Kulindadromeus on kasvinsyöjädinosaurus, ornitischian, joka on kotoisin Venäjän Siperian jurakaudelta.

Fossiilin kehossa on selviä merkkejä höyhenenkaltaisista rakenteista. Tämä on tärkeää, koska ei tiedetty, oliko tällä ryhmällä protohöyheniä. Näiden rakenteiden tehtävänä oli todennäköisesti lämpötilan säätely: ne eivät olleet lentosulkia.

Alkuperäinen näyte oli osittainen kallo, jossa oli alaleuka. Muodostuman vulkaaniset tuhkakerrokset muodostavat poikkeuksellisen hyvin säilyneen Konservat-Lagerstätten. Vuodesta 2010 lähtien on löydetty lisää fossiilista materiaalia, mukaan lukien subadultteja ja nuoria yksilöitä.

Lisätutkimukset ovat selventäneet Kulindadromeuksen ulkoasua ja merkitystä. Kyseessä on pieni, kevytrakenteinen kahdella jalalla liikkunut kasvinsyöjä — aikuiset yksilöt olivat arviolta suunnilleen metrin luokkaa. Luissa ja pehmytosissa säilyneet havainnot kertovat, että eläimessä oli sekä perinteisiä suomuja että erilaisia karvamaisia tai höyhenenkaltaisia rakenteita.

Integumentin monimuotoisuus: tutkijat ovat tunnistaneet fossiileista ainakin kolme erilaista integumentaarista rakennetta:

  • yksinkertaiset, karvamaiset filamentit (protohöyhenet), jotka peittivät suuria osia vartalosta,
  • pienemmät tuftimaiset tai harjamaisten ryhmien muodot tietyillä alueilla, ja
  • perinteiset suomut erityisesti raajoissa ja hänessä.

Tällainen yhdistelmä antaa vahvaa näyttöä siitä, että höyhenenkaltaiset rakenteet eivät olleet yksinomaan theropodidinosaurusten ominaisuus vaan saattoivat esiintyä laajemmin dinosaurusten kantamuodossa. Kulindadromeuksen löydöt ovat siksi vaikuttaneet huomattavasti käsityksiimme höyhenten alkuperästä ja leviämisestä dinojen keskuudessa.

Löytöpaikka ja säilymisolosuhteet: fossiilit löydettiin sellaisesta kerrostumasta, jossa vulkaaninen tuhkakerros aiheutti nopean ja yksityiskohtaisen peittymisen. Tällaiset Konservat-Lagerstätten-olosuhteet mahdollistivat pehmytosien, kuten hienorakenteisten karvojen ja höyhenenkaltaisten filamenttien, säilymisen harvinaisen hyvin.

Tiede ja merkitys: Kulindadromeuksen löydöt ovat herättäneet keskustelua dinosaurusten kehityshistoriasta. Jos höyhenenkaltaiset rakenteet olivat laajalle levinneitä jo ornitiskeilla, voi seurata, että tällaiset rakenteet kehittyivät varhaisessa dinosaurusten suvunhaarassa tai ainakin itsenäisesti useampaan kertaan. Tutkijat ehdottavat, että protohöyhenet toimivat ensisijaisesti lämmöneristeenä, mutta niillä saattoi olla myös muita käyttöjä, kuten lajinmukainen näyttäytyminen tai aistiminen — kuitenkaan näyttö ei viittaa siihen, että Kulindadromeuksen höyhenet olisivat olleet lentämiseen sopivia.

Löydösten jatko: alkuperäisen kallo- ja alaleuanäytteen jälkeen löydetty runsas materiaalimäärä, myös nuorten yksilöiden fossiilit, on auttanut rekonstruoimaan lajin ulkomuotoa ja kehitykseen liittyviä muutoksia. Jokainen uusi näyte tarkentaa käsitystämme sekä yksilön biologiasta että ympäristöstä, jossa se eli.

Yhteenvetona Kulindadromeus on merkittävä lievästi höyhenpeitteinen ornitiski, jonka löydöt ovat laajentaneet ymmärrystämme dinosaurusten integumentaarisesta monimuotoisuudesta ja höyhenten mahdollisesta alkuperästä.