K-pop
K-Pop (tai korealainen pop tai korealainen populaarimusiikki) on musiikkigenre ja -teollisuus, jossa käytetään elektronisen musiikin, hip hopin, popin, rockin, R&B:n ja muun musiikin sekoitusta. Se sai alkunsa Etelä-Koreassa. Musiikin lisäksi K-popista on kasvanut suosittu alakulttuuri teini-ikäisten ja nuorten aikuisten keskuudessa kaikkialla Aasiassa. Korealaisten idoliryhmien ja laulajien muodista ja tyyleistä ollaan kiinnostuneita.
K-pop voi nyt tavoittaa paljon suuremman yleisön internetin avulla. Facebookin fanisivujen, iTunesin, Twitterin ja YouTuben musiikkivideoiden ansiosta K-popista on tulossa suosittua monissa muissa maissa ympäri maailmaa.
Viihdeohjelmat, kuten Weekly Idol, näyttävät K-Pop-tähtien koomisen puolen.
Muoti
Nykyään nuoret pitävät K-Pop-tähtien muodista. The World Fashion Company puhui Big Bangin G-Dragonin kanssa, koska hänen muotinsa on ainutlaatuista. Jeremy Scott, tunnettu amerikkalainen muotisuunnittelija, suunnitteli vaatteita yhdessä K-Pop-yhtye 2NE1:n CL:n kanssa.
Muut K-pop-tähdet, kuten Exon Baekhyun, ovat perustaneet omia muotibrändejään.
Tanssi
Ryhmätanssi on yksi K-Popin tärkeimmistä osista. Ryhmän jäsenet tanssivat synkronoidusti. Fanit usein oppivat ja kopioivat tanssin keskeiset liikkeet.
K-Popissa on monia erilaisia tanssityylejä.
Historia
1990s
Seo Tai-ji & Boys -yhtyeen perustaminen vuonna 1992 oli käännekohta Etelä-Korean populaarimusiikissa. Rap-rock- ja teknotyylejä käyttävät hiphop-duot, kuten Deux, olivat myös suosittuja 1990-luvun alussa.
Vuonna 1995 korealainen liikemies Lee Soo Man avasi Etelä-Korean suurimman kykyjenvälitystoimiston S.M. Entertainmentin ja perusti ensimmäiset K-Pop-tyttö- ja poikabändit. 1990-luvun lopulla uudet toimistot, kuten YG Entertainment, DSP Entertainment ja JYP Entertainment, tuottivat kykyjä mahdollisimman nopeasti.
H.O.T:n, Sechs Kiesin, godin ja Shinhwan kaltaiset yhtyeet sekä Drunken Tigerin kaltaiset artistit menestyivät valtavasti 1990-luvulla.
2000s
Talenttitoimistot kouluttavat uusia artisteja ja bändejä K-pop-alan käyttöön. Varmistaakseen menestyksen ne ottavat haltuunsa nuoren ihmisen uran ja elämän kaikki osa-alueet. Ne voivat käyttää yli 400 000 dollaria uuden artistin kouluttamiseen ja käynnistämiseen. Tämän usein vähintään kaksi vuotta kestävän oppisopimuskäytännön avulla harjoittelijoita opetetaan laulamaan, opettelemaan ammattimaisia koreografioita, muokkaamaan ja muokkaamaan kehoaan liikunnan avulla ja opiskelemaan useita kieliä koulunkäynnin ohessa. Jotta taiteilijat saisivat rahansa takaisin, heidän kanssaan tehdään pitkiä sopimuksia, joista maksetaan vain vähän rahaa. Näitä on kuvattu orjasopimuksiksi. Dong Bang Shin Ki -yhtyeelle eli TVXQ:lle tehtiin 13 vuoden sopimus, jonka korealaiset tuomioistuimet ovat todenneet liian pitkäksi ja jossa oli liikaa rajoituksia. Koska CD-levymyynti on vähäistä ja Internet-myynti tuottaa vain muutaman sentin kappaleesta, suurin osa rahasta tienataan kiertueilla ja myyntituotteilla.
K-Pop on yleistymässä Aasian ulkopuolella, erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Vuonna 2009 Wonder Girlsistä tuli ensimmäiset korealaiset laulajat Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listalla singlellään "Nobody". Seuraavana vuonna myös sooloartisti Taeyang ja tyttöryhmä 2NE1 nousivat albumiensa ja hittikappaleidensa myötä eri musiikkilistojen kärkeen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuonna 2011 Big Bangin albumista Tonight tuli ensimmäinen K-pop-albumi, joka pääsi Yhdysvaltain iTunes-listan top 10:een. Se oli myös ainoa ei-englanninkielinen albumi top 100:ssa.
K-pop-artistit ovat alkaneet tehdä yhteistyötä Korean ulkopuolisten tähtien kanssa, jotta genre olisi suosittu ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa korealaiset artistit kiertävät Jonas Brothersin kaltaisten yhtyeiden kanssa. He työskentelevät myös tunnettujen tuottajien, kuten Kanye Westin, Teddy Rileyn, Diplon, Rodney Jerkinsin ja will.i.amin kanssa.
Japanin yleisradioyhtiö NHK päätti kieltää K-Popin uudenvuodenaaton show'n vuonna 2012 poliittisista syistä, jotka johtuivat Japanin ja Korean välisistä kiistoista Liancourt Rocksista.
Jonghyun, poikabändi SHINeen laulaja.
Korealainen rock
K-Pop sisältää muitakin korealaisia suosittuja musiikkilajeja kuin popia, kuten rockia. Suosittuja korealaisia rockyhtyeitä ovat DreamCatcher, Guckkasten, YB ja Nell. Katso myös Pentaport Rock Festival.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on K-Pop?
V: K-Pop on Etelä-Koreasta lähtöisin oleva musiikkilaji, jossa käytetään sekoitusta elektronista, hip hopia, poppia, rockia, R&B:tä ja muuta musiikkia.
K: Mitä K-Pop edustaa alakulttuurina?
V: K-Popista on kasvanut suosittu alakulttuuri teini-ikäisten ja nuorten aikuisten keskuudessa kaikkialla Aasiassa.
K: Mitä muotia ja tyylejä K-Popiin liittyy?
V: Korealaisten idoliryhmien ja laulajien muodista ja tyyleistä ollaan hyvin kiinnostuneita.
K: Miten K-Pop on tullut laajemman yleisön ulottuville?
V: K-Pop voi nyt tavoittaa paljon suuremman yleisön internetin avulla. Facebookin fanisivujen, iTunesin, Twitterin ja YouTuben musiikkivideoiden ansiosta K-Popista on tulossa suosittua monissa muissa maissa ympäri maailmaa.
K: Missä muissa maissa K-Popista on tulossa suosittua?
V: K-Popista on tulossa suosittua monissa muissa maissa ympäri maailmaa.
K: Mikä on K-Pop-tähtien koominen puoli?
V: Viihdeohjelmat, kuten Weekly Idol, näyttävät K-Pop-tähtien koomisen puolen.
K: Miten K-Pop on kehittynyt eteläkorealaisista juuristaan?
V: K-Pop on kehittynyt Etelä-Koreasta maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, joka on saavuttanut yleisön internetin kautta.
