Bruno Walter

Life

Varhainen elämä ja ura

Bruno syntyi juutalaiseen perheeseen Berliinissä. Hän sai varhaisen musiikillisen koulutuksen Sternin konservatoriossa kahdeksanvuotiaana ja soitti pianoa julkisesti yhdeksänvuotiaana. Hän kävi konserteissa, joita johti suuri Hans von Bülow. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1891, hän kuuli Wagnerin oopperoita Bayreuthissa. Nämä kokemukset saivat hänet haluamaan kapellimestariksi.

Bruno aloitti kapellimestariuransa Kölnin oopperassa vuonna 1894. Myöhemmin samana vuonna hän siirtyi Hampurin oopperaan kuoronjohtajaksi. Siellä hän tapasi ja työskenteli Gustav Mahlerin kanssa, jolta hän oppi paljon. Mahler hankki hänelle työpaikan kapellimestarina Breslaun oopperassa. Tällöin hän muutti nimensä Schlesingeristä (joka tarkoittaa "joku Sleesiasta") Walteriksi. Sitten hän lähti Riikaan ja palasi Berliiniin vuonna 1900, jossa hän johti Staatsoper Unter den Lindenissä, jossa hän työskenteli kuuluisien ihmisten, kuten Richard Straussin ja Karl Muckin, kanssa.

Vuonna 1901 Mahler kutsui Walterin avustajakseen Wienin hovioopperaan. Ensimmäisessä esityksessään hän johti Verdin Aidan. Hänestä oli tulossa hyvin kuuluisa kaikkialla Euroopassa. Hän esiintyi Prahassa ja Lontoossa, jossa hän johti vuonna 1910 Covent Gardenissa Tristan ja Isolden ja Ethel Smythin The Wreckersin. Muutama kuukausi Mahlerin kuoleman jälkeen vuonna 1911 Walter johti Das Lied von der Erde -teoksen ensiesityksen Münchenissä sekä Mahlerin 9. sinfonian seuraavana vuonna Wienissä.

Vuosia kuuluisuutta Euroopassa

Walterista tuli Itävallan kansalainen vuonna 1911, mutta kaksi vuotta myöhemmin hän lähti Saksaan Baijerin kuninkaalliseksi musiikkijohtajaksi Müncheniin. Seuraavana vuonna Walter johti ensimmäisen konserttinsa Moskovassa. Hän jatkoi kapellimestaritoimintaa ensimmäisen maailmansodan aikana ja johti muun muassa Erich Korngoldin ja Hans Pfitznerin oopperoita. Hänen ystäviinsä Münchenissä kuului Eugenio Pacelli, josta tuli myöhemmin paavi Pius XII.

Walter lähti Münchenistä vuonna 1922 ja lähti seuraavana vuonna New Yorkiin. Hän johti New Yorkin sinfoniaorkesteria Carnegie Hallissa. Myöhemmin hän johti Detroitissa, Minnesotassa ja Bostonissa.

Palattuaan Eurooppaan Walter kutsuttiin soittamaan moniin paikkoihin, kuten Berliiniin Leipzigiin, Milanoon (La Scala) ja Lontooseen, jossa hän toimi Covent Gardenin saksalaisten kausien ylikapellimestarina vuosina 1924-1931.

1920-luvun lopulla natsijohtaja Adolf Hitler valitti usein, että Berliinin oopperan kapellimestarit olivat juutalaisia. Hän puhui usein Walterista ja lisäsi, että tämän oikea nimi oli "Schlesinger". Kun natsit nousivat valtaan vuonna 1933, Walter lähti Itävallasta. Hän johti usein Concertgebouw-orkesteria ja hänet kutsuttiin New Yorkiin johtamaan konsertteja New Yorkin filharmonikkojen kanssa. Kun natsit ottivat vallan Itävallassa (Anschluss), Walter johti konserttia Pariisissa. Ranska tarjosi Walterille Ranskan kansalaisuutta. Hänen tyttärensä oli Wienissä. Natsit pidättivät hänet, mutta Walter onnistui taivuttelemaan heidät vapauttamaan hänet.

Elämä Yhdysvalloissa

Marraskuun 1. päivänä 1939 hän purjehti Yhdysvaltoihin, jossa hän asui loppuelämänsä. Hänen kotinsa oli Beverly Hillsissä Kaliforniassa. Monet siellä asuneet ihmiset olivat paenneet Euroopasta natsien takia. Heistä tuli hänen ystäviään. Heidän joukossaan oli saksalainen kirjailija Thomas Mann. Hän työskenteli monien kuuluisien amerikkalaisten orkestereiden kanssa, kuten Chicagon sinfoniaorkesterin, Los Angelesin filharmonikkojen, NBC:n sinfoniaorkesterin, New Yorkin filharmonikkojen ja Philadelphian orkesterin kanssa. Sodan jälkeen hän palasi usein Eurooppaan. Hän esiintyi Edinburghin festivaaleilla sekä Salzburgissa, Wienissä ja Münchenissä. Myöhemmässä elämässään hän teki monia stereonauhoituksia Columbia Sinfoniaorkesterin kanssa. Hän esiintyi viimeisen kerran suorassa konsertissa 4. joulukuuta 1960 Los Angelesin filharmonikkojen ja pianisti Van Cliburnin kanssa. Hänen viimeinen äänityksensä oli sarja Mozartin overtuureja Columbian sinfoniaorkesterin kanssa maaliskuun lopussa 1961. Bruno Walter kuoli sydänkohtaukseen Beverly Hillsin kodissaan vuonna 1962.

Bruno Walter

Hänen maineensa

Vuosina 1923-1961 Walter teki satoja äänityksiä. Aikaisemmat tallenteet, jotka on tehty aikana, jolloin Walterin kapellimestaruus oli parhaimmillaan, ovat usein melko huonoja äänitteitä. Kun hän teki viimeiset äänityksensä stereolevyjen keksimisen jälkeen, hän oli jo melko sairas. Varhaisina vuosinaan hän esitti ensimmäisiä Mahlerin musiikin esityksiä. Hän johti Das Lied von der Erde -teoksen ensiesityksen Wienin filharmonikkojen kanssa. Vuonna 1936 hän teki saman teoksen ensimmäisen levytyksen saman orkesterin kanssa, jolla oli edelleen sama johtaja: Arnold Rosé, joka oli Mahlerin lanko. Tämä äänitys tehtiin juuri ennen natsien Anschlussia, joka pakotti Walterin ja Rosén maanpakoon. Vuosia myöhemmin, vuonna 1952, Walter ja Wienin filharmonikot tekivät jälleen kuuluisan levytyksen Das Lied von der Erde -teoksesta, jossa laulajina olivat Kathleen Ferrier ja Julius Patzak. Hän levytti myös Mahlerin yhdeksännen sinfonian. Koska Walter oli työskennellyt läheisesti Mahlerin kanssa, eikä Mahler ollut koskaan johtanut kumpaakaan näistä kahdesta suuresta teoksestaan, voimme kuvitella, että Walterin äänitykset näyttävät meille, miten Mahler olisi halunnut musiikin soitettavan. Walter teki monia äänityksiä muista suurista saksalaisista säveltäjistä, kuten Mozartista, Haydnista, Beethovenista, Schubertista, Johannes Brahmsista, Johann Strauss II:sta ja Anton Brucknerista.

Walter tunnettiin ystävällisenä ja vaatimattomana miehenä, toisin kuin jotkut muut kapellimestarit, jotka käyttäytyivät kuin diktaattorit. Hän oli erinomainen pianisti ja säesti joskus laulajia, kuten Kathleen Ferrieriä, konserteissa. Hän myös sävelsi useita teoksia. Hän kirjoitti omaelämäkerran nimeltä "Teema ja muunnelmia".

Karikatyyri Walterin johtamisesta