Wozzeck – Alban Bergin moderni ooppera (kantaesitys 1925)
Wozzeck on itävaltalaisen säveltäjän Alban Bergin (1885-1935) ooppera. Se on sävelletty vuosina 1914-1922 ja kantaesitetty vuonna 1925. Berg laati librettoa itse käyttäen lähdemateriaalinaan fragmentaarista näytelmää; oopperan nimi muuntui tekijän käsittelyssä muotoon Wozzeck (Büchnerin alkuperäinen nimi oli Woyzeck).
Musiikki ja tyyli: Berg kirjoitti tämän oopperan ennen sitä aikaa, jolloin hän käytti teoksissaan sarjallisuutta. Hänen opettajansa Schönberg ei ollut vielä kehittänyt kahdentoista äänen järjestelmää, joten Wozzeckin partituuri sijoittuu tyylillisesti myöhäisromantiikan ja modernismin väliin. Musiikissa kuuluu tonaalista ilmaisua Mahlerin perinteen mukaisesti, mutta myös atonaalisia aineksia (musiikkia, joka ei perustu mihinkään sävellajiin) sekä melodioita, jotka perustuvat kokonaiseen ääniasteikkoon. Berg käytti myös perinteisiä muotoja ja numerorakenteita: hänen jokainen kohtauksensa voi kantaa omaa muotoaan tai musiikillista ideaa (esimerkiksi laulu, passacaglia, marssi tai rondo), mikä antaa teokselle sekä rakennetta että ilmaisullista monimuotoisuutta. Musiikki kuulosti sävellyshetkellä hyvin modernilta, ja Berg hyödyntää orkesteria kuvaannollisesti, korostaen yksityiskohtia, motiiveja ja tunnelmia. Lisäksi hän kirjoittaa äänille epätavallisilla tavoilla: joskus niiden on puhuttava ja laulettava puoliksi (tätä kutsutaan Sprechgesangiksi), mikä korostaa tekstiä ja psykologista dramaattisuutta.
Juoni ja lähtökohta: Ooppera perustuu saksalaisen näytelmäkirjailijan Georg Büchnerin näytelmään Woyzeck. Büchnerin näytelmä oli epätavallinen draama: sen keskushenkilö ei ole kuningas tai jumala vaan köyhä, yksinkertainen mies, jota muut ihmiset kiusaavat ja hyväksikäyttävät. Kun Berg kirjoitti oopperan lähes sata vuotta myöhemmin, tämä aihe seisoi yhä poikkeuksellisena oopperakentässä, sillä perinteisesti oopperoiden sankarit olivat usein merkittäviä henkilöitä ja työläiset sivurooleissa tai koomikkoina. Wozzeck kuvaa yhteiskunnallista syrjäytymistä, taloudellista välinpitämättömyyttä ja ihmisen mielen hiljaista murtumista; päähenkilöä on joskus kutsuttu draaman "antisankariksi".
Henkilöhahmot ja teemat: Teoksen keskeisiä hahmoja ovat Wozzeck, hänen kumppaninsa Marie, sotilas (Drum Major) sekä eri sivuhahmot kuten lääkäri ja pormestari, jotka ilmentävät vallan, tieteellisen kylmyyden ja sivistyksen piittaamattomuutta tavallisen ihmisen elämää kohtaan. Oopperassa toistuvat teemat ovat mustasukkaisuus, köyhyys, hyväksikäyttö, vallan väärinkäyttö ja psyykkinen romahdus; niiden kautta Berg tekee ankaran mutta koskettavan inhimillisen ja yhteiskunnallisen kuvauksen.
Rakenne ja orkestrointi: Berg yhdistää suuren orkesterin värikkyyden ja intiimimmän kamarillisen ilmaisun. Hän käyttää motiiveja, sointuvärejä ja joskus jopa yksittäisiä instrumentteja hahmojen tai tilanteiden tunnistettavina tunnusmerkeinä. Vaikka teoksessa on paikoin atonaalisia kohtia, Berg säilyttää myös vahvan melodisen ja harmonisen kielen, mikä tekee oopperasta sekä jännittävän että emotionaalisesti kantavan kuuntelukokemuksen.
Kantaesitys ja vastaanotto: Kantaesitys vuonna 1925 herätti voimakkaita tunteita ja teki teoksesta nopeasti keskustelunaiheen. Sittemmin Wozzeck on vakiinnuttanut asemansa yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä oopperateoksista ja esiintyy säännöllisesti kansainvälisillä oopperalavoilla. Teosta pidetään läpimurtoteknisenä esimerkkinä siitä, miten moderni harmonia, rakenteellinen luovuus ja voimakas draamallinen ilmaisu voidaan yhdistää oopperalliseen muotoon.
Vaikutus ja perintö: Wozzeck avasi tietä modernille oopperakerronnalle ja vaikutti moniin myöhempiin säveltäjiin. Bergin tapa yhdistää perinteiset muodot, ekspressiivinen orkestrointi ja uuden ajan harmoniset keinot on jättänyt pysyvän jäljen 1900-luvun musiikkiin ja teatteriin.
Georg Büchner
Oopperan tarina
I näytös
Kohtaus 1 (sviitti): Wozzeck työskentelee parturina. Kun hän ajelee kapteenin partaa, kapteeni sanoo Wozzeckille, että hänen mielestään Wozzeck elää huonoa elämää, koska hän on saanut lapsen naisen (Marie) kanssa olematta naimisissa tämän kanssa. Wozzeck sanoo, että hänen on vaikea olla hyvä, koska hän on köyhä. Hän muistuttaa kapteenia siitä, että Jeesus sanoi: "Päästäkää pienet lapset minun luokseni" (Mark. 10:14). Kapteeni on hämmentynyt tästä huomautuksesta.
Kohtaus 2 (Rapsodia ja metsästyslaulu): Wozzeck ja hänen ystävänsä Andres leikkaavat keppiä auringon laskiessa. Wozzeck näkee pelottavia näkyjä: hän näkee auringon vajoavan ja peittävän maailman liekkeihin.
Kohtaus 3 (marssi ja kehtolaulu): Marien huoneen ulkopuolella marssivat sotilaat. Hänen naapurinsa Margret sanoo Marien olevan paha, koska hän flirttailee sotilaiden kanssa. Sitten Wozzeck tulee ja kertoo Marien kokeneista kauheista näyistä.
Kohtaus 4 (Passacaglia): Büchner kirjoitti: "kusta kadulla"). Hän sanoo tekevänsä lääketieteellistä koetta. Wozzeck on niin yksinkertainen, että hän uskoo häntä. Tohtori on iloinen kuullessaan Wozzeckin kauheista näyistä.
Kohtaus 5 (Rondo): Marie ihailee rumpalimajuria huoneensa ulkopuolella. Mies haluaa rakastaa häntä. Ensin Marie kääntää katseensa pois, mutta sitten hän antaa periksi ja he ryntäävät yhdessä ulos.
Toinen näytös
Kohtaus 1 (Sonata-Allegro): Marie käskee lastaan nukkumaan ja ihailee samalla korvakoruja, jotka rumpumestari antoi hänelle. Wozzeck saapuu paikalle. Hän kysyy Marialta, mistä tämä on saanut korvakorut. Tyttö sanoo löytäneensä ne. Wozzeck ei tiedä, pitäisikö häntä uskoa, mutta antaa hänelle rahaa ja lähtee. Marie tietää, että hänen käytöksensä on väärin.
Kohtaus 2 (Fantasia ja fuuga 3 teemasta): Tohtori ryntää kadulla kapteenin ohi, joka kehottaa häntä hidastamaan vauhtia. Tohtori saa kapteenin pelästymään ajattelemalla ikäviä sairauksia, joita tämä voi saada. Kun Wozzeck tulee, häntä kiusataan sanomalla, että Marie rakastaa jotakuta toista.
Kohtaus 3 (Largo): Wozzeck puhuu siitä Marialle. Hän myöntää, että hänellä on poikaystävä. Wozzeck on raivoissaan. Hän on lyömässä naista, mutta nainen pysäyttää hänet sanomalla, ettei edes hänen isänsä ole koskaan uskaltanut lyödä häntä. Hän sanoo: "Parempi veitsi vatsassani kuin sinun kätesi minuun". Tämä antaa Wozzeckille ajatuksen kostosta.
Kohtaus 4 (Scherzo): Wozzeck näkee Marien tanssivan rumpalin kanssa väkijoukossa. Andres kysyy Wozzeckilta, miksi hän istuu yksin. Juoppo pitää saarnan, sitten idiootti menee Wozzeckin luo ja sanoo haistavansa veren.
Kohtaus 5 (Rondo): Wozzeck ei saa unta yöllä kasarmilla. Hän pitää Andresin hereillä. Rumpumestari tulee sisään. Hän on humalassa. Hän saa Wozzeckin sängystä tappelemaan hänen kanssaan.
III näytös
Kohtaus 1 (Keksintö aiheesta): Marie lukee yöllä huoneessaan itselleen Raamattua. Hän haluaa saada anteeksi.
Kohtaus 2 (Keksintö yhdellä nuotilla (B)): Wozzeck ja Marie kävelevät metsässä lammen rannalla. Marie haluaa lähteä, mutta Wozzeck estää häntä. Kuu loistaa kirkkaan punaisena. Wozzeck on päättänyt, että jos hän ei voi saada Marieta, kukaan muukaan ei voi, ja hän puukottaa Marieta.
Kohtaus 3 (Keksintö rytmiin): Ihmiset tanssivat pubissa. Wozzeck astuu sisään, ja nähdessään Margretin hän tanssii tämän kanssa ja vetää tämän syliinsä. Hän loukkaa häntä ja pyytää häntä sitten laulamaan hänelle laulun. Margret laulaa, mutta sitten hän huomaa verta Margretin kädessä ja kyynärpäässä; kaikki alkavat huutaa Margretille, ja Wozzeck ryntää ulos.
Kohtaus 4 (Keksintö 6-ääninen sointu): Wozzeck palaa paikkaan, jossa hän tappoi Marien. Wozzeck ajattelee, että veitsi, jolla hän tappoi Marien, todistaa, että hän on murhaaja. Hän heittää veitsen lampeen. Kun verenpunainen kuu ilmestyy jälleen, hän kävelee lampeen yrittäessään pestä verta ruumiistaan, mutta hukkuu. Kapteeni ja tohtori kuulevat ohi kulkevat Wozzeckin valittavan ja ryntäävät peloissaan pois.
Intermezzo (keksintö avain (d-molli)): Tämä interlude johtaa finaaliin.
Kohtaus 5 (Keksintö kahdeksasosanuotista moto perpetuo, quasi toccata): Seuraavana aamuna joukko lapsia leikkii auringonpaisteessa. Ihmiset kertovat toisilleen, että Marien ruumis on löydetty. Kaikki lapset juoksevat katsomaan. Marien ja Wozzeckin pieni poika on leikkinyt leikkihevosella. Hän pysähtyy ja juoksee muiden lasten perässä lammelle.
Oopperan historia
Berg näki Büchnerin näytelmän Woyzeck vuonna 1914. Se oli ensimmäinen kerta, kun se esitettiin Wienissä. Näytelmää oli mainostettu nimellä Wozzeck, koska ihmiset eivät osanneet lukea Büchnerin käsialaa. Siksi Berg käyttää oopperassaan tätä kirjoitusasua.
Berg tiesi heti, että hän halusi tehdä näytelmästä oopperan. Vuonna 1837 23-vuotiaana kuollut Büchner oli jättänyt näytelmän kesken. Berg otti näytelmästä viisitoista kohtausta ja teki niistä kolminäytöksisen oopperan. Hän sävelsi kuhunkin kohtaukseen tietyn muotoisen musiikin, jotta musiikki kehittyisi hyvin organisoidusti. Hän teki itse muutoksia librettoon.
Vaikka Berg aloitti oopperan työstämisen vuonna 1914, hän palveli armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana, joten hänellä oli aikaa jatkaa oopperan työstämistä vasta vuonna 1917. Hän sai oopperan valmiiksi huhtikuussa 1922. Erich Kleiber johti ensiesityksen Berliinin valtionoopperassa 14. joulukuuta 1925. Oopperasta tuli nopeasti kuuluisa, ja sitä esitettiin kaikissa Euroopan suurissa oopperataloissa. Ooppera oli niin menestyksekäs, että Berg pystyi elämään sillä ansaitsemillaan rahoilla.
Musiikkityyli
Wozzeck oli ensimmäinen suuri ooppera, joka on kirjoitettu 1900-luvun moderniin tyyliin. Suuri osa musiikista on atonaalista (ei missään sävellajissa), joten Berg pystyi käyttämään tätä ilmaisemaan Wozzeckin hulluutta. Joskus musiikki muuttuu tonaalisemmaksi, varsinkin kun tarina kertoo rakkaudesta ja ihmisyydestä. Osa sotilaista kertovasta musiikista perustuu myös kansanlauluihin, joita hän käsittelee omalla erityisellä tavallaan.
Toinen hänen käyttämänsä musiikillinen tekniikka on johtomotiivi, jossa tietyt hahmot tai asiat liittyvät tiettyihin teemoihin tai musiikillisiin ideoihin. Tämä tekniikka voi olla erittäin hyödyllinen, kun halutaan vihjata tiettyihin asioihin. Esimerkiksi rumpalimajurin Marialle antamat korvakorut ovat johtomotiivi. Kun majuri rakastelee Marien kanssa, kuulemme tämän johtomotiivin. Musiikki saa meidät ymmärtämään, että hän ei pakota tyttöä rakastamaan häntä, vaan että tyttö on halukas. Toisessa kohdassa sotilasmusiikki kertoo meille, että Marie ajattelee rumpumajuria.
Toinen johtoajatus on sointu, jonka kuulemme, kun Wozzeck oopperan alussa puhuu "kaltaisistamme köyhistä". Kuultavaa sointua käytetään oopperan muissa osissa, kun hahmot eivät ole tarpeeksi vahvoja muuttamaan elämäntilannettaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka on säveltänyt oopperan Wozzeck?
A: Oopperan Wozzeck on säveltänyt itävaltalainen säveltäjä Alban Berg (1885-1935).
K: Milloin se esitettiin ensimmäisen kerran?
V: Wozzeck esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1925.
K: Minkälaista musiikkia se sisältää?
V: Wozzeckin musiikki sisältää tonaalista musiikkia Mahlerin perinteen mukaisesti sekä jonkin verran atonaalista musiikkia ja kokonaisääniasteikkoon perustuvia melodioita.
K: Miten Berg kirjoitti äänille?
V: Berg kirjoitti äänille epätavallisilla tavoilla ja vaati niitä joskus puhumaan ja laulamaan puoliksi (Sprechgesang).
K: Mihin Wozzeckin tarina perustuu?
V: Ooppera perustuu saksalaisen näytelmäkirjailijan Georg Büchnerin näytelmään Woyzeck.
K: Mikä tekee tästä tarinasta oopperaksi epätavallisen?
V: Tarina on oopperaksi epätavallinen, koska siinä keskitytään köyhään mieheen, joka ei ole kovin älykäs ja jota muut ihmiset kiusaavat ja käyttävät väärin, eikä niinkään tärkeisiin hahmoihin, kuten kuninkaisiin tai jumaliin, joita oopperoissa yleensä nähdään.
K: Minkälainen hahmo tässä tarinassa on?
V: Tässä tarinassa esiintyy niin sanottu antisankari, joka on hahmo, joka ei olosuhteidensa vuoksi voi mitään sille, mitä hänelle tapahtuu.
