Kansanmurhaa koskeva yleissopimus – YK:n sopimus 1948, määritelmä ja sisältö
Kansanmurhaa koskeva yleissopimus (virallisesti yleissopimus kansanmurharikoksen ehkäisemisestä ja rankaisemisesta) on kansanmurhaa koskeva kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sopimus, jonka Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi 9. joulukuuta 1948. Yleissopimus tuli voimaan 12. tammikuuta 1951. Sen tarkoituksena on estää kaikenlainen kansanmurha ja siihen yllyttäminen sekä määrätä, miten teosta vastuussa olevia rangaistaan. Käsitteen ”genocide/kansanmurha” toi kansainväliseen käyttöön juristi Raphael Lemkin toisen maailmansodan kokemusten pohjalta.
Määritelmä ja suojellut ryhmät
Yleissopimus määrittelee kansanmurhan erityiseksi tarkoitukseksi (tarkoituksena hävittää, kokonaan tai osittain) jokin seuraavista ryhmistä sellaisenaan: kansalliset ryhmät, etniset ryhmät, rodut ja uskonnolliset ryhmät (riippumatta niiden eri uskonnoista). Määritelmä ei kata esimerkiksi poliittisia tai kulttuurisia ryhmiä.
Kansanmurhan muodostavat seuraavat teot, kun ne tehdään edellä mainitun ryhmän hävittämistarkoituksessa:
- ryhmän jäsenten tappaminen
- vakavan ruumiillisen tai henkisen vamman aiheuttaminen ryhmän jäsenille
- ryhmälle tahallisesti sellaisten elinehtojen asettaminen, joiden on tarkoitus johtaa sen fyysiseen hävittämiseen kokonaan tai osittain
- toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää syntyvyys ryhmän keskuudessa
- ryhmän lasten pakkosiirtäminen toiseen ryhmään
Keskeistä on erityinen tuhotarkoitus (ns. dolus specialis): pelkkä vakavien tekojen tekeminen ei riitä, ellei tavoite ole ryhmän tuhoaminen kokonaan tai osittain.
Rangaistavat teot
Yleissopimus velvoittaa rankaisemaan paitsi itse kansanmurhasta, myös siihen liittyvistä teoista:
- salaliitto kansanmurhan tekemiseksi
- suora ja julkinen yllyttäminen kansanmurhaan
- yritys tehdä kansanmurha
- osallisuus kansanmurhaan
Vastuu koskee sekä yksityishenkilöitä että johtajia ja viranomaisia; virka-asema ei vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta. Kansanmurha on rangaistava sekä rauhan että sodan aikana.
Valtioiden velvoitteet
- Ehkäisy ja rankaiseminen: Valtiot sitoutuvat estämään kansanmurhan ja saattamaan tekijät rikosoikeudelliseen vastuuseen.
- Rikosoikeuden säätäminen: Valtiot velvoitetaan säätämään kansalliseen lainsäädäntöön rikokset ja rangaistukset, jotka kattavat yleissopimuksessa luetellut teot.
- Toimivalta: Tekijät on tuotava toimivaltaisen tuomioistuimen eteen sen valtion alueella, jossa teko on tehty, tai kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen, jos valtiot sen hyväksyvät.
- Luovuttaminen ja oikeusapuyhteistyö: Yleissopimus edistää rikoksentekijöiden luovuttamista ja valtioiden välistä oikeusapua sovellettavan lainsäädännön ja sopimusten puitteissa.
Täytäntöönpano ja tuomioistuimet
Kansanmurhaa koskevia rikosasioita käsitellään ensisijaisesti kansallisissa tuomioistuimissa. Lisäksi YK on perustanut ad hoc -tuomioistuimia (kuten entisen Jugoslavian ja Ruandan kansainväliset rikostuomioistuimet), jotka ovat langettaneet tuomioita kansanmurhasta ja täsmentäneet oikeuskäytäntöä.
