John Ray — Englannin luonnonhistorian isä ja taksonomian uranuurtaja
John Ray — Englannin luonnonhistorian isä ja taksonomian uranuurtaja: elämä, Historia Plantarum, kasvi- ja eläinluokittelu sekä tieteellinen empirismi.
John Ray (29. marraskuuta 1627 – 17. tammikuuta 1705) oli englantilainen luonnontieteilijä, jota usein pidetään Englannin luonnonhistorian isänä. Ray syntyi kyläsepän poikana mutta pääsi stipendillä Cambridgen yliopistoon vuonna 1644, aikana jolloin puritaanit olivat vallalla ja kapinoivat Kaarle I:tä vastaan. Hän sai kandidaatin tutkinnon vuonna 1648 ja jatkoi opintojaan ja tutkimustyötään Trinity Collegen jäsenenä.
Uskonnollinen tausta ja työuran käänteet
Ray oli alkujaan protestanttinen ajattelija, ja hän hyväksyi kuningas Kaarle II:n paluun. Hänet vihittiin Englannin kirkon papiksi Lontoossa vuonna 1660. Kuitenkin poliittinen ja uskonnollinen ilmapiiri muuttui: Kaarle II edellytti pappien lojaalisuutta, ja vuoden 1662 yhdenmukaisuuslaki (Act of Uniformity of 1662) teki Common Prayer -rukouskirjan käytöstä pakollisen, mitä monet puritaanit vastustivat. Ray ei suostunut allekirjoittamaan vaadittuja valaehtoja, minkä seurauksena hän menetti virkansa eikä voinut jatkaa pappina.
Tutkimus, matkat ja Royal Society
Ray palasi syntymäkyläänsä Black Notleyhin, lähelle Braintreetä Essexissä. Hän alkoi työskennellä läheisesti entisen oppilaansa Francis Willughbyn kanssa; kaksikko teki kolmen vuoden tutkimusmatkan Manner-Eurooppaan, jossa he tutustuivat ajan uusimpiin luonnontieteellisiin menetelmiin ja kokoelmiin. Palattuaan Englantiin keväällä 1666 hän liittyi uuteen tutkijayhteisöön, Royal Societyyn, ja omistautui luonnon havainnointiin ja kuvaamiseen. Hänen tieteellistä työtään tuki myös itse Royal Society, ja 1680-luvulla kyseisen seuran puheenjohtajana oli kriittisenä aikana esimerkiksi Samuel Pepys.
Tieteelliset saavutukset ja kirjoitukset
Ray julkaisi monipuolisesti kirjoituksia kasveista, eläimistä ja luonnon teologiasta. Hän oli keskeinen luontohavaintojen ja systemaattisen järjestämisen puolestapuhuja. Ray toimi myös Willughbyn tieteellisen perinnön toimittajana: yhdessä heidän keräämänsä aineiston pohjalta julkaistiin mm. lintutieteellisiä ja kalatutkimuksia käsitteleviä teoksia, joita Ray viimeisteli ja julkaisi Willughbyn kuoleman jälkeen.
Keskeisiä teoksia ovat muun muassa Historia Plantarum – välja auktoriteettina laaja kasvien kuvaus ja luokittelu (julkaistu useissa osissa loppu 1600‑luvun ja 1700‑luvun alun välillä) sekä käytännöllisempi Synopsis Methodica Stirpium Britannicarum, joka kokosi tietoa Britannian kasvilajistosta. Ray myös kirjoitti luonnon teologiaa käsitteleviä teoksia, joissa hän pyrki osoittamaan luonnon järjestyksen ja monimuotoisuuden Jumalan suunnitelman ilmentymäksi.
Taksonomian uudistaja
Ray teki merkittävän siirtymän kohti systemaattista, havaintoihin perustuvaa luokittelua. Hän hylkäsi yksinkertaistetut joko/tai-tyyppiset järjestelmät ja vaati, että lajit ja ryhmät määriteltäisiin monien tunnusmerkkien perusteella. Hän käytti vertailua, perusteellisia kuvauksia ja specimenien tarkastelua sen sijaan, että olisi nojannut pelkästään auktoriteetteihin tai filosofiseen deduktioon. Tällä tavalla hän edisti tieteellistä empirismiä scholastiikan deduktiivista rationalismia vastaan.
Eräs Rayn tärkeimmistä panoksista oli myös se, että hän antoi tieteellisen ja käytännöllisen määritelmän käsitteelle laji. Hän korosti, että lajit ovat luonnossa todellisia yksiköitä, joiden yksilöt ilmentävät pysyvyyttä ja toistuvuutta ominaisuuksissaan (esimerkiksi tuottavat samanlaisia jälkeläisiä), eikä niitä tulisi määritellä sattumanvaraisin tai pelkästään ulkonäköön perustuvin kriteerein. Tämä ajattelutapa muodosti tärkeän pohjan myöhemmälle systematiikalle ja vaikutti voimakkaasti myöhempiin taksonomeihin, kuten Carl Linnaeukseen.
Vaikutus ja perintö
Rayn tarkka havainnointi, perusteltu luokittelu ja laaja-alaiset julkaisut vakiinnuttivat luonnonhistorian akateemisia käytäntöjä Englannissa ja Euroopassa. Hänen työnsä muodosti sillan antiikin ja keskiajan luokitteluista kohti modernia taksonomiaa ja evoluutiotutkimuksen edellyttämiä luokitteluperiaatteita. Monet hänen kuvaamistaan lajeista ja tieteellisistä periaatteistaan ovat säilyttäneet merkitystään taksonomiassa: Rayn nimet ja kuvaukset toimivat usein perustana myöhemmille nimille ja luokituksille.
John Ray kuoli vuonna 1705. Hänen laajat kokoelmansa, julkaistut työt ja menetelmät ovat jättäneet pysyvän jäljen biologian historiaan — erityisesti siihen, miten luonnon monimuotoisuutta havainnoidaan, kuvataan ja järjestetään tieteellisesti.
John Ray
Rayn teokset
Ray julkaisi noin 23 teosta, riippuen siitä, miten ne lasketaan. Biologiset teokset olivat yleensä latinaksi, loput englanniksi. Lukemisen helpottamiseksi alla olevat otsikot ovat englanninkielisiä.
- 1660: Cambridgen kasvien luettelo.
- 1668: Taulukot kasveista
- 1668: Englannin kasviluettelo sekä Fasiculus (*liite).
- 1670: Luettelo englantilaisista sananlaskuista.
- 1673: Luettelo kasveista, jotka eivät ole kotoisin Englannista.
- 1674: kokoelma englanninkielisiä sanoja, joita ei yleisesti käytetä.
- 1675: Kolmikielinen sanakirja eli nomenclator classicus.
- 1676: Willughbyn Ornithologia. "Itse asiassa kirja oli Rayn kirjoittama Francis Willughbyn alustavien muistiinpanojen pohjalta". s. 52 Luku 12 "Willughby ja Ray loivat perustan tieteelliselle ornitologialle".
- 1682: Uusi menetelmä kasveja varten.
- 1686: Kalojen historia + etulehdet ja 187 kaiverrettua levyä. Kuninkaallisen seuran jäsenten tilaamat laatat. Puheenjohtaja Samuel Pepys tilasi 79 levyä.
- 1686–1704: Kasvien historia. 3 osaa, osa 1 1686, osa 2 1688, osa 3 1704. Kolmannesta niteestä puuttuivat lautaset, joten hänen apulaisensa James Petiver julkaisi Petiver's Catalogue -luettelon osissa 1715-1764, joissa oli lautaset. Kahden ensimmäisen niteen työstämistä tuettiin Royal Societyn presidentin ja jäsenten tilauksilla.
- 1690: Yhteenveto brittiläisistä kasveista.
- 1691: Jumalan viisaus. 2. painos 1692, 3. painos 1701, 4. painos 1704 (kukin laajennettuna edellisestä painoksesta). Tämä oli hänen suosituin teoksensa. Se noudatti linjaa, jota myöhemmin kutsuttiin luonnolliseksi teologiaksi, ja selitti elävien olentojen sopeutumisen Jumalan työnä. William Paley plagioi (kopioi) sitä voimakkaasti vuonna 1802 ilmestyneessä teoksessaan Natural theology. p92 p452.
- 1692: Erinäisiä puheita maailman hajoamisesta ja muutoksista. Tähän sisältyy joitakin tärkeitä keskusteluja fossiileista. Ray vaati, että fossiilit olivat aikoinaan olleet eläviä, toisin kuin hänen ystävänsä Martin Lister ja Edward Llwyd. "Nämä [fossiilit] olivat alun perin elävien kalojen ja muiden meressä kasvatettujen eläinten kuoria ja luita". Raven kommentoi, että tämä oli "englantilaisen täydellisin ja valistunein käsittely" tuona aikana. s426.
- 1713 Kolme fyysis-teologista keskustelua. Tämä on 3. painos Miscellaneous discourses, Rayn viimeinen ennen kuolemaansa, ja sen julkaiseminen viivästyi. Sen tärkein merkitys on se, että Ray perui fossiilien hyväksymisen, ilmeisesti koska sukupuuton seuraukset huolestuttivat häntä teologisesti. s37 Robert Hooke, kuten Nicolas Steno, ei epäillyt fossiilien biologista alkuperää. Hooke huomautti, että jotkin fossiilit eivät olleet enää eläviä, esimerkiksi ammoniitit: tämä oli Rayn huolenaihe. s327
- 1693: Eläinten ja matelijoiden yhteenveto.
- 1693: Matkakokoelma.
- 1694: Euroopan kasvikokoelma.
- 1695: (Camdenin Brittania).
- 1696: Lyhyt väitöskirja.
- 1700: A persuasive to a holy life.
- 1705. Hyönteisten menetelmä ja historia. (Post mortem ja muokkaamaton)
- 1713: Lintujen ja kalojen yhteenveto.
Kirjastot, joissa on Rayn teoksia
Eri painokset mukaan lukien Rayn teoksia on 172 kappaletta, joista suurin osa on harvinaisia. Ainoat kirjastot, joilla on huomattavia kirjastoja, sijaitsevat kaikki Englannissa. s153 Luettelo kirjastojen omistusjärjestyksessä on seuraava:
British Library, Euston, Lontoo. Siellä on yli 80 painosta.
Bodleian Library, Oxfordin yliopisto.
Cambridgen yliopiston kirjasto.
Trinity College Library, Cambridgen yliopisto.
Natural History Museum Library, South Kensington, Lontoo.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli John Ray?
V: John Ray oli englantilainen luonnontieteilijä, jota joskus kutsutaan englantilaisen luonnonhistorian isäksi.
K: Miten hän pääsi Cambridgen yliopistoon?
V: Hän pääsi Cambridgen yliopistoon stipendin turvin.
K: Mitä tapahtui, kun Kaarle II palasi valtaan vuonna 1660?
V: Kaarle II vaati kaikkia pappeja allekirjoittamaan vakuutuksen puritaanien puoluetta vastaan, ja vuoden 1662 yhdenmukaisuuslaki (Act of Uniformity of 1662) teki yhteisen rukouskirjan pakolliseksi jumalanpalveluksissa, mitä puritaaniseen vakaumukseen kuuluvat vastustivat. Tämän seurauksena Ray ei suostunut allekirjoittamaan valaehtoista vakuutusta, ja hänet pakotettiin eroamaan jäsenyydestään.
Kysymys: Mitä Ray teki palattuaan Manner-Euroopasta keväällä 1666?
V: Palattuaan Manner-Euroopasta keväällä 1666 hän liittyi uuteen Royal Societyyn ja omistautui luonnonhistorian tutkimiselle.
K: Mitä tärkeitä teoksia Ray julkaisi?
V: Ray julkaisi tärkeitä teoksia kasveista, eläimistä ja luonnon teologiasta, kuten Historia Plantarum.
K: Miten Ray luokitteli kasvit eri tavalla kuin muut ennen häntä? V: Sen sijaan, että hän olisi luokitellut kasveja joko/tai-tyyppijärjestelmän mukaan, hän luokitteli ne havainnoimalla niiden samankaltaisuuksia ja eroja. Näin hän edisti tieteellistä empirismiä skolastikkojen deduktiivista rationalismia vastaan. Hän oli myös ensimmäinen, joka antoi biologisen määritelmän lajeille.
Etsiä