HMS Sirius oli Britannian ensimmäisen laivaston päälaiva. Ensimmäinen laivasto kuljetti vankeja ja sotilaita Australiaan rangaistussiirtokunnan perustamista varten. Tämä oli eurooppalaisen asutuksen alku Australiassa.
Ensimmäinen laivasto lähti Englannista vuonna 1787, yhteensä yksitoista alusta ja useita satoja matkustajia, mukaan lukien vankeja, merijalkaväkeä ja maahallinnon edustajia. Laivaston komentajana toimi kapteeni Arthur Phillip, joka myöhemmin nimitettiin ensimmäiseksi Uuden Etelä-Walesin kuvernööriksi. HMS Sirius toimi laivaston lippulaivana: se vastasi suojauksesta, kuljetuksista ja tärkeiden tarvikkeiden toimittamisesta uudelle siirtokunnalle.
Laivasto saapui Port Jacksoniin (nyk. Sydney Cove) 26. tammikuuta 1788, päivämäärä jota nykyisin muistetaan monissa yhteyksissä. HMS Sirius teki sen jälkeen myös useita huolto- ja välitysretkiä, muun muassa Norfolk Islandille, joka oli varhaisen siirtokunnan kannalta strateginen tukikohta ja tuotantokeskus.
Alus joutui suureen onnettomuuteen maaliskuussa 1790, kun se haaksirikkoutui Norfolk Islandin läheisyydessä huoltotehtävällä. Haaksirikko jätti siirtokunnan haavoittuvaiseksi, mutta myös lisäsi uuden siirtokunnan asukkaiden ponnistuksia selviytymiseen. Sirius on sittemmin ollut merkittävä arkeologinen ja historiallinen kohde: osia aluksesta ja sen varusteista on löytynyt ja niitä säilytetään museoissa, ja alus muistetaan usein osana Australian kolonisaation alkuvaiheiden kertomusta.
HMS Siriusin tarina heijastaa siirtokunnan perustamisen monimutkaisuutta: se oli keskeinen osa Britannian suunnitelmaa rangaistussiirtokunnan perustamiseksi lähes aavalle mantereelle, mutta samalla tapahtumat jättivät pysyvän jäljen alueen alkuperäiskansoille. Aluksen ja ensimmäisen laivaston tapahtumat ovat siksi sekä historiallisesti merkittäviä että kulttuurisesti herättäviä aiheita, joita tutkitaan ja muistellaan edelleen.
