistanilla on ollut pitkät ja hyvät suhteet Kiinaan. Pakistanilla on etuja Persianlahdella, ja sillä on laajat kahdenväliset suhteet Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin.

Pakistan suhtautui Neuvostoliittoon epäluuloisesti suurimman osan kylmän sodan aikaa. Tämän vuoksi Pakistanilla oli vahvat suhteet sekä Yhdysvaltoihin että Kiinan kansantasavaltaan.

Pakistan oli Yhdysvaltain tukemien CENTO- ja SEATO-sotilasliittojen jäsen. Pakistanin liitto Yhdysvaltojen kanssa oli erityisen tiivis sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli hyökännyt naapurimaahan Afganistaniin. Vuonna 1964 Pakistan allekirjoitti Turkin ja Iranin kanssa alueellisen kehitysyhteistyösopimuksen (Regional Cooperation for Development, RCD), jolloin kaikki kolme maata olivat tiiviisti Yhdysvaltojen liittolaisia ja Neuvostoliiton naapureina varovaisia Neuvostoliiton ekspansiivisuuden suhteen. Pakistanilla on tähän päivään asti ollut läheiset suhteet Turkkiin. RCD lakkautettiin Iranin vallankumouksen jälkeen, ja Pakistanin ja Turkin aloite johti Taloudellisen yhteistyön järjestön (ECO) perustamiseen vuonna 1985. Pakistanin suhteet Intian tasavaltaan olivat jo useiden vuosien ajan vähitellen parantuneet, mikä avasi Pakistanin ulkopolitiikkaa muihinkin kuin turvallisuuskysymyksiin.

Ydinaseet ja turvallisuuspolitiikka

Pakistanin ydinaseohjelma on keskeinen osa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ydinaseet ovat Pakistanille sekä pelote Intiaa vastaan että tekijä, joka määrittää maan asemaa eteläaasialaisessa turvallisuusympäristössä. Ydinkokeet vuonna 1998 lisäsivät kansainvälistä huomiota ja johtivat ajoittaisiin pakotteisiin, mutta samalla ne vakiinnuttivat Pakistanin aseman alueellisena ydinvallana. Ydin- ja ohjuskyvyt tuovat mukanaan myös kansainvälisiä vastuukysymyksiä, vientikontrollia ja ei-leviämispoliittista painetta.

Suhteet Intiaan

Intia ja Pakistan ovat historiallisesti ja poliittisesti vahvasti sidoksissa toisiinsa. Keskeinen kiistanaihe on Kashmir, ja konfliktin vuoksi maat ovat käyneet useita sotia ja toistuvia rajajännitteitä. Samalla molemmat maat ovat ajoittain pyrkineet diplomaattisiin ratkaisuihin: on ollut rauhanaloitteita, luottamusta rakentavia toimenpiteitä ja kahdenvälisiä neuvotteluita. Terrorismi, rajatoimet ja alueelliset turvallisuusriskit tekevät suhteista edelleen haasteelliset ja helposti räjähtävät.

Afganistanin ja Iranin kanssa käytävät suhteet

Pakistanin suhteet Afganistaniin ovat monimutkaiset. Rajaseudun (Durand Line) kysymykset, talibani-liikkeen vaikutus ja afgaanipakolaisten suuri määrä ovat olleet pitkäaikaisia haasteita. Pakistan on toiminut sekä välittäjänä että osapuolena Afganistanin sisäisissä kytköksissä, ja sen turvallisuusviranomaiset ovat joskus syyllistyneet tulkinnanvaraisiin liittoutumiin paikallisten ja ulkovaltojen kanssa. Afganistanin epävakaus vaikuttaa suoraan Pakistanin sisäiseen turvallisuuteen.

Suhteet Iraniin ovat vaihdelleet. Molemmat maat jakavat pitkiä rajavyöhykkeitä ja kulttuurisia yhteyksiä, mutta eturistiriidat, alueellinen kilpailu ja sektariaalisuuteen liittyvät jännitteet (Shiia–Sunni) ovat ajoittain kiristäneet välit. Iranin vallankumouksen jälkeen alueellinen yhteistyö sai uusia muotoja, mutta myös jännitteitä RCD:n kaltaisten yhteistyömuotojen hälvetessä.

Yhdysvallat, Kiina ja kansainvälinen tasapaino

Pakistan on perinteisesti pyrkinyt tasapainottamaan suhteitaan suurvaltoihin. Kylmän sodan aikana maa suhtautui epäluuloisesti Neuvostoliittoon ja haki tukea lännestä. Samalla Kiinan kanssa säilytettiin läheiset yhteistyösuhteet, joita on sittemmin syvennetty taloudellisesti ja sotilaallisesti. Nykyään Kiinan ja Pakistanin suhdetta kuvaa laaja strateginen kumppanuus ja suorat investoinnit, esimerkiksi Kiinan ja Pakistanin talouskäytävä (CPEC), joka on osa Kiinan Belt and Road -aloitetta.

Yhdysvaltojen rooli Pakistanin ulkopolitiikassa on vaihdellut: yhteistyö erityisesti ”kylmän sodan” jälkeisinä vuosikymmeninä ja Afganistanin sodan aikana on ollut tiivistä, mutta 2000-luvun terrorismin vastaisten operaatioiden vuoksi suhteeseen on liittynyt myös jännitteitä, luottamuspulaa ja ajoittaisia talous- tai turvallisuussalaisia erimielisyyksiä.

Persianlahden maat, talous ja diasporan merkitys

Pakistanilla on merkittäviä taloudellisia ja poliittisia siteitä Persianlahdella. Gulf-maat ovat tärkeitä energiantoimittajia ja investoijia, ja suurtyöläisten lähettämät rahalähetykset muodostavat merkittävän osan Pakistanin taloudesta. Lähialueiden poliittinen vakaus ja hyvät suhteet Persianlahden valtioihin ovat siksi Pakistanille strategisesti tärkeitä.

Monenkeskinen toiminta ja rauhanturvaaminen

Pakistan on aktiivinen kansainvälisissä järjestöissä ja osallistuu muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaatioihin. Pakistan on usein lähettänyt rauhanturvajoukkoja eri kriisipesäkkeisiin, mikä on lisännyt maan kansainvälistä näkyvyyttä ja diplomatiaa. Pakistan käyttää myös islamilaisia foorumeita, kuten OIC, vaikuttaakseen muslimimaiden yhteisiin kysymyksiin.

Sisäpoliittiset tekijät ja sotilashallinnon vaikutus

Pakistanin ulkopolitiikkaa muovaavat voimakkaasti sisäpoliittiset realiteetit: armeijan vaikutusvalta, turvallisuusviranomaisten rooli ja poliittinen vakaus ovat usein ratkaisevia. Sotilaallinen ulottuvuus heijastuu erityisesti suhteissa Intiaan, Afganistaniin ja Yhdysvaltoihin.

Haasteet ja mahdollisuudet

• Turvallisuusuhat: rajajännitteet Intian kanssa, terrorismi ja epävakaus naapurimaissa heikentävät vakautta.
• Taloudellinen riippuvuus: ulkomaiset investoinnit, remittanssit ja viennin kehitys vaikuttavat ulkopolitiikan suuntaan.
• Geopoliittinen liikkumatila: Pakistan pyrkii säilyttämään suhteet sekä länteen että itään — erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kiinaan — tasapainottaakseen turvallisuus- ja kehitysedut.
• Kansainvälinen painostus: ydinaseisiin, ihmisoikeuksiin ja terrorismiin liittyvä kansainvälinen valvonta ja paine muokkaavat politiikkaa.

Yhteenvetona Pakistanin ulkopolitiikka on yhdistelmä turvallisuusprioriteetteja, taloudellisia intressejä ja alueellisia sidonnaisuuksia. Maan strategia perustuu usein tasapainoiluun suurvaltojen välillä, läheisiin naapurisuhteisiin ja kansainväliseen osallistumiseen, mutta pitkät historialliset konfliktit ja sisäiset haasteet tekevät ulkopoliittisesta ympäristöstä herkästi muuttuvan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Pakistanin väestömäärä?

K: Onko Pakistanilla ydinaseita?

K: Minkä järjestön jäsen Pakistan on?

K: Mitä ongelmia sen ulkosuhteisiin liittyy?

K: Kenen kanssa Pakistanilla on vahvat suhteet?

K: Miten RCD:stä tuli lakkautettu?

K: Mikä aloite johti ECO:n perustamiseen?

Hae kirjaimella