Ladakh
Ladakh ("korkeiden solkien maa") on alue Pohjois-Intiassa. Se sijaitsee Kunlun-vuoriston välissä pohjoisessa ja Himalajan päävuoriston välissä etelässä. Ladakh on tunnettu syrjäisistä vuoristomaisemistaan. Siellä asuu sekoitus indoarjalaista ja tiibetiläistä väestöä. Heidän kielensä on tiibetin kielen arkaainen murre. Sitä kutsutaan joskus "Pikku-Tiibetiksi", koska tiibetiläinen kulttuuri on vaikuttanut siihen voimakkaasti. Ladakh on yksi alueen harvimmin asutuista alueista.
Historiallisesti Ladakhin alueeseen kuuluivat naapurimaat Baltistan, Indus- ja Zanskarin laaksot, Lahaul ja Spiti, Aksai Chin ja Nubran laakso. Nykyinen alue rajoittuu idässä Tiibetiin, etelässä Lahaul ja Spitiin ja lännessä Kashmiriin, Jammuun ja Baltistaniin.
Aiemmin Ladakh oli tärkeä kaupankäynnin kannalta. Siellä kohtasivat useat tärkeät kauppareitit. Kiina kuitenkin sulki rajan Tiibetin kanssa 1960-luvulla, ja sen jälkeen kansainvälinen kauppa on kärsinyt. Matkailu on poikkeus, ja se on ollut hyvin tärkeä Ladakhin taloudelle noin vuodesta 1974 lähtien. Koska laajempi alue on osa Kashmirin konfliktia, Intian armeija on vahvasti läsnä Ladakhissa.
Ladakhin suurin kaupunki on Leh. Se on yksi harvoista jäljellä olevista paikoista Etelä-Aasiassa, jossa buddhalaisuus on hyvin voimakasta. Suurin osa ladakhilaisista on tiibetiläisiä buddhalaisia, ja loput ovat enimmäkseen shiia-muslimeja. Lehiä seuraa Kargil, joka on Ladakhin toiseksi suurin kaupunki. Jotkut ladakhilaiset aktivistit ovat viime aikoina vaatineet, että Ladakhista tehtäisiin liittoalue, koska se eroaa uskonnollisesti ja kulttuurisesti pääosin muslimien hallitsemasta Kashmirista. Jammun ja Kašmirin uudelleenjärjestelylain (Jammu and Kashmir Reorganisation Act) nojalla vuonna 2019 Ladakh julistettiin erilliseksi liittoalueeksi.
Maantiede
Ladakh on Jammun ja Kašmirin osavaltion korkein ylätasanko. Suuri osa siitä on yli 3 000 metriä merenpinnan yläpuolella. Se levittäytyy Himalajan ja Karakoramin vuoristoalueiden ja Indus-joen yläosan laakson yli. Indus-joki on Ladakhin asukkaille tärkein osa Ladakhia. Useimmat suuret historialliset ja nykyiset kaupungit (Shey, Leh, Basgo ja Tingmosgang) sijaitsevat lähellä Indus-jokea. Ladakhin läpi virtaava Indus-joen osuus on ainoa tämän joen osa Intiassa. Joki on pyhä hindulaisessa uskonnossa ja kulttuurissa.
Ihmiset ja kulttuuri
| Uskonnot Ladakhissa | ||||
| Uskonto | Prosenttia | |||
|
| 47.39% | |||
| Buddhalaisuus |
| 45.86% | ||
|
| 6.22% | |||
Ladakhissa asuvat ihmiset ovat yleisesti ottaen aivan erilaisia kuin muualla Intiassa, kuten maa itsekin. Ladakhilaisten kasvot, ruumiinrakenne ja vaatteet muistuttavat enemmän Tiibetin ja Keski-Aasian kuin Intian asukkaita. Alkuperäisväestö on saattanut olla dardeja, indoarjalainen rotu, joka on tullut Indusjoelta ja Gilgitin alueelta.
Noin 46 prosenttia on vakaumukseltaan buddhalaisia. Hieman yli 47 prosenttia on muslimeja ja 6 prosenttia hinduja. Kargilin piiri on ainoa muslimienemmistöinen piiri Ladakhissa. He elävät perinteisesti paimentolaispaimentolaisuutta. Noin 90 prosenttia heistä saa elantonsa Indus-joen varrella harjoitettavasta maataloudesta. Ohra, vehnä, tattari, herneet, rypsi ja pavut ovat tärkeimmät maataloustuotteet. Omenoita ja aprikooseja viljellään lämpimämmillä, matalilla alueilla.
Toinen ihmisten elinkeino on lampaiden kasvatus. Paimentolaisia kutsutaan nimellä Chang-pas. He kasvattavat pitkäkarvaisia vuohia ja lampaita, joiden alusnahasta tehdään kuuluisia kashmirilaisia Pashmina-huiveja. Chang-pat asuvat teltoissa ja ovat nomadeja, jotka kulkevat paikasta toiseen etsien laitumia. Ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita kaupankäynnistä. Raakavilla on heidän tärkein kauppatavaransa. Miehet matkustavat pitkiä matkoja etsien edullisia hintoja tavaroilleen, jotka koostuvat suolasta, kuivista hedelmistä sekä viljellyistä helmistä ja puolijalokivistä. Vastineeksi he saavat teetä, tupakkaa, viljaa, sokeria ja muita välttämättömiä tavaroita.