Rooman perussäännöllä (1998) perustettu, pysyvä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) voi myös tutkia kansanmurhaa, ja sen käyttämä määritelmä vastaa yleissopimusta. ICC:n toimivalta ei kuitenkaan ole yleinen: se edellyttää esimerkiksi, että teko on tehty sopimusvaltion alueella tai sopimusvaltion kansalaisen toimesta, tai että YK:n turvallisuusneuvosto on siirtänyt asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kaikki valtiot eivät ole liittyneet Rooman perussääntöön, joten kansainvälistä lakia ICC:stä ja sen toimivallasta ei sovelleta kaikkiin tapauksiin.
Valtioiden vastuu ja riitojen ratkaisu
Yleissopimus ei koske vain yksilöiden rikosvastuuta, vaan myös valtioiden velvoitteita. Valtiot voivat saattaa yleissopimuksen tulkintaa, soveltamista tai täyttämistä koskevat riidat Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäviksi. Oikeuskäytäntö on korostanut erityisesti valtioiden ennaltaehkäisyvelvollisuutta suhteessa uhkaaviin kansanmurhatilanteisiin sekä velvollisuutta rankaista tekijöitä ja ehkäistä yllyttämistä.
Merkitys, kattavuus ja rajoitukset
- Laaja hyväksyntä: Yleissopimus on yksi kansainvälisen oikeuden kulmakivistä, ja sen on ratifioinut valtaosa maailman valtioista.
- Oikeudellinen vaikutus: Se on sisällytetty lukuisten valtioiden rikoslainsäädäntöön ja toimii perustana niin kansallisille kuin kansainvälisillekin syytteille.
- Rajoitukset: Määritelmä ei kata poliittisia ryhmiä, ja erityisen tuhotarkoituksen näyttäminen on käytännössä vaativa todistuskysymys.
Yhteenvetona yleissopimus tekee selväksi, että kansanmurha on kansainvälinen rikos, johon liittyy sekä yksilöiden rikosoikeudellinen vastuu että valtioiden velvoite ehkäistä, tutkia ja rangaista – rauhan ja sodan aikana.
Aiheeseen liittyvät sivut
| Kansainvälinen rikosoikeus | |
| Lähteet |
|
| Rikokset |
|
| Kansainväliset tuomioistuimet |
|
| Historia |
|
| Viranomaisvalvonta | |
| Yleistä |
|
| Kansalliset kirjastot |
|
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on kansanmurhasopimus?
A: Kansanmurhaa koskeva yleissopimus on Yhdistyneiden kansakuntien 9. joulukuuta 1948 luoma kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sopimus, jonka tarkoituksena on estää kaikenlainen kansanmurha ja siihen yllyttäminen sekä osoittaa, miten siihen syyllistyviä on rangaistava.
K: Ketä kansanmurhaa koskeva yleissopimus suojelee?
V: Kansanmurhaa koskeva yleissopimus suojelee kaikkia etnisiä ryhmiä ja rotuja uskonnosta riippumatta.
K: Miten kansanmurhan tekijöitä tuomitaan tämän yleissopimuksen nojalla?
V: Tässä yleissopimuksessa kirjoitetut kansanmurhan tekijät tuomitaan kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.
K: Onko maita, jotka eivät ole ratifioineet tätä yleissopimusta?
V: Kyllä, on maita, jotka eivät ratifioi tätä yleissopimusta ja kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevaa kansainvälistä oikeutta.
K: Milloin kansanmurhaa koskeva yleissopimus tehtiin?
V: Yhdistyneet Kansakunnat loi kansanmurhaa koskevan yleissopimuksen 9. joulukuuta 1948.
K: Mikä on kansanmurhaa koskevan yleissopimuksen tarkoitus?
V: Kansanmurhaa koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on estää kaikenlainen kansanmurha ja siihen yllyttäminen sekä osoittaa, miten kansanmurhaan syyllistyneitä on rangaistava.
K: Koskeeko yleissopimus vain tiettyjä uskontoja tai etnisyyksiä?
V: Ei, se suojelee kaikkia etnisiä ryhmiä ja rotuja niiden uskonnosta riippumatta.
