Kashmir ja Jammu

Creation

Ennen ruhtinaskunnan perustamista Kashmiria hallitsi Durrani-valtakunta, jonka sitten valtasivat sikhit Ranjit Singhin johdolla. Sikhien vallan aikana Jammu oli ollut Punjabin alueella sijainneen Sikhien valtakunnan alamaisasema, mutta sen rajan, Kishore Singh Dograin, kuoltua vuonna 1822 sikhit tunnustivat hänen poikansa Gulab Singhin perijäksi. Tämän jälkeen hän alkoi laajentaa valtakuntaansa.

Jammun hallitsijana Gulab Singh otti haltuunsa Bhadarwahin ja sitten Kishtwarin. Kishtwarin valtaaminen merkitsi sitä, että Singh oli nyt saanut haltuunsa kaksi Ladakhiin johtavaa tietä, minkä ansiosta hän pystyi ottamaan kyseisen alueen haltuunsa. Vaikka vuorten ja jäätiköiden vuoksi oli valtavia vaikeuksia, dograt onnistuivat Gulab Singhin upseerin Zorawar Singhin johdolla valloittamaan koko Ladakhin.

Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1840, kenraali Zorawar Singh tunkeutui Baltistaniin ja vangitsi Skardun rajan, joka oli asettunut ladakhilaisten puolelle, ja otti hänen maansa haltuunsa. Seuraavana vuonna (1841) Zorawar Singh yritti tunkeutua Tiibetiin, mutta talvisään ja tiibetiläisten hyökkäyksen vuoksi hän ei onnistunut. Hän ja lähes koko hänen armeijansa kuolivat.

Talvella 1845 syttyi sota brittien ja sikhien välillä. Gulab Singh pysyi puolueettomana Sobraonin taisteluun asti vuonna 1846, jolloin hänestä tuli Sir Henry Lawrencen luotettu neuvonantaja. Tämän ansiosta hän sai itselleen maata - kaikki mäkinen tai vuoristoinen maa Indus-joen itäpuolella ja Ravi-joen länsipuolella.

Kashmirin valtaaminen ei ollut maharadžalle helppoa. Maharajan armeija joutui taistelemaan Imam-ud-dinia - sikhikuvernööriä - vastaan. Imam-ud-dinia auttoivat Jhelumin laakson bambat. He onnistuivat kukistamaan Gulab Singhin joukot lähellä Srinagaria ja tappamaan Wazir Lakhpat. Sir Henry Lawrence taivutteli Imam-ud-dinin kuitenkin myöhemmin lopettamaan taistelut, ja Kashmir siirtyi ilman uusia taisteluita uudelle hallitsijalle.

Laajennus

Pian tämän jälkeen Hunza Raja hyökkäsi Gilgitin alueelle. Nathu Shah vastasi Gulab Singhin puolesta johtamalla joukkoja hyökkäämään Hunzan laaksoon; hän ja hänen joukkonsa tuhottiin, ja Gilgitin linnoitus joutui Hunza Rajaan yhdessä Punialin, Yasinin ja Darelin kanssa. Maharadja lähetti sitten kaksi armeijaa, yhden Astorista ja toisen Baltistanista, ja taistelujen jälkeen Gilgitin linnoitus vallattiin takaisin. Vuonna 1852 Yasinin Gaur Rahman kukisti dogra-joukot, ja kahdeksan vuoden ajan Indus muodosti maharadjan alueiden rajan.

Gulab Singh kuoli vuonna 1857, ja hänen seuraajansa Ranbir Singh asettui brittien puolelle Intian kapinan aikana. Kun britit olivat kukistaneet kapinan, Ranbir päätti ottaa Gilgitin takaisin. Vuonna 1860 Devi Singhin johtamat joukot ylittivät Indusjoen ja siirtyivät kohti Gaur Rahmanin vahvaa linnoitusta Gilgitissä. Gaur Rahman oli kuollut juuri ennen dogrien saapumista. Maharadžat valtasivat linnoituksen ja pitivät sitä hallussaan vuoteen 1947 asti.

Vaikka Ranbir Singh oli suvaitsevainen muita uskontoja kohtaan, hänen valtansa maassa oli heikko, ja vuosina 1877-1879 Kashmirissa oli kauhea nälänhätä.

Maantiede

Jammu oli osavaltion eteläisin osa, ja se sijaitsi Punjabin Jhelumin, Gujratin, Sialkotin ja Gurdaspurin piirikuntien vieressä.

Kuljetus

Kohalasta oli ennen reitti Lehiin, Rawalpindistä oli mahdollista matkustaa Kohalan kautta Kohalan kautta ja Kohalan sillan yli Kashmiriin. Reitti Kohalasta Srinagariin oli 132 mailin pituinen kärrytie, ja Kohalasta Baramullaan tie kulki lähellä Jhelum-jokea. Muzaffarabadissa Kishenganga-joki yhtyy Jhelumiin, ja tässä kohdassa Abbottabadista ja Garhi Habibullahista tuleva tie yhtyy Kashmirin reittiin. Tiellä oli vilkas liikenne, ja viranomaisten oli korjattava se useaan otteeseen.

Tulvat

Vuonna 1893 Jhelum-joessa tapahtui erittäin vakavia tulvia, koska sadetta satoi 52 tuntia, ja Srinagarissa aiheutui paljon vahinkoa. Vuoden 1903 tulva oli kuitenkin paljon vakavampi.

Ruhtinaskunnan loppu

Vuonna 1947 hyväksyttiin Intian itsenäisyyslaki, joka tarkoitti, että Brittiläisestä Intiasta tulisi kaksi itsenäistä valtiota - Pakistan ja Intia. Lisäksi kukin ruhtinaskunta voisi vapaasti liittyä Intiaan tai Pakistaniin - tai pysyä itsenäisenä. Kaikista ruhtinaskunnista tuli lopulta osa Pakistania tai Intiaa.

Kashmirin hallitsija halusi kuitenkin pysyä itsenäisenä eikä liittyä Pakistaniin tai Intiaan, mikä johti kahden naapurimaan väliseen sotaan, jossa Kashmir jaettiin niiden kesken. Kumpikin katsoi, että koko entinen ruhtinaskunta kuuluu sille. Tämä on johtanut useisiin sotiin. Kahden ydinasenaapurin välinen Kashmirin konflikti on edelleen yksi vaikeimmista ja pisimpään jatkuneista kiistoista, joita Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on yrittänyt ratkaista.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Azad Kashmir
• Kashmir