Gabriel Fauré — ranskalainen säveltäjä, urkuri ja musiikinopettaja

Gabriel Fauré — ranskalainen säveltäjä, urkuri ja musiikinopettaja: koskettavat laulut, pianomusiikki, kamariteokset ja kuuluisa Requiem — tutustu elämään ja mestariteoksiin.

Gabriel Urbain Fauré (s. Pamiers, Ariège, Midi-Pyrénées, 12. toukokuuta 1845; k. Pariisi, 4. marraskuuta 1924) oli ranskalainen säveltäjä, urkuri, pianisti ja musiikinopettaja. Hän oli aikansa merkittävin ranskalainen säveltäjä. Hänen tapansa säveltää musiikkia, erityisesti hänen harmoniansa, vaikutti suuresti moniin 1900-luvun säveltäjiin. Useimmat ranskalaiset säveltäjät tulivat tunnetuiksi kirjoittamalla oopperoita, mutta Faure kirjoitti vain yhden oopperan. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat ranskalaiset laulut, kamarimusiikki ja pianomusiikki. Hänen Requieminsä (joka sisältää soolon Pie Jesu diskantilaulajalle tai sopraanolle) on yksi suosituimmista requiemeistä, ja se voidaan esittää melko pienellä orkesterilla ja kuorolla. Muita hyvin suosittuja kappaleita ovat hänen pianoduetolle sävelletty Berçeuse Dolly-sviitistä, Sicilienne Pelléas et Mélisande -teoksen musiikista ja laulu Après un rêve, joka joskus soitetaan myös soolosoittimella, esim. sellolla.

Elämä ja ura

Fauré syntyi 1845 Etelä-Ranskassa ja muutti nuorena opiskelemaan Pariisiin, jossa hän sai vankan koulutuksen sekä urkurina että säveltäjänä. Hän työskenteli pitkään urkurina ja toimi urkurina mm. Église de la Madeleine -kirkossa Pariisissa, mikä vaikutti hänen kirkollisten teostensa syntyyn ja sointiväreihin. Faurén urakehitys yhdistyi sekä esiintymiseen että opetukseen: hän toimi opettajana ja lopulta johtajana Pariisin konservatoriossa, jossa hän vaikutti useiden nuorempien säveltäjäpolvien koulutukseen.

Sävellystyyli ja vaikutus

Faurén tyyliä kuvaa hienostunut melodisuus, tiivis muodonhallinta ja värikäs harmonia, joka usein hyödyntää modus- ja katkonaisia sointuja. Hän pyrki taloudellisuuteen ilmaisussa; sävellyksissä korostuu sävyjen tarkkuus ja hienovarainen polyfonia. Näistä syistä hänen musiikkinsa vaikutti voimakkaasti 1900-luvun ranskalaisiin säveltäjiin ja laajemmin Euroopan musiikkielämään — hänen harmoniansa ja tekstuurinsa nähtiin sillanrakentajina klassis-romanttisen perinteen ja modernimman musiikkikielen välillä.

Tärkeimmät teokset

Faurén tuotanto on laaja, mutta erityisesti seuraavat lajit ovat olleet hänen vahvuuksiaan:

• Laulut (mélodie): runolliset, usein intiimit yksinlaulut piano- tai soolosoitinsa kanssa.
• Kamarimusiikki: mm. jousikvartetot, kyselevät sonaatit ja soolonostot, joissa melodinen eleganssi yhdistyy värikkääseen harmoniaan.
• Pianomusiikki: lyhyemmät pianokappaleet ja duosävellykset, joissa ilmaisu on tiivistä ja koristeellista.
• Kirkollinen musiikki: erityisesti Requiem, joka erottuu lempeällä, usein rauhoittavalla luonteellaan verrattuna suurempaan romanttiseen traditioon.
• Orkesteri- ja teatterimusiikki: mm. Pavane ja musiikki näytelmille.

Opetus ja johtotehtävät

Fauré toimi pitkään opettajana ja vaikutti merkittävästi ranskalaisen musiikkikoulutuksen kehitykseen. Pariisin konservatoriossa hän opetti sävellystä ja muita aineita; myöhemmin hän toimi myös konservatorion johtajana. Opetustyössään hän korosti muodon ja sävyjen ymmärtämistä sekä persoonallista ilmaisua, ja hänen pedagoginen otteensa vaikutti moniin nuoriin säveltäjiin.

Myöhäinen aika ja kuulo-ongelmat

Elämänsä loppuvuosina Fauré kärsi etenevästä kuulovammasta, joka teki esiintymisestä ja opetuksesta vaikeampaa. Siitä huolimatta hän jatkoi säveltämistä ja loi useita merkittäviä myöhäisteoksia, joissa kuulo-ongelmat eivät olleet este luovalle tuotannolle. Myöhäiset teokset ovat usein tiiviimpiä ja pohdiskelevampia, ja niissä näkyy säveltäjän kypsyys ja tiivis formaalinen ote.

Perintö

Faurén musiikki on vakiinnuttanut paikkansa konserttiohjelmistoissa, erityisesti laulu- ja kamarimusiikkikentällä. Häntä muistetaan harmonisesta kekseliäisyydestään, melodisesta herkkyydestään ja kyvystään yhdistää klassinen muoto moderniin sointikieleen. Requiem ja lukuisat laulumelodioista sekä kamariteoksista ovat säilyneet suosittuina sekä amatööri- että ammattiesityksissä. Faurén vaikutus näkyy myös seuraavien sukupolvien säveltäjissä, jotka ammensivat hänen harmonisista ja melodisista ratkaisuistaan.

Lisätietoja ja tutkimusta: Faurén teoksia on tutkittu laajasti sävellystekniikan, harmonian ja ranskalaisen lied-perinteen näkökulmasta. Monia teemoja — kuten hänen suhteensa kirkkomusiikkiin, opetusperiaatteisiinsa ja rooliinsa konservatorion johtajana — käsitellään niin elämäkertatutkimuksissa kuin musiikkitieteellisissä artikkeleissa.

Hänen elämänsä

Fauré oli kotoisin Etelä-Ranskasta. Hän syntyi suurperheeseen, ja hänet lähetettiin asumaan kasvattajattaren luo neljäksi vuodeksi. Aivan pienenä hän soitti usein huuliharppua pienessä kappelissa, joka kuului kouluun, jonka johtajana hänen isänsä toimi. Eräs sokea nainen kuuli hänen soittonsa ja sanoi isälle, että hänen pitäisi lähettää hänet hyvään musiikkikouluun. Isä ei aluksi halunnut, mutta kun poika oli yhdeksänvuotias, hänet lähetettiin opiskelemaan Pariisin École Niedermeyeriin. Kyseessä oli koulu, jossa koulutettiin nuoria kirkon urkureiksi ja kuoronjohtajiksi. Hän vietti siellä yksitoista vuotta ja sai hyvän musiikillisen koulutuksen. Yksi hänen opettajistaan oli suuri säveltäjä Camille Saint-Saëns.

Aluksi hän teki useita töitä kirkoissa soittaen ja säestäen kuoroja. Ranskan ja Preussin sodan aikana Faure palveli armeijassa ja opetti jonkin verran. Palattuaan Pariisiin lokakuussa 1871 hän sai kuoron säestäjän paikan Pariisin suuressa Saint-Sulpice-nimisessä kirkossa. Hän tapasi usein Saint-Saënsia ja tämän ystäviä, joihin kuuluivat säveltäjät Lalo, Duparc, d'Indy ja Chabrier. Useat näistä muusikoista, myös Fauré itse, perustivat vuonna 1871 Société Nationale de Musique -nimisen musiikkiyhdistyksen.

Vuonna 1874 Saint-Saëns jäi eläkkeelle Madeleine-nimisestä kirkosta, ja Faurésta tuli kuoronjohtaja. Samana vuonna hän kihlautui Marianne Viardot'n, laulaja Paulinen tyttären kanssa, mutta sitten Marianne purki kihlauksen. Hän matkusti Weimariin kuuntelemaan Richard Wagnerin Der Ring des Nibelungen -teosta. Fauré piti Wagnerin musiikista, mutta se ei vaikuttanut häneen.

Vuonna 1883 Fauré avioitui Marie Fremiet'n kanssa. He saivat kaksi poikaa. Fauré joutui käyttämään paljon aikaa ansaitakseen rahaa opettamalla, jotta hän pystyi elättämään perheensä, joten hänellä ei ollut paljon aikaa säveltämiseen kuin kesäisin. Kustantajat eivät maksaneet hänelle paljon rahaa sävellyksistä.

Vuonna 1892 hänestä tuli Ranskan provinssien musiikkikonservatorioiden tarkastaja, mikä merkitsi sitä, ettei hänen enää tarvinnut opettaa amatöörioppilaita. Vuonna 1896 hänestä tuli lopulta Madeleinen kirkon johtava urkuri. Hänestä tuli myös Pariisin konservatorion sävellyksen professori. Siellä hän opetti useita oppilaita, joista tuli merkittäviä ranskalaisia säveltäjiä, kuten Maurice Ravel, Nadia Boulanger ja Charles Koechlin. Vuonna 1905 hänestä tuli konservatorion johtaja.

Vanhetessaan hänestä tuli kuuro. Korkeat ja matalat äänet kuulostivat hänestä sekavilta. Hän jäi eläkkeelle konservatoriosta vuonna 1920 75-vuotiaana. Samana vuonna hän sai Légion d'Honneurin suurristin. Oli epätavallista, että muusikko sai näin korkean kunnianosoituksen. Hänen terveytensä heikkeni, osittain siksi, että hän tupakoi paljon. Hän kuoli Pariisissa keuhkokuumeeseen vuonna 1924, ja hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset. .

John Singer Sargentin öljyinen muotokuva Gabriel Faurésta, noin 1889 (Pariisin musiikkimuseo)

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli Gabriel Urbain Fauré?

Kysymys: Mistä Fauré tunnettiin säveltäjänä?

K: Miten Fauré erosi useimmista aikansa ranskalaisista säveltäjistä?

K: Mitkä ovat Faurén tärkeimpiä teoksia?

Kysymys: Mikä Faurén Requiemissä on erityistä?

K: Mitä muita suosittuja Faurén säveltämiä kappaleita on?

Kysymys: Miten Faurén musiikki vaikutti musiikkimaailmaan?

Hae kirjaimella