Fantastinen sinfonia

Käytetyt välineet

Sinfoniaa soittaa orkesteri, johon kuuluu 2 huilua (2. tuplaten piccolo), 2 oboeta (2. tuplaten cor anglais), 2 klarinettia (1. tuplaten es-klarinetti), 4 fagottia, 4 käyrätorvea, 2 trumpettia, 2 kornettia, 3 pasuunaa, 2 oficleidiä (alun perin yksi oficleidi ja yksi serpentti), 2 paria timpaneja, pieni rumpu, symbaalit, bassorumpu, kellot C- ja G-korkeudessa, 2 harppua ja jouset.

Tarina

Sinfonia on esimerkki ohjelmamusiikista, koska se kuvaa jotain muuta kuin musiikkia. Tässä tapauksessa se kuvaa tarinaa. Säveltäjä kirjoitti juuri tämän:

Ensimmäinen osa: Nuori taiteilija oli syvästi rakastunut tyttöön, joka ei rakastanut häntä. Hän oli niin epätoivoisen surullinen, että yritti myrkyttää itsensä oopiumilla. Hän ei ottanut tarpeeksi tappaakseen itsensä. Se sai hänet vain vaipumaan syvään uneen. Unessa hän kuvitteli kaikenlaista. Hänen rakkaansa tuli hänen luokseen unessa. Hän muuttuu musiikilliseksi teemaksi (idée fixe), jota hän ei vain voi unohtaa. Hän kuvittelee naisen rakkauden ja hellät tunteet tätä kohtaan.

Toinen osa: Mies tapaa naisen tanssiaisissa. Kaikki tanssivat. Hän löytää rakastettunsa väkijoukosta.

Kolmas osa: Sävelmä: Maalla hän kuulee kaksi paimenta, jotka kutsuvat toisiaan pillillään. Puut heiluvat kevyesti tuulessa. Nuori taiteilija alkaa tuntea itsensä onnellisemmaksi. Sitten hän näkee rakastettunsa jälleen. Häntä alkaa huolestuttaa, ettei tämä ehkä enää halua häntä. Paimenmusiikki alkaa taas, mutta vain toinen paimenista soittaa. Aurinko laskee. Kaukaa kuuluu ukkosmyrsky.

Neljäs osa: Hän näkee unta, että hän on tappanut rakastettunsa raivokohtauksessa. Hänet viedään nyt telineelle, jossa hänen päänsä katkaistaan. Marssia soitetaan, kun häntä viedään pois. Hetken hän ajattelee jälleen rakastettuaan, sitten kirves putoaa ja hänet teloitetaan.

Viides osa: Taiteilija on noitasabatissa. Ympärillä on paljon aaveita ja hirviöitä, jotka ovat tulleet katsomaan, kun hänet haudataan. Hänen rakastettunsa kuuluu, mutta hänen sävelensä kuulostaa nyt kamalalta. Hän on tullut sapattiin. Hän liittyy noitien seuraan ja he tanssivat samalla kun hautajaismusiikki kuuluu.

Ensimmäinen osa: Rêveries - Passions (Päivän unet - intohimot).

Ensimmäisessä osassa on hidas johdanto. Viuluissa kuultava sävel on jo melkein kuin idée fixe. Idée fixe kuullaan täydessä muodossaan, kun musiikki siirtyy nopeaan osaan. Sitä soittavat viulut ja soolohuilu. Rytmi, jota alemmat jousisoittimet soittavat sen alla, on hyvin kiihkeä. Osan muoto ei juurikaan muistuta perinteistä sonaattimuotoa. Berliozia kiinnosti enemmän idée fixe, joka kummittelee nuorta taiteilijaa koko ajan.

Toinen osa: Un bal (Pallo)

Musiikissa tanssiaiset (eli juhlat, joissa tanssitaan) esitetään eloisalla valssilla. Kaksi harppua saa sen kuulostamaan hyvin siroilta. Kahdesti valssin keskeyttää idée fixe.

Kolmas osa: Scène aux champs (Kohtaus maalla).

Kahta paimenta, jotka soittavat toisilleen, edustavat englannin korsu (joka istuu orkesterissa) ja oboe, jota soitetaan näyttämön ulkopuolella niin, että se kuulostaa kaukaiselta. Sitten kuullaan lempeä maaseututeema soolohuilulla ja viuluilla. Idée fixe palaa osan puolivälissä. Osan lopussa kuultava kaukainen ukkosen ääni soitetaan neljällä pasuunalla.

Neljäs osa: Marche au supplice (Marssi telineille).

Osan alussa rummut rummuttavat ja torvet aloittavat marssiteeman. Sitten sellot ja kontrabassot aloittavat marssin täydessä muodossaan, ja pian viulut ottavat sen haltuunsa. Juuri ennen teloitusta kuullaan lyhyt idée fixe -toisto sooloklarinetilla, sitten kirves putoaa (kovaääninen sointu) ja hänen päänsä putoaa koriin (yksi sointu, joka kulkee viuluista viulujen, alttoviulujen, sellojen ja sitten kontrabassien kautta).

Viides osa: Songe d'une nuit de sabbat (Unelma noitien sapatista).

Idée fixe on nyt tullut "mauton tanssimusiikki", se soitetaan es-klarinetilla. Siinä on paljon efektejä, muun muassa aavemainen col legno soi jousissa, noitien padan kuplintaa soittavat puhaltimet. Tanssin saavuttaessa huipentuman kuulemme Dies Irae (Tuomiopäivän) melodian yhdessä Ronde du Sabbat (Sapattikierros) -kappaleen kanssa, joka on hurja fuuga.

Harriet Smithson

Vuonna 1827 Berlioz kävi katsomassa Shakespearen Hamlet-näytelmän esityksen. Sitä esitti englanninkielinen teatteriryhmä Englannista. Berlioz rakastui irlantilaiseen näyttelijättäreen Harriet Smithsoniin, joka esitti Ofeliaa. Hän ei oikeastaan tavannut tätä, vaan näki vain tämän näyttelemässä näyttämöllä, mutta hän lähetti tälle paljon rakkauskirjeitä, mutta tämä lähti Pariisista tapaamatta häntä. Sen jälkeen hän kirjoitti Symphonie Fantastiquen. Hän kirjoitti sinfonian kuvaillakseen rakkauttaan tyttöä kohtaan ja onnettomuuttaan, koska tyttö ei ollut kiinnostunut hänestä. Kun Harriet kuuli sinfonian kaksi vuotta sen ensiesityksen jälkeen, hän tajusi, että se koski häntä. Lopulta hän tapasi Berliozin, ja he menivät naimisiin 3. lokakuuta 1833. Avioliitto oli useita vuosia onnellinen, vaikka he eivät puhuneet toistensa kieltä. Yhdeksän vuoden kuluttua he kuitenkin erosivat.