Leoš Janáček

Hänen nuoruutensa

Janáčekin perhe oli köyhää väkeä, joka asui maaseudulla Moraviassa. Hänen isoisänsä ja isänsä olivat molemmat muusikoita ja koulunopettajia. Leoš oli viides yhdeksästä lapsesta. Koska pikkutalo oli niin ahdas, hänet lähetettiin Brnoon, kun hän oli yksitoistavuotias. Siellä hän kävi kuorokoulua, mutta pian kuoro oli lopetettava. Hän jatkoi musiikkiopintojaan siellä. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän sai palkattoman opettajan työn kahdeksi vuodeksi. Hänestä tuli luostarikuoron sekä Svatopluk-nimisen mieskuoron kapellimestari. Hän teki niistä paremman kuoron ja sävelsi niille musiikkia. Hän opiskeli vuoden ajan Prahan urkukoulussa, mutta hän oli hyvin köyhä eikä hänellä ollut varaa käydä konserteissa. Hän jatkoi kuorojen johtamista ja ystävystyi Dvořákin kanssa. Hän vietti lyhyen aikaa Leipzigissa ja Wienissä.

Varhainen ura

Palattuaan Brnoon hän meni kihloihin vain 14-vuotiaan pianonsoiton oppilaansa Zdenka Schulzován kanssa. Hän oli vielä alle 16-vuotias, kun he menivät naimisiin. Janáček perusti (aloitti) urkukoulun Brnossa. Hän oli tämän koulun johtaja. Hän opetti musiikkia myös Brnon vanhassa lukiossa. Hänen avioliittonsa oli onneton, ja vaikka he pysyivät naimisissa koko hänen elämänsä ajan, he viettivät paljon aikaa erillään. Hän lähti matkalle Pohjois-Moraviaan keräämään kansanlauluja, joita hän käytti joissakin orkesteritansseissaan.

Janáček käytti useita vuosia oopperansa Jenůfa kirjoittamiseen. Kun hän oli saamassa sitä valmiiksi, hänen tyttärensä oli kuollut. Osa hänen surustaan on aistittavissa oopperassa. Hän kehitti myös puhemelodiajärjestelmää (sai melodiansa kuulostamaan kielen rytmiltä), joka vaikutti hänen oopperoihinsa koko loppuelämänsä ajan. Jenůfa menestyi hyvin, kun se esitettiin ensi kertaa vuonna 2008. 1904. Tuolloin Janáček oli jo 50-vuotias.

Keskimmäinen ura

Janáček opetti nyt vähemmän ja keskittyi järjestämään Brnon urkukoulua, joka oli muuttanut uuteen rakennukseen, koska siellä oli nyt 70 oppilasta. Hänen seuraava oopperansa oli nimeltään Osud (Kohtalo), mutta sitä ei esitetty hänen elinaikanaan. Musiikki on erittäin hyvää, mutta libretto (sanat) oli huono. Tämä pätee myös hänen seuraavaan oopperaansa: Broučekin retki kuuhun. Hän kirjoitti tänä aikana kamarimusiikkia ja myös erittäin hyvää kuoromusiikkia.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Janáček oli 60-vuotias. Hänet tunnettiin hyvin Moriassa, mutta tuskin muissa maissa. Hänen sotavuosien sävellyksiinsä kuuluu muun muassa Taras Bulba, joka on orkesteriteos, joka kuvaa venäläisen kirjailijan Gogolin tarinaa. Hän kirjoitti lyhyen isänmaallisen oopperan, joka seuraa herra Broučekin seikkailuja. Se kertoi prahalaisesta maanomistajasta, joka joutuu keskelle 1400-luvun hussiittisotia.

Hänen viimeiset vuotensa (1916-1928)

Viimeisinä vuosinaan Janáček kirjoitti suurimman osan niistä suurista teoksista, joista hän on maailmankuulu. Hänen oopperansa Jenůfa esitettiin Prahassa. Se teki hänestä kansainvälisesti kuuluisan. Hän oli hyvin ylpeä, kun hänen maastaan tuli sodan jälkeen itsenäinen. Hän oli myös hyvin onnellinen, koska hän oli rakastunut Kamila Stösslovaan, joka oli häntä 38 vuotta nuorempi. Hän kirjoitti kolme hienointa oopperaansa: Katja Kabanová, Ovela pikku neito ja Makropulosin tapaus. Näitä oopperoita esitettiin Brnossa ja sitten Prahassa, ja ne myös julkaistiin. Hän kirjoitti kaksi jousikvartettia ja puhallinsekstetin: Mládi (Nuoriso). Kun hän täytti 70 vuotta, hän oli jäänyt eläkkeelle Brnon urkukoulusta. Osoitteessa 1926 hän kirjoitti orkesteriteoksen: Sinfonietta, jota seurasi pianokonsertto vasemmalle kädelle (pianisti soittaa vain vasemmalla kädellä) ja kamariyhtyeelle sekä Glagoliittinen messu. Kaikilla näillä teoksilla oli valtava menestys sekä Tšekkoslovakiassa että ulkomailla, jopa New Yorkissa asti.

Osoitteessa 1921 hän oli ostanut mökin synnyinseudultaan Hukvaldysta. Siellä hän vietti paljon aikaa säveltämällä, kaukana Brnon kiireisestä elämästä. Kesällä 1928 hän matkusti sinne, ja hänen seuraansa tulivat ensimmäistä kertaa Hukvaldyssä Kamila, hänen 11-vuotias poikansa ja hänen miehensä. Hän työsti viimeisen oopperansa Kuolleiden talosta kolmatta näytöstä. Eräänä päivänä Kamilan poika eksyi metsään. He etsivät häntä jonkin aikaa. Janáček vilustui, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Hänen hautajaisensa Brnossa olivat suuri julkinen tilaisuus, jossa esitettiin musiikkia hänen oopperastaan Ovela pieni neito.

Hänen musiikkityylinsä

Janáček kasvoi romantiikan keskivaiheilla, mutta suurin osa hänen parhaasta musiikistaan syntyi 1920-luvulla, jolloin musiikkityylit olivat jo muuttuneet. Vaikka hän ei koskaan kirjoittanut yhtä modernilta kuulostavaa musiikkia kuin Stravinsky tai Schönberg, hänen musiikkinsa on romanttista, ja siihen on yhdistetty muraavilaista kansanlaulua ja toisinaan ranskalaisten impressionistisäveltäjien, kuten Debussyn, ideoita. Hänen kuoroille kirjoittamansa musiikki jatkui usein hänen oopperoissaan. Hänen musiikkinsa soittimille alkoi usein ohjelmallisesta, vaikka monista teoksista voi nauttia tietämättä niiden kertomaa tarinaa. Hän oppi kirjoittamaan oopperoita oppimalla Smetanan oopperoista, mutta hän teki monia muutoksia, kuten lyhensi duettoja ja yhtyeitä ja käytti kansanlauluja melodioissaan. Janáček ei ollut tärkeä vain säveltäjänä, vaan hänet muistetaan myös kansanmusiikin tutkimuksistaan sekä musiikin teoreetikkona ja opettajana.