Eläinten väri
Eläinten väri (tai väritys) syntyy eläimen pinnasta heijastuvan valon vaikutuksesta. Eläimet tuottavat värejä muun muassa pigmenttien, kromatofoorien ja muiden rakenteiden sekä bioluminesenssin avulla.
Koska näkö on eläimille yleensä niin tärkeä ja koska petoeläimet käyttävät sitä usein kaukaa löytääkseen saaliinsa, eläimen värin on täytynyt palvella yhtä tai useampaa tehtävää. Nämä toiminnot, kuten saaliin löytäminen, kiinnijäämisen välttäminen tai parin löytäminen, ovat ehdottoman välttämättömiä elämän ja selviytymisen kannalta. Eläinten väri määräytyy siis luonnonvalinnan perusteella, koska se vaikuttaa eläinten ja niiden jälkeläisten selviytymiseen.
Joitakin ilmeisimpiä värin toimintoja ovat:
- Naamiointi: eläimen pysyminen piilossa näkyviltä.
- Viestintä muille eläimille
- Varoitusväritys: viestittää muille eläimille, etteivät ne hyökkää.
- Mimikrys: toisen lajin varoitusvärityksen hyödyntäminen.
- Sukupuolivalinta: kumppanin löytäminen
- Muut merkinantotavat
- Harhautus
- Säikähdyspuolustus: odottamattomat värin tai silmäpisteiden välähdykset.
- Häikäisy: saalistajan hämääminen siirtämällä rohkeaa kuviota (kuten seepraraitoja) nopeasti.
- Fyysinen suoja: esimerkiksi trooppisessa ilmastossa elävillä ihmisillä on tummia ihopigmenttejä, jotka suojaavat auringonpolttamiselta ja ihosyövältä.
- Satunnainen väritys. Tämä on yleistä kasveissa, joiden lehdet ovat vihreitä, koska klorofylli on vihreää. Eläimillä se on harvinaista, esimerkiksi eläimillä, joiden veri on punaista (hapen kuljettamiseen tarvittava hem on punaista). Kun punainen näkyy pinnalla, se johtuu kuitenkin usein valinnasta, kuten ihmisen punaisissa huulissa.
Värin yleisin tehtävä on saalistajien ja saaliseläinten välisissä suhteissa. "Petoeläinten vastaisia sopeutumisia esiintyy maailman jokaisella biomilla ja lähes jokaisessa taksonomisessa ryhmässä".
Eläinten väri on ollut biologian kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena jo pitkään. Charles Darwinin vuonna 1859 esittämän luonnonvalinnan teorian mukaan värityksen kaltaiset piirteet ovat kehittyneet siten, että ne ovat antaneet yksittäisille eläimille lisääntymisedun. Esimerkiksi yksilöt, joilla oli hieman parempi naamiointi kuin muilla saman lajin yksilöillä, jättivät keskimäärin enemmän jälkeläisiä.
Seepran rohkea kuviointi voi hetkellisesti hämmentää takaa-ajavia leijonia: häikäisevä puolustus.
Punainen alasiipiperhonen on salaperäinen ja häiritsevästi kuvioitu levossa.
Riikinkukkoperhonen näyttää hätkähdyttäviä silmäpisteitä, kun sen siivet ovat auki; ne myös harhauttavat hyökkäyksiä pois vartalosta. Tämä hyönteinen on selvinnyt linnun hyökkäyksestä oikean takasiiven silmäpisteeseen.
Loistavanvärinen itämainen söpöläiskala (Plectorhinchus vittatus) odottaa, kun kaksi rohkeasti kuvioitua Cleaner-kalaa poimii loisia sen iholta. Sweetlips-kalojen täplikäs pyrstö ja eväkuvio ovat merkki sukukypsyydestä; Cleaner-kalojen käyttäytyminen ja kuvio ovat merkki siitä, että ne ovat käytettävissä siivouspalveluihin eikä niinkään saaliiksi.
Riikinkukkoperhonen on kätkeytynyt lehtiä jäljittelevä perhonen, kun sen siivet ovat kiinni.
Punaisen alasiipiperhosen hätkähdyttävä alasiiven välähdys, kun sitä häiritään.
Säikäytä ja häikäise puolustukset
Eläimet voivat puolustautua naamioitumalla etäältä, mutta petoeläimen kohdatessaan ne voivat siirtyä "salamapuolustukseen" saadakseen aikaa ja harhauttaakseen petoeläintä. Petoeläin räpäyttää usein silmiään tai kääntää kasvonsa poispäin itsepuolustukseksi. Tämä on refleksi, jonka tarkoituksena on suojella elintärkeää kasvojen aluetta. Siinä sekunnissa, kun peto räpäyttää silmiään, saalis lentää tai hyppää ja laskeutuu jälleen naamioituneena. Tämä väri- ja käyttäytymismalli on varsin yleinen. Oppikirjat kutsuvat sitä deimatiseksi puolustautumiseksi, joka tulee kreikan kielen sanoista "pelätä" tai "säikäyttää".
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Millä tavoin eläimet tuottavat värejä?
V: Eläimet tuottavat värejä pigmenttien, kromatofoorien ja muiden rakenteiden sekä bioluminesenssin avulla.
K: Miten eläinten väri vaikuttaa eloonjäämiseen?
V: Eläinten väri määräytyy luonnonvalinnan perusteella, koska se vaikuttaa eläinten ja niiden jälkeläisten selviytymiseen. Sitä voidaan käyttää naamioitumiseen, muille eläimille viestimiseen, varoitusvärjäykseen, matkimiseen, sukupuoliseen valintaan ja muunlaiseen viestimiseen.
K: Mikä on Charles Darwinin vuonna 1859 laatima luonnonvalinnan teoria?
V: Charles Darwinin vuoden 1859 luonnonvalinnan teorian mukaan värityksen kaltaiset ominaisuudet ovat kehittyneet siten, että ne tarjoavat yksittäisille eläimille lisääntymisedun. Yksilöt, joilla on hieman parempi naamiointi kuin muilla saman lajin yksilöillä, jättävät keskimäärin enemmän jälkeläisiä.
Kysymys: Mitkä ovat esimerkkejä siitä, miten eläinten väri auttaa saalistajien ja saaliin välisissä suhteissa?
V: Esimerkkeinä voidaan mainita naamioituminen, jolla pysytään piilossa näkyvistä; merkkien antaminen muille eläimille, jotta ne eivät hyökkää; toisen lajin varoitusvärityksen hyödyntäminen; odottamattomat värin välähdykset tai silmäpisteet; saalistajan hämääminen siirtämällä rohkeaa kuviota (kuten seeprajuovia) nopeasti; fyysinen suojautuminen, kuten ihmisten tummat ihopigmentit, jotka suojaavat auringonpolttamalta ja ihosyövältä.
K: Mitä on satunnainen väritys?
V: Satunnainen väritys on yleistä kasveissa, joiden lehdet ovat vihreitä, koska klorofylli on vihreää. Eläimillä se on harvinaista, mutta kun pinnalla näkyy punaista, se johtuu usein valinnasta, kuten ihmisen punaiset huulet.
K: Millaisia tehtäviä eläinten väri palvelee?
V: Eläinten värit palvelevat esimerkiksi saaliin löytämistä tai kiinnijäämisen välttämistä, parin löytämistä tai viestittämistä muille eläimille - kaikki nämä ovat elämälle ja selviytymiselle välttämättömiä toimintoja.
