Integumentti (iho): Ihon, karvojen, suomujen ja kynsien rakenne ja tehtävät

Integumentti (iho): Selkeä katsaus ihon, karvojen, suomujen ja kynsien rakenteeseen, toimintaan ja suojatehtäviin — selitykset ihmisille ja laajemmin eläimille.

Integumentti (peitejärjestelmä) on kaikki se, mikä peittää eläimen kehon ulkopinnan. Tämä selostus on kirjoitettu lähinnä ihmisiä silmällä pitäen, mutta perusperiaatteet pätevät laajemminkin eri eläinryhmiin.

Integumentilla tarkoitetaan ihoa, karvoja, suomuja, kynsiä, hikirauhasia ja niiden tuotteita (hiki ja lima). Nimi tulee latinankielisestä integumentum‑sanasta, joka tarkoittaa "peitettä".

Integumentin perusrakenne

Useimmilla selkärankaisilla integumentti muodostuu kolmesta pääkerroksesta:

• Epidermis – ulkokerros, jonka pääsoluja ovat keratinosyytit. Epidermiksessä tapahtuu keratinisaatio eli solujen kypsyminen ja pinnan kovettuminen. Epidermiksessä on myös melanosyyttejä (väripigmentin tuottajat), Langerhansin soluja (immuunipuolustus) ja Merkelin soluja (tunto).
• Dermis – sidekudoksellinen kerros, jossa on kollageenia ja elastisia säikeitä, verisuonia, hermoja, karvatupet ja erilaiset rauhaset. Dermis antaa iholle kimmoisuuden ja ravitsee epidermiä.
• Hypodermis (subcutis) – rasva- ja sidekudoskerros, joka toimii iskusuojana, lämmöneristeenä ja energian varastona.

Karvat, suomut ja kynnet

Karvat, suomut ja kynnet ovat integumentin erikoistuneita lisärakenteita, jotka koostuvat pääosin kovettuneesta keratiinista.

• Karvat muodostuvat karvafolikkeleista. Ne toimivat lämmöneristeenä, suojana ja aistineliminä (esim. tuntoherkät karvat eli vibrissat).
• Kynnet, kynnet ja sorkat (kynsi- ja sarvityypit) suojaavat sormia ja varpaita ja tukevat tarttumista tai liikkumista.
• Suomut vaihtelevat lajeittain: esimerkiksi kalojen ja joidenkin matelijoiden suomut ovat kehittyneitä suojaläpysköitä, joiden rakenne ja synty eroavat nisäkkäiden karvasta.

Rauhaset ja eritteet

Integumentissa sijaitsevat eri tyyppiset rauhaset tuottavat eritteitä, jotka auttavat kosteuden säätelyssä, lämpötilan hallinnassa ja suojautumisessa:

• Hikirauhaset erittävät hikiä, joka viilentää ihoa haihtuessaan (ihmisillä erityisesti ekriiniset ja apokriiniset hikirauhastyypit).
• Talirauhaset erittävät talia, joka pehmentää ihoa ja karvoja sekä estää liiallista haihtumista.
• Monilla eläimillä on erityisiä limarauhasia tai limakalvopintoja, jotka tuottavat limaa — esimerkiksi monilla sammakkoeläimillä limakerros auttaa hengityksessä ja suojaa kuivumiselta.

Integumentin tärkeimmät tehtävät

• Suojaus – mekaaninen suoja, mikrobien esto, UV‑suoja (melaniinin avulla).
• Homeostaasin ylläpito – lämpötilan säätely (hikoilu, elämäntavat, turkin tai rasvakerroksen avulla).
• Aistiminen – iho sisältää lukuisia reseptoreita kosketukselle, paineelle, lämpötilalle ja kivulle.
• Metabolia ja synteesi – iho osallistuu vitamiini D:n esiasteen muodostukseen UV‑säteilyssä ja joidenkin hormonien metaboliaan.
• Viestintä ja sopeutuminen – väritys, höyhenet tai karva vaikuttavat lajin sisäiseen ja lajirajojen välisten suhteisiin (maskeeraus, varoitusväreily, lisääntymisnäyt).
• Eritteiden erittyminen – lämmönsäätely ja jätetuotteiden poistaminen (pieni osa aineenvaihdunnan tuotteista erittyy ihon kautta).

Erot eri eläinryhmien integumentissa

• Nisäkkäät – karvapeite, rasvakerros ja monimutkaiset rauhaset (hiki-, tali-, hajurauhaset).
• Linnut – höyhenpeite (feather) tarjoaa lämmöneristyksen ja mahdollistaa lentämisen; ihon rakenne poikkeaa nisäkkäistä.
• Matelijat – keratinisoituneet suomut, jotka suojaavat ja vähentävät veden haihtumista.
• Kalat – erilaiset suomutyypit (esim. leptoidit, ganoidi) ja limakerros, joka suojaa pintaa ja helpottaa liukumista vedessä.
• Sammakkoeläimet – usein ohut, läpäisevä iho, joka voi osallistua kaasujen vaihtoon ja tuottaa limaa.

Terveys, vahingot ja hoito

Ihon kunto heijastaa usein koko elimistön terveyttä. Tavallisia ongelmia ovat ihon ärsytys, tulehdukset, allergiat, haavat ja ihosyövät. Hyvä perushoito sisältää:

• asianmukaisen hygienian ja tarvittaessa kosteutuksen,
• suojan liiallista UV‑altistusta vastaan (aurinkovoiteet, vaatetus),
• riittävän ravinnon ja nesteiden saannin sekä, jos tarpeen, lääkärin vastaanoton iho‑ongelmissa.

Monimutkaisemmissa tiloissa, kuten krooninen ihosairaus, vaikeat palovammat tai epäily kasvaimesta, on hakeuduttava erikoislääkärin (dermatologin) hoitoon.

Hae kirjaimella