Kurt Weill – saksalais-amerikkalainen säveltäjä (1900–1950)
Kurt Weill – säveltäjä joka yhdisti klassisen, jazzin ja näyttämömusiikin; tunnettu Brecht-yhteistöistä ja New Yorkin musikaaleista. Elämä 1900–1950.
Kurt Julian Weill (2. maaliskuuta 1900 – 3. huhtikuuta 1950) oli saksalainen säveltäjä, josta tuli myöhemmin amerikkalainen. Vaikka hän oli koulutukseltaan klassisen musiikin säveltäjä, hän kirjoitti monia kappaleita populaariin, jazzmaiseen tyyliin. Hänet muistetaan erityisesti musiikista, jonka hän kirjoitti saksalaisen näytelmäkirjailijan Bertolt Brechtin näytelmiin, sekä musikaaleista, joita hän kirjoitti asuessaan New Yorkissa. Hän kirjoitti myös sinfonioita ja kamarimusiikkia, erityisesti uransa alkuvaiheessa.
Ura ja tyyli
Weill syntyi Dessau'ssa ja sai konservatorio-opetusta, jonka pohjalta hän aloitti uransa klassisemman sävellystyön parissa. Pian hän kuitenkin alkoi yhdistellä klassisen musiikin rakenteita populaarimusiikin, kabareen ja jazzin elementteihin. Hänen musiikissaan korostuvat selkeät melodiat, rytminen terävyys ja usein yhteiskunnallinen tai satiirinen sävy. Weillin tuotanto käsittää oopperoita, näyttämömusiikkia, lauluja, filmimusiikkia, kamari- ja orkesteriteoksia.
Yhteistyö Bertolt Brechtin kanssa
Weillin ja Brechtin yhteistyö 1920-luvun lopulta 1930-luvulle on yksi hänen uransa tunnetuimmista vaiheista. Yhteistyön tunnetuimpia teoksia ovat muun muassa Die Dreigroschenoper (Kolmen pennin ooppera, 1928), jonka kappaleista "Mack the Knife" (cheekistisesti tunnettu myös suomeksi) on saavuttanut kansainvälisen suosion, sekä Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Mahagonyn nousu ja tuho, 1930). Näissä teoksissa musiikki palvelee usein tekstiä ja poliittista kommentaaria, ja tyyli vaihtelee tarkasta melodisesta kirjoituksesta populaarisempaan, tahdikkaaseen lauluun.
Pako natsien tieltä ja ura Yhdysvalloissa
Natsien valtaannousun myötä Weillin teoksia arvosteltiin ja kiellettiin Saksassa, ja hän lähti maasta 1930-luvun alussa. Aluksi hän asui Ranskassa ja lopulta muutti Yhdysvaltoihin, missä hän sopeutui uuteen ympäristöön ja alkoi työstää erityisesti Broadway-musikaaleja ja elokuvamusiikkia. New Yorkissa syntyi useita menestyksiä, kuten musikaalit Lady in the Dark, One Touch of Venus ja Lost in the Stars. Weillin amerikkalaisvuodet yhdistivät hänen eurooppalaisen näyttämökokemuksensa ja uuden kotimaan populaarikulttuurin elementtejä.
Tärkeimpiä teoksia ja yhteistyötä
- Die Dreigroschenoper (Kolmen pennin ooppera, 1928) – yhteistyö Bertolt Brechtin kanssa
- Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Mahagony, 1930)
- Lady in the Dark (1941) ja One Touch of Venus (1943) – Broadway-musikaaleja
- Lost in the Stars (1949) – kantaesitys Yhdysvalloissa
- Lisäksi sinfonioita, kamarimusiikkia, lauluja ja elokuvamusiikkia
Henkilökohtainen elämä ja perintö
Weillin henkilökohtainen elämä ja erityisesti hänen puolisonsa Lotte Lenya (laulaja ja näyttelijä) liittyivät vahvasti hänen uraansa: Lenya esitti usein hänen kappaleitaan ja toimi tärkeänä tulkitsijana. Kurt Weillin vaikutus näkyy laajemmin 1900-luvun musiikissa ja erityisesti musikaaliteatterin kehityksessä: hänen tapansa yhdistellä eri tyylilajeja ja kirjoittaa dramaattisesti tehokkaita, helposti lähestyttäviä lauluja on vaikuttanut moniin myöhempiin säveltäjiin ja sovituksiin. Weill kuoli New Yorkissa vuonna 1950, mutta hänen musiikkinsa elää edelleen teattereissa, konserttisaleissa ja levytyksissä ympäri maailmaa.
Kurt Weill
Varhaisvuodet
Kurt Weill kasvoi uskonnollisessa juutalaisessa perheessä. Teini-ikäisenä hän alkoi saada kokemusta työskentelemällä teatterissa Dessaussa, jossa hän oppi paljon teatterin kapellimestari Albert Bingiltä. Kun hän oli 20-vuotias, hän lähti opiskelemaan Berliinin musiikkikorkeakouluun, jossa hän opiskeli säveltäjä Humperdinckin kanssa. Hän ei viihtynyt siellä, ja pian alkoi kolmen vuoden opiskelu säveltäjä Busonin luona. Busoni oli hänelle hyvä opettaja ja kannusti häntä opiskelemaan huolellisesti kontrapunktia, jotta hänestä tulisi hyvä säveltäjä. Sitten hän esitteli Weillin Universal-musiikkikustantamolle, joka julkaisi kaiken hänen musiikkinsa seuraavien kymmenen vuoden ajan.
Saksalainen ura
Vuonna 1924 Busoni kuoli. Weill alkoi työskennellä näytelmäkirjailija Georg Kaiserin kanssa, joka kirjoitti näytelmiä ekspressionistiseen tyyliin. Yhdessä he kirjoittivat oopperan Der Protagonist (1926), joka teki Weillistä kuuluisan. Seuraavana vuonna hän työskenteli Bertolt Brechtin kanssa. Yhdessä he kirjoittivat viisi laulua, jotka kehittyivät pian "Songspieliksi" nimellä Mahagonny. Vuosina 1927-1929 Brecht ja Weill kirjoittivat uuden teoksen, oopperan nimeltä Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho), jossa käytettiin jälleen viittä laulua "Songspielistä".
Vuonna 1924 hän tapasi laulaja ja näyttelijä Lotte Lenyan. Hän meni naimisiin tämän kanssa vuonna 1926, erosi vuonna 1933 ja meni uudelleen naimisiin vuonna 1937.
Vuonna 1928 hän kirjoitti musiikin Brechtin näytelmään, josta tuli maailmankuulu. Sen nimi oli Dreigroschenoper (Kolmikymmenooppera). Se perustui John Gayn vuonna 1728 kirjoittamaan oopperaan nimeltä The Beggar's Opera. Kolmikymmenooppera sisältää laulun, josta tuli Weillin tunnetuin kappale, "Mack the Knife". Weill lopetti yhteistyön Brechtin kanssa vuonna 1930, koska heillä oli poliittisia erimielisyyksiä. Brecht oli kiinnostunut yhä enemmän kommunismista, mutta Weill ei halunnut olla "kommunistisäveltäjä".
Berliinissä Weill opetti sävellystä useille nuorille säveltäjille. Hän piti myös monia radiolähetyksiä. Vuoteen 1929 mennessä hänet tunnettiin säveltäjänä niin hyvin, että hän sai elantonsa pelkästään sävellyksistään.
Exile
Weill joutui pakenemaan natsi-Saksasta maaliskuussa 1933. Kuuluisana ja suosittuna juutalaisena säveltäjänä hän joutui natsiviranomaisten kohteeksi, jotka arvostelivat ja jopa häiritsivät hänen myöhempien näyttämöteostensa, kuten Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonnyn, Die Bürgschaftin (1932) ja Der Silberseen (1933) esityksiä. Hän lähti ensin Pariisiin, jossa hän aloitti Jean Cocteaun kanssa teoksen, mutta se jäi kesken. Hän kirjoitti Brechtin kanssa vielä yhden teoksen: baletin Seitsemän kuolemansyntiä. Vuonna 1934 hän sai valmiiksi sinfonian nro 2, viimeisen puhtaasti orkesteriteoksensa, jonka Bruno Walter johti Amsterdamissa ja New Yorkissa.
Amerikan vuodet
Vuonna 1935 Weill lähti Amerikkaan vaimonsa Lotte Lenyan kanssa. Loppuelämänsä hän vietti kirjoittamalla amerikkalaiselle näyttämölle. Hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen vuonna 1943. Hän luuli, että natsit olivat tuhonneet suurimman osan hänen sävellyksistään Saksassa. Hän ei enää koskaan puhunut saksaa paitsi kirjoittaessaan Israeliin paenneille vanhemmilleen.
Weill muutti musiikkityyliään. Hän kirjoitti populaaristi ja työskenteli Ira Gershwinin kaltaisten kirjailijoiden kanssa. Hän kirjoitti oopperan Street Scene, josta hän sai palkinnon. Hän osallistui poliittisiin liikkeisiin ja kannusti Amerikkaa liittymään sotaan.
Weill kuoli sydänsairauteen New Yorkissa vuonna 1950.
| Viranomaisvalvonta | |
| Yleistä |
|
| Kansalliset kirjastot |
|
| Muut |
|
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Kurt Julian Weill?
V: Kurt Julian Weill oli saksalainen säveltäjä, josta tuli myöhemmin amerikkalainen.
K: Minkälaista musiikkia hän sävelsi?
V: Hän sävelsi klassista musiikkia, populaarimusiikkia ja jazzlauluja, sinfonioita, kamarimusiikkia ja musikaaleja.
K: Milloin hän asui New Yorkissa?
V: Hän asui New Yorkissa myöhemmin uransa aikana.
K: Mistä hänet muistetaan erityisesti?
V: Hänet muistetaan erityisesti musiikista, jonka hän kirjoitti saksalaisen näytelmäkirjailijan Bertolt Brechtin näytelmiin.
K: Milloin Kurt Julian Weill syntyi?
V: Kurt Julian Weill syntyi 2. maaliskuuta 1900.
K: Milloin hän kuoli?
V: Hän kuoli 3. huhtikuuta 1950.
Etsiä