Anglosaksinen Englanti: anglosaksien historia 5.–11. vuosisadalta

Syväluotaava katsaus anglosaksiseen Englantiin (5.–11. v.): heimot, kuningaskunnat, kristinusko, viikingit, valtataistelut ja normannien valloitus 1066.

Anglosaksinen Englanti on Englannin historiaa 5.-11. vuosisadalta. Tänä aikana muotoutui saarelle asettuneiden germaaniheimojen, alkuperäisen roomalaisen perinnön ja myöhemmin viikinkien ja normannien vaikutteiden yhdistelmä, josta syntyi pohja keskiaikaiselle ja nykyiselle Englannille.

Anglosaksit olivat germaanisiin heimoihin kuuluvia ihmisiä. He tulivat ensin siirtolaisina Etelä-Britanniaan Keski-Euroopasta. Muutto tapahtui useammassa aallossa 400–600-luvuilla, ja se liitti saarelle uusia kieli- ja kulttuurielementtejä. Anglosaksien tuomat heimorakenteet, kieli (vanhaenglanti) ja maa- sekä oikeusjärjestelmät muovasivat paikallista yhteiskuntaa, jota oli aiemmin hallinnut Rooman vallan loppuvaiheen ja sen jälkeinen sekoitus alkuperäisiä brittiläisiä ja roomalaisperäisiä asukkaita.

Heptarkia — seitsemän kuningaskuntaa

Viidennellä ja kuudennella vuosisadalla oli seitsemän anglosaksista kuningaskuntaa: Northumbria, Mercia, East Anglia, Essex, Kent, Sussex ja Wessex. Näitä valtakuntia kutsutaan usein Heptarkiaksi; ne kilpailivat keskenään vallasta, liittoutuvivat ja hajosivat eri aikoina. Kuningaskuntien hallintomuodot vaihtelivat, mutta yhteistä oli klaanien ja paikallisten johtajien suuri merkitys, maatalouspohjainen talous sekä pitkät kauppayhteydet mantereen kanssa.

Kristinuskon tulo ja kulttuurin kehitys

Anglosaksinen kristinusko saapui 7. vuosisadalla. Muutoksen kärjessä olivat lähetyssaarnaajat ja luostarit, jotka levittivät latinalaista kirjakulttuuria, koulutusta ja kirkollista organisaatiota. Luostarit ja kirkot toimivat myös kirjoitustaidon keskuksina: merkittävä esimerkki on bedalaisen perinteen tallentaminen 700–800-luvuilla. Anglosaksien kirjallinen perintö sisältää mm. runoveikon Beowulf-epoksen ja monia kirkollisia sekä hallinnollisia tekstejä, jotka auttavat ymmärtämään yhteiskuntaa.

Viikinkien uhka ja englantilaisten yhdistyminen

Viikinkien hyökkäykset ja tanskalaiset siirtolaiset alkoivat 800-luvulla. Pitkät hyökkäykset johtivat laajoihin muutoksiin: osia maasta hallitsivat viikinkijohtajat tai syntyi Danelawiksi kutsuttu alue, jossa pohjoismaiset perinteet hallitsivat. Vastareaktiona Wessexistä nousi voimakas vastustus, ja 800–900-luvuilla Wessexin kuninkaat (erityisesti Alfred Suuri) kehittivät puolustusta, hallintoa ja oikeusjärjestelmää, jotka suosivat englantilaisten valtakunnan laajentumista. Englannin asteittainen yhdistyminen Wessexin hegemonian alaisuuteen tapahtui 9. ja 10. vuosisadalla, ja prosessissa keskeisiä olivat taistelut viikinkejä vastaan, hallinnolliset uudistukset sekä kuninkaiden perintöpolitiikka.

Yhteiskunta, laki ja talous

Anglosaksinen yhteiskunta perustui maatalouteen, paikallistason hallintoon ja kuninkaallisiin oikeusistuntoihin. Lakia säädettiin kuninkaallisilla asetuksilla ja vanhoilla tapanormeilla; tunnettuja lakokokoelmia laadittiin eri hallitsijoiden toimesta. Kauppa yhteytti saaren Pohjanmeren ja mantereen kaupunkikeskuksiin, ja myös muinaiset sijoitukset kuten hautalöydöt kertovat rikkaasta käsityöperinteestä. Sotilaallinen organisaatio nojasi useimmiten vapaaehtoiseen sotapalveluun, mutta 800–900-luvuilla syntyi myös pysyvämpiä puolustusjärjestelyjä (esim. varustuslinnoitukset eli burhit).

Dani- ja normannivaikutus sekä valtiollinen jatkuvuus

1000-luvulla Englannin valtiollinen historia sai uusia sävyjä: tanskalaiset kuninkaat (esim. Knuutti Suuri) hallitsivat osin 1016–1042, ja ennen vuotta 1066 maassa oli sekä anglosaksisia että pohjoismaisia vaikutteita. Anglosaksinen Englanti päättyi siihen, kun William Valloittaja valloitti Englannin normannien toimesta vuonna 1066. Normannien voitto Hastingsin taistelussa merkitsi hallinnon, maaomistuksen ja aateliston muuttumista, mutta anglosaksinen identiteetti säilyi normannien valloituksen jälkeen, ja siitä kehittyi hitaasti nykyenglantilainen kansa. Monet paikalliset tavat, kieliaines ja maanviljelyksen järjestelyt jatkuivat, vaikka kielellinen ja poliittinen eliitti muuttui.

Anglosaksinen aika jätti pysyvän perinnön Englannin kieleen, oikeusperinteeseen, paikannimiin ja kirkolliseen rakenteeseen. Arkeologiset löydöt, käsikirjoitukset ja suuret hautamuistomerkit auttavat edelleen rakentamaan kuvaa siitä, miten monimuotoinen ja dynaaminen tämä ajanjakso oli.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on anglosaksinen Englanti?

K: Mistä anglosaksit tulivat?

K: Milloin anglosaksinen historia alkoi?

K: Mitkä olivat seitsemän anglosaksisen kuningaskunnan nimet 5. ja 6. vuosisadalla?

K: Milloin anglosaksinen kristinusko saapui Englantiin?

K: Milloin viikinkien hyökkäykset ja tanskalaiset uudisasukkaat alkoivat Englannissa?

K: Milloin anglosaksinen Englanti päättyi?

Hae kirjaimella