Francis Poulenc (7. tammikuuta 1899 Pariisi - 30. tammikuuta 1963 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä, joka kuului kuuden säveltäjän ryhmään, joka tunnettiin nimellä Les Six. Hän sävelsi musiikkia monissa eri tyyleissä ja kokoonpanoissa: laulua (mélodie), kamarimusiikkia, oratorioita, oopperoita, balettimusiikkia ja orkesteriteoksia. Poulencin tuotanto ulottuu kevytmielisistä, usein leikittelevistä kappaleista aina vakaviin hengellisiin teoksiin, ja hän uskalsi yhdistellä huumoria ja syvää tunnekieltä.

Hänen musiikkinsa on monille helposti lähestyttävää: melodinen linja, selkeä harmonia ja tarttuvat teemat tekevät teoksista nautittavia jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Verrattuna moniin aikalaisten modernisteihin Poulencin kieli on usein suoraviivaisempi, mutta samalla tulkinnallinen ja tunnepitoisesti rikas. Varhaisessa vaiheessa musiikkikriitikot eivät aina kohdelleet häntä vakavasti, mutta myöhemmin hänet tunnustettiin 1900-luvun merkittävimmäksi ranskalaisen laulun kirjoittajaksi sitten Faurén.

Poulencin laajaan tuotantoon kuuluu useita tunnettuja teoksia, jotka osoittavat hänen monipuolisuutensa. Keskeisiä ovat muun muassa orkesteri- ja balettiteos Les Biches, soitin- ja konsertto-työt kuten Concert champêtre (harppukonsertto) ja pianokaksinkonsertto, sekä juhlateokset ja hengelliset teokset kuten Stabat Mater, orkesteri- ja kuoroteokset ja viimeisimmät suuret teokset Dialogues des Carmélites (ooppera) ja Gloria. Hän kirjoitti myös pienoisoopperan La voix humaine ja suuren a cappella -kuoroteoksen Figure humaine, joka perustuu Paul Éluardin runoihin.

Poulencin lyyrinen lahjakkuus tulee erityisen selvästi esiin hänen mélodie-kokoelmissa. Hän teki tiivistä yhteistyötä laulaja Pierre Bernacin kanssa, ja Bernac oli tärkeä tulkki monille Poulencin lauluihin. Poulenc asetti runoja mm. Guillaume Apollinairelta, Paul Éluardilta ja Paul Valérylta, ja hänen laulunsa vaihtelevat leikillisistä, ironisista tulkinnoista syvästi henkilökohtaisiin ja uskonnollisiin ilmaisuihin.

Les Six -ryhmän jäsenenä Poulenc jakoi kiinnostuksen ranskalaiseen selkeyteen ja vapautuneeseen, usein populaarikulttuurista ammentavaan tyyliin; ryhmän vaikutteisiin kuuluivat mm. erityisesti Erik Satie ja Jean Cocteau. Poulenc oli myös osa vilkasta pariisilaista taideympäristöä, missä hän teki yhteistyötä kirjailijoiden, näyttelijöiden ja muiden säveltäjien kanssa.

Persoonallisuudeltaan Poulenc oli hyvin sosiaalinen, kirkas huumorintajuinen ja usein leikittelevä, mutta musiikissaan näkyy myös vakavat, intensiiviset ja uskonnolliset sävyt. Hän koki henkilökohtaisia kriisejä, jotka heijastuvat joihinkin hänen ilmaisuihinsa; saman tekijän tuotannossa voivatkin esiintyä keveys ja makaaberi, ilo ja suru rinnakkain.

Poulencin perintö on vahva: hän kartoitti uudella tavalla ranskalaisen laulun mahdollisuuksia ja yhdisti perinteitä ja nykyaikaisuutta tavoilla, jotka ovat vaikuttaneet moniin myöhempiin säveltäjiin. Hänen mélodiensa ja pienimuotoisten teostensa ilmeikkyys on pitänyt ne ohjelmistossa laajalti, ja monet laulajat ja kapellimestarit arvostavat hänen kykyään yhdistää suora melodisuus ja hienovarainen tunneilmaisu.

Yhteenvetona: Poulenc oli monipuolinen ja tunnistettava ääni 1900-luvun ranskalaisessa musiikissa — Les Sixin jäsen, melodisti ja säveltäjä, joka osasi yhdistää huumoria, selkeyttä ja syvää tunneilmaisua tavalla, joka puhuttelee yleisöä yhä.