Monoplacophora (monoplakit) – elävä fossiili Neopilina, anatomia ja historia
Tutustu Monoplacophoraan (Neopilina): elävä fossiili, löydöt, anatomia ja evoluutio. Lue uskomaton historia ja segmenttien merkitys.
Monoplacophora on nilviäisten luokka, jonka yksilöillä on yksikerroksinen, lakin muotoinen kuori ja litteähkö, vatomainen jalka. Ulkonäöltään ne voivat muistuttaa limakkeita, mutta anatomialtaan ja evolutiiviselta asemaltaan ne eroavat monista muista nykyisistä nilviäisryhmistä. Useimmat nykylajit elävät meren pohjassa syvissä vesissä ja ovat suhteellisen pieniä, vain muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin.
Monoplacophorat tunnettiin pitkään ainoastaan fossiileina: ne esiintyvät runsaasti kambrikaudelta aina devoniin saakka. Yksi merkittävä ja yllättävä löytö tehtiin vuonna 1952, kun Tyynenmeren rannikolta Tyynen valtameren alueelta lähellä Meksikoa kaivettiin esiin elävä yksilö. Löytö liittyi Tanskan Galathea-retkikuntaan, ja otettu näyte tunnistettiin monoplacophoraksi; sille annettiin suku Neopilina. Tämä havainto oli yksi merkittävimmistä moderneista "elävän fossiilin" löydöistä ja se luokitellaan usein myös Lazarus-taksoniksi, koska taksonin todellinen nykyisyys paljastui fossiilikirjassa pitkän poissaolon jälkeen.
Lisäksi ne ovat äärimmäinen esimerkki paleontologian termistä viimeaikaisuuden vetovoima (engl. "pull of the recent"). Kaikilla fossiiliryhmillä on kirjattu ensimmäinen ja viimeinen esiintymisajankohta fossiiliaineistossa, mutta jos ryhmään kuuluu myös nykyisiä lajeja, niiden viimeinen esiintyminen on teknisesti nykyhetki. Elävien monoplakien löytyminen laajensi tämän ryhmän tunnettuja esiintymisjaksoja noin 400 miljoonalla vuodella ja muutti käsityksiä niiden sukulinjasta.
Neopilinan ja muiden monoplacophoranien anatomiaan kuuluu joukko peräkkäin toistuvia rakenteita: useita parillisia kiduksia, sarjautuneita lihasryhmiä (pedal retractor -lihaksia), useita munuaisten kaltaisia elimiä (nephridioita) ja usein myös useita paria sukurauhasia. Tällainen sarjamuotoinen toistuminen on herättänyt kiinnostusta, koska se muistuttaa segmentaatiota; on esitetty, että anatomisten rakenteiden, kuten kidusten ja lihasten, sarjamuotoinen toistuminen saattoi kehittyä jo yhteisessä esi-isässä kitonien (Polyplacophora) ja monoplacophoranien välillä. Tämä viittaa siihen, että nilviäisten muinaisella esi-isällä saattoi olla kahdenvälinen symmetria ja eräänlaisia segmenttejä, mutta tulkinnat vaihtelevat: osa tutkijoista pitää sarjautumista homologisena varhaisen nilviäisen piirteenä, kun taas toiset pitävät sitä toisinaan konvergenttisena ratkaisuna.
Monoplacophorat esiintyvät nykyisin pääasiassa syvänmeren elinympäristöissä—useimmat havainnot tulevat mantereiden reunusalueilta ja syvänmeren ylängöiltä satojen tai tuhansien metrien syvyyksistä—ja ne ovat pienikokoisia ja arkoja. Sittemmin 1950-luvun löydön jälkeen metsittymään useita nykylajeja löydettiin eri puolilta maailmaa, mikä vahvisti käsitystä siitä, että ryhmä ei ole täysin sukupuuttoon kuollut. Fossiiliaineiston ja nykylajien yhdistäminen on tarjonnut arvokasta tietoa nilviäisten evoluutiosta ja auttaa selvittämään, miten monimutkaiset ruumiinrakenteet kuten segmenttimäisyys ovat syntyneet eri eläinlinjoissa.
Monoplacophorat ovat siksi sekä paleontologian että vertailevan anatomian kannalta kiinnostava ryhmä: ne toimivat ikkunana muinaisten nilviäisten rakenteisiin ja tarjoavat tietoa nilviäisten alkuperästä ja varhaisesta kehityksestä. Tutkimus jatkuu niin morfologian, taksonomian kuin molekyylifysiologiankin aloilla, ja uudet näytteet syvästä merestä voivat vielä tarkentaa niiden taksonomista asemaa ja evolutiivista merkitystä.
Viite
- ↑ tarkoittaa 'yhden levyn kantava'
- ↑ Menzies R.J. et al 1959. Ecology of the Recent Monoplacophora. Oikos 10 (2): 168-182. [1]
- ↑ Lemche, Henning 1957. Nature 179, 413-416.
- ↑ Hallam A. ja Wignall P.B. 1997. Massasukupuuttumiset ja niiden jälkiseuraukset. Oxford University Press, Oxford.
- ↑ Giribet, Gonzalo et al 2006. Todisteet kladista, joka koostuu nilviäisistä, joilla on sarjamaisesti toistuvia rakenteita: Monoplacophoranit ovat sukua kitoneille. PNAS 103, 7723-7728. [2] Arkistoitu 2015-09-24 Wayback Machine:ssa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Monoplacophora?
V: Monoplacophora on nilviäisten luokka, jolla on korkin kaltainen kuori ja joka elää meren pohjassa.
K: Milloin Monoplacophorat tunnettiin fossiiliryhmänä?
V: Monoplacophorat tunnettiin fossiiliryhmänä kambrikaudelta devonikaudelle.
K: Mikä oli yksi merkittävimmistä nykyaikaisista "elävän fossiilin" löydöistä?
V: Vuonna 1952 Meksikon edustalla sijaitsevasta Tyynestä valtamerestä kaivettiin esiin yksi laji, jonka todettiin olevan Monoplacophoran-heimoon kuuluva Neopilina. Tämä löytö oli yksi merkittävimmistä nykyaikaisista "elävän fossiilin" löydöistä.
Kysymys: Mitä "viimeaikaisen vetäminen" tarkoittaa paleontologiassa?
V: Paleontologiassa termi "pull of the recent" viittaa siihen, että kaikilla fossiiliryhmillä on ensimmäinen ja viimeinen esiintymispaikka fossiileissa, mutta elävien lajien viimeinen esiintymispaikka on nykypäivänä, mikä voi olla paljon myöhemmin kuin niiden viimeinen esiintymispaikka fossiileina.
K: Miten tämä löytö laajensi niiden aikaväliä 400 miljoonalla vuodella?
V: Elävien monoplakien löytyminen laajensi niiden aikaväliä 400 miljoonalla vuodella, koska se osoitti, että ne olivat säilyneet hengissä kauemmin kuin aiemmin luultiin.
K: Mitä Neopilinan anatomia viittaa muinaisiin nilviäisten esi-isiin?
V: Neopilinan anatomia viittaa siihen, että muinaisilla nilviäisten esi-isillä oli molemminpuolinen symmetria ja segmentit, ja anatