Muinainen Aleksandrian kirjasto oli antiikin maailman suuri ja merkittävä kirjasto. Se perustettiin Aleksandriassa, Egyptissä. Kirjasto kukoisti Ptolemaiosten dynastian suojeluksessa ja toimi merkittävänä oppineisuuden keskuksena. Se rakennettiin kolmannella vuosisadalla eaa. ja siihen liittyi laajempi tutkimusyhteisö, niin kutsuttu Mouseion, joka tarjosi tukirakenteen tutkijoille, opettajille ja taiteilijoille.

Antiikin latinaksi kirjasto tunnettiin nimellä "ALEXANDRINA BYBLIOTHECE" (katso kuva oikealla). Kreikankielinen termi bibliotheke (βιβλιοθήκη), jota monet aikakauden historioitsijat käyttävät, viittaa kirjojen kokoelmaan, ei mihinkään rakennukseen. Tämä mutkistaa historiaa ja kronologiaa: monet lähteet puhuvat kirjastosta kokoelmana, kouluna ja instituutiona, ei ainoastaan yksittäisenä fyysisenä rakennuksena.

Kirjasto suunniteltiin ja avattiin joko Ptolemaios I Soterin tai hänen poikansa Ptolemaios II:n aikana. Ptolemaiosten tavoitteena oli kerätä mahdollisimman kattava kokoelma kreikkalaista ja muunkielistä kirjallisuutta sekä edistää tieteellistä tutkimusta ja tekstien kriittistä toimitusta.

Perustaminen ja toiminta

Aleksandrian kirjaston kokoelmia kartutettiin monin tavoin: ostoin, lahjoituksin, kirjakauppiailta hankituilla kopioilla ja joskus laajennetulla käytännöllä kopioida kirjoja laivoilta, jotka saapuivat satamaan. Kirjallisen työn ohella Mouseionissa harjoitettiin filosofiaa, filologiaa, historiaa, matematiikkaa, tähtitiedettä ja maantiedettä. Kirjasto ja Mouseion toimivat eräänlaisena kuninkaallisena akatemiana, jossa tutkijat saivat palkkaa ja tilan tutkimukselleen.

Kokoelma, luettelointi ja tutkimus

Kirjaston kokoelman laajuudesta on monia arvioita; antiikin lähteet mainitsevat satoja tuhansia kääröjä, mutta tarkkaa lukumäärää ei voi varmistaa. Merkittäviä käytäntöjä olivat kirjojen järjestäminen, kopiointi ja tekstien kriittinen toimitus. Eräs tärkeä järjestelytyö oli Callimachuksen laatima luettelo, Pinakes, joka oli eräänlainen varhainen kirjasto- ja aineistoluettelo.

Kirjastossa työskenteli tai vaikutti useita merkittäviä tutkijoita ja kirjastonhoitajia, muun muassa:

  • Zenodotos (tunnetaan varhaisena kirjastonhoitajana ja tekstinmuokkaajana)
  • Callimachus (kirjastonhoitaja ja Pinakesin laatija)
  • Eratosthenes (geografi ja matemaatikko, arvioiden mukaan myös kirjastonhoitaja; mitattiin maapallon ympärysmitta)
  • Aristophanes Byzantionilainen ja muut filologit, jotka työstävät tekstejä ja kommentaareja
  • Euclid ja muut matemaatikot, joiden teokset sidotaan Aleksandrian opetukseen ja tutkimukseen

Tuhoutuminen ja erimielisyydet

Aleksandrian kirjaston kohtalosta on useita kertomuksia, ja nykytutkimus korostaa, ettei kysymys ehkä ole yhdestä dramaattisesta tuhostapahtumasta. Tunnetuimpiin selityksiin kuuluu Julius Caesarin vuonna 48 eaa. käynnistämä tulipalo, joka saattoi tuhota osan kokoelmista. Myöhemmissä vuosisadoissa kirjaston asema heikkeni; osa kokoelmasta saattoi olla sijoitettuna Serapeumiin, jonka hyllyjen väitetään tuhoutuneen 3.–4. vuosisadan vaihteessa ja sen jälkeen. Myös sotien, poliittisten muutosten ja uskonnollisten ristiriitojen vaikutus on todennäköinen.

Nykykonsensus on useimmiten, että kirjaston aineistoa menetettiin vähitellen monien tapahtumien seurauksena eikä yhtä ainoaa yhtä selkeää tuhonhetkeä välttämättä ollut. Osa aineistosta saattoi myös siirtyä tai levitä muihin keskuksiin, minkä vuoksi kaikki ei välttämättä hävinnyt kerralla.

Merkitys ja perintö

Aleksandrian kirjasto vaikutti ratkaisevasti antiikin tieteen, filologian ja tekstikriittisen työskentelyn kehitykseen. Se edisti klassisten tekstien säilymistä, mutta myös niiden järjestelyä, kommentointia ja kriittistä editointia. Kirjaston toimintamalli—kokoelma, tutkijayhteisö ja systemaattinen luettelointi—on yksi modernien akateemisten kirjastojen esikuvista. Vaikka alkuperäinen kokoelma on osittain tai kokonaan kadonnut, sen perintö näkyy siinä, miten antiikin tekstit välitettiin keskiajan ja uuden ajan tutkijoille.

Aleksandrian kirjastosta kertovat sekä antiikin lähteet että arkeologiset ja kirjalliset tutkimukset. Vaikka monet yksityiskohdat jäävät epävarmoiksi, sen asema antiikin oppineisuuden keskuksena on kiistaton.