Biomi
Ekologiassa biomi on suuri alueellinen ryhmä erilaisia kasvi- ja eläinyhteisöjä, jotka ovat sopeutuneet parhaiten alueen fyysiseen luonnonympäristöön, leveysasteeseen, korkeuteen ja maastoon.
Biomi muodostuu ekologisista alueista tai vakaassa tilassa olevista yhteisöistä ja kaikista niihin liittyvistä siirtymävaiheen, häiriintyneistä tai heikentyneistä kasvillisuudesta, eläimistöstä ja maaperästä, mutta se voidaan usein tunnistaa kasvillisuuden huipputyypin perusteella.
Kullekin biomille ominainen biologinen monimuotoisuus, erityisesti eläimistön ja vallitsevien kasvimuotojen monimuotoisuus, riippuu abioottisista tekijöistä ja vallitsevan kasvillisuuden biomassan tuottavuudesta. Maaperäiset biomit, joilla on korkeampi primäärinen nettotuottavuus, kosteuden saatavuus ja lämpötila.
Biomien perusluokitus on:
- Terrestriset (maa-) biomit ja
- Vesiympäristöt.
Biomeille annetaan usein paikallisia nimiä. Esimerkiksi lauhkean laidunmaan tai pensasmaan biomi tunnetaan Keski-Aasiassa yleisesti nimellä steppi, eteläisessä Afrikassa nimellä savanni tai veld, Pohjois-Amerikassa nimellä preeria, Etelä-Amerikassa nimellä pampa ja Australiassa nimellä outback tai scrub. Joskus kokonainen biomi voidaan ottaa suojelun kohteeksi, erityisesti yksittäisen valtion biodiversiteettiä koskevan toimintasuunnitelman puitteissa.
Maanpäälliset biomit
Ilmasto on merkittävä tekijä, joka määrittää maanpäällisten biomien jakautumisen. Merkittäviä ilmastotekijöitä ovat mm:
- leveysaste: arktinen, boreaalinen, lauhkea, subtrooppinen, trooppinen.
- kosteus: kostea, puolikostea, puolikuiva ja kuiva.
- kausivaihtelu: sademäärät voivat jakautua tasaisesti koko vuodelle tai niissä voi olla kausivaihtelua.
- kuiva kesä, märkä talvi: suurin osa maapallon alueista saa suurimman osan sateistaan kesäkuukausina; Välimeren ilmastoalueet saavat sateensa talvikuukausina.
- korkeus: korkeuden lisääntyminen aiheuttaa samanlaisen elinympäristötyyppien jakautumisen kuin leveyspiirien lisääntyminen.
Biologinen monimuotoisuus lisääntyy yleensä napapiiristä kohti päiväntasaajaa, ja se lisääntyy kosteuden myötä.
Yleisimmin käytetyt biomien luokittelujärjestelmät vastaavat leveysastetta (tai lämpötilavyöhykettä) ja kosteutta.
Udvardy-järjestelmä
Miklos Udvardy julkaisi vuonna 1975 biogeografisten maakuntien järjestelmän, joka jaettiin 12 maanpäälliseen biomiin.
Baileyn järjestelmä
Robert G. Bailey kehitti vuonna 1975 julkaistussa kartassaan Yhdysvaltojen luonnonmaantieteellisen luokittelujärjestelmän. Myöhemmin Bailey laajensi järjestelmää kattamaan muun Pohjois-Amerikan vuonna 1981 ja koko maailman vuonna 1989. Baileyn järjestelmä perustuu ilmastoon, ja se on jaettu neljään alueeseen (polaarinen, kostea lauhkea, kuiva ja kostea trooppinen), ja lisäksi se on jaettu muihin ilmasto-ominaisuuksiin perustuviin alueisiin (subarktinen, lämmin lauhkea, kuuma lauhkea ja subtrooppinen, merellinen ja mannermainen, alankoalue ja vuoristo).
WWF-järjestelmä
Biologiryhmä kehitti World Wide Fund for Nature (WWF) -järjestölle ekologisen maaluokitusjärjestelmän, jossa tunnistettiin 14 biomia, joita kutsutaan tärkeimmiksi luontotyypeiksi, ja ja jaettiin maailman maapinta-ala edelleen 867 maaekoregioon. Tätä luokittelua käytetään määriteltäessä Global 200 -luetteloa ekologisista alueista, jotka WWF on määritellyt ensisijaisiksi suojelualueiksi. WWF:n tärkeimmät luontotyypit ovat seuraavat:
- Metsät ("lehtipuut" = angiospermien puut).
- Trooppiset ja subtrooppiset kosteat lehtipuumetsät (trooppiset ja subtrooppiset, kosteat).
- Trooppiset ja subtrooppiset kuivat lehtipuumetsät (trooppiset ja subtrooppiset, semihumidiset).
- Trooppiset ja subtrooppiset havumetsät (trooppiset ja subtrooppiset, semihumidiset).
- Lauhkeat lehti- ja sekametsät (lauhkeat, kosteat).
- Lauhkeat havumetsät (lauhkeat, kosteat tai puolikosteat).
- Boreaaliset metsät/taiga (subarktiset, kosteat)
- Välimeren alueen metsät, metsiköt ja pensaikot tai sklerofyllimetsät (lauhkean lämpimät, puolikuivat tai puolikuivat, talvisin sateiset).
- Nurmialueet
- Trooppiset ja subtrooppiset niityt, savannit ja pensaikot (trooppiset ja subtrooppiset, puolikuivat).
- Lauhkeat niityt, savannit ja pensasmaat (lauhkeat, puolikuivat)
- Tulvaniityt ja savannit (lauhkeasta trooppiseen, makean tai murtoveden tulvivat).
- Vuoristoiset ruoho- ja pensasmaat: alpiiniset (puurajan yläpuolella) tai vuoristoiset (puurajan alapuolella ja siten puita kasvavat).
- Tundra (arktinen)
- Aavikot ja kuivahkot pensasmaat (lauhkeasta trooppiseen, kuiviin).
- Mangrove (subtrooppinen ja trooppinen, suolaisen veden peittämä).
Vesibiomit
- mannerjalusta
- litoraali-/vuorovesivyöhyke
- ranta-alue
- lampi
- koralliriutta
- levämetsä
- jääpakkaus
- hydrotermiset purkausaukot
- kylmää vuotoa
- pohjaeläinvyöhyke
- pelaginen vyöhyke
- neriittinen vyöhyke
Muut biomit
Endoliittinen eliömaailma, joka koostuu kokonaan mikroskooppisesta elämästä kallion huokosissa ja halkeamissa kilometrien syvyydessä pinnan alla, on löydetty vasta äskettäin, eikä se sovi hyvin useimpiin luokittelujärjestelmiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on biomi?
A: Biomi on suuri alueellinen ryhmä, joka koostuu erilaisista kasvi- ja eläinyhteisöistä, jotka ovat parhaiten sopeutuneet alueen fyysiseen luonnonympäristöön, leveysasteeseen, korkeuteen ja maastoon.
K: Miten biomi muodostuu?
V: Biomi muodostuu ekologisista alueista tai vakaan vakaan tilan alueista ja kaikista niihin liittyvistä siirtymävaiheen, häiriintyneistä tai heikentyneistä kasvillisuudesta, eläimistöstä ja maaperästä.
K: Mikä määrittää kunkin biomin biologisen monimuotoisuuden?
V: Kullekin biomille ominainen biologinen monimuotoisuus määräytyy abioottisten tekijöiden, kuten primäärisen nettotuottavuuden, kosteuden saatavuuden ja lämpötilan sekä vallitsevan kasvillisuuden biomassan tuottavuuden perusteella.
K: Onko biomeja kahdenlaisia?
V: Kyllä, biomeja on kahta päätyyppiä - terrestrisiä (maa-) biomeja ja aquatisia (vesi-) biomeja.
K: Onko biomeille annettu paikallisia nimiä eri puolilla maailmaa?
V: Kyllä, biomeille annetaan usein paikallisia nimiä sen mukaan, missä päin maailmaa ne sijaitsevat. Esimerkiksi lauhkean laidunmaan tai pensasmaan biomi voi olla Keski-Aasiassa steppe tai eteläisessä Afrikassa savanni tai pelto.
Kysymys: Onko mahdollista, että kokonainen eliölaji otetaan suojelun kohteeksi?
V: Kyllä, on mahdollista, että kokonainen biomi voidaan ottaa suojeltavaksi yksittäisen maan biodiversiteettiä koskevassa toimintasuunnitelmassa.