Polon pelaaminen nopeasti kilpailevilla poneilla on Ladakhissa suosituinta viihdettä. Hevosta ei vaihdeta jokaisen chukkerin (chukan) yhteydessä, kuten länsimaisessa polossa, vaan jokainen pelaaja jatkaa samalla tukevalla ponilla. Alkeellisia puupalloja käytetään edelleen pelissä, jota pelataan karkealla ja epätasaisella kentällä ja jonka suosio on edelleen tallella Ladakhissa.
Ladakh tarjoaa metsästäjille eksoottista metsästystä markhorin, ibexin, punakarhun, lumileopardin, villilampaan, antiloopin, gasellin ja marmotin parissa. Ladakhissa on myös runsaasti mineraaleja, kuten kultaa, kuparia ja puolijalokiviä.
Ladakh tarjoaa myös kokeneille vuorikiipeilijöille vaelluksen ja seikkailun jännitystä vaelluksilla, kuten Chadar Trek (tunnetaan myös nimellä jäädytetty Zanskar-joen vaellus) ja Stok Kangri Trek (korkeus 6 153 m), jossa vuorikiipeilijät voivat kokea kiipeämisen Himalajan Stok-alueen korkeimmalle vuorelle.
Ladakhilainen nainen perinteisissä vaatteissa.
Ladakhin kasvisto ja eläimistö
Ladakh tunnetaan myös Intian korkeiden solien maana. Siellä on paljon erilaisia eläimiä ja kasveja. Kasvillisuus on Ladakhissa erittäin niukkaa lukuun ottamatta purouomia ja kosteikkoja, korkeita rinteitä ja kasteltuja paikkoja. Ensimmäinen eurooppalainen, joka tutki alueen luontoa, oli itävaltalais-tsekkiläinen paleontologi Ferdinand Stoliczka, joka teki alueella laajan tutkimusretken 1870-luvulla.
Ladakhin eläimistöllä on paljon yhteistä Keski-Aasian eläimistön kanssa yleensä ja Tiibetin ylängön eläimistön kanssa erityisesti. Poikkeuksena tästä ovat linnut, joista monet muuttavat Intian lämpimämmistä osista viettämään kesää Ladakhiin. Näin kuivaksi alueeksi Ladakhissa on suuri lintujen monimuotoisuus - yhteensä 225 lajia on havaittu. Kesäisin tavataan monia suomulajeja, punatulkkuja, punatulkkuja (kuten mustatulkku) ja sarvipääskyjä. [Viitattu ] Ruskopäälokkia tavataan kesäisin Indus-joella ja joillakin Changthangin järvillä. Paikallisia vesilintuja ovat muun muassa brahminisorsa, joka tunnetaan myös nimellä räyhäsorsa, ja palstahanhi. Mustakaulakurki on harvinainen laji, jota tavataan hajallaan Tiibetin ylängöllä, ja sitä esiintyy myös osissa Ladakhia. Muita lintuja ovat muun muassa korppi, harakka, punakylkirastas, tiibetinlumikana ja chukar. Lammergeier ja maakotka ovat yleisiä petolintuja erityisesti Changthangin alueella.
Historia
Intianjakautuessa vuonna 1949 alue (silloinen Jammu ja Kašmir) jaettiin Intian ja Pakistanin kesken. Intia menetti osan siitä Kiinalle vuoden 1962 kiinalais-intialaisessa sodassa.
Kartta entisestä Kashmirin ruhtinaskunnasta; sinisellä merkityt alueet kuuluvat Intiaan, vihreällä merkityt Pakistaniin ja keltaisella merkityt Kiinaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Ladakh?
V: Ladakh on Pohjois-Intiassa sijaitseva unionin alue, joka sijaitsee Kunlun-vuoriston pohjoisosassa ja Himalajan päävuoriston eteläosassa. Se on tunnettu syrjäisistä vuoristomaisemistaan, ja tiibetiläinen kulttuuri on vaikuttanut siihen voimakkaasti, minkä vuoksi se on saanut lempinimen "Pieni Tiibet".
K: Mitä Ladakhiin kuului historiallisesti?
V: Historiallisesti Ladakhin alueeseen kuuluivat naapurimaat Baltistan, Indus- ja Zanskarin laaksot, Lahaul ja Spiti, Aksai Chin ja Nubran laakso.
K: Miten kansainvälinen kauppa on vaikuttanut 1960-luvulta lähtien?
V: Kansainvälinen kauppa on kärsinyt merkittävästi siitä lähtien, kun Kiina sulki rajansa Tiibetin kanssa 1960-luvulla.
K: Mikä on Ladakhin talouden tärkeä tulonlähde?
V: Matkailu on ollut hyvin tärkeää Ladakhin taloudelle noin vuodesta 1974 lähtien.
K: Keitä Lehissä asuu eniten?
V: Suurin osa Lehissä asuvista ihmisistä on shiiamuslimin kannattajia.
K: Kuinka suuri osa väestöstä on buddhalaisia?
V: Buddhalaisia on 35 prosenttia Ladakhin väestöstä.
K: Miksi jotkut aktivistit ovat vaatineet Ladakhista liittoaluetta?
V: Jotkut aktivistit ovat vaatineet Ladakhista liittoaluetta, koska sillä on uskonnollisia ja kulttuurisia eroja Kashmirin kanssa, joka on enimmäkseen muslimien asuttama.
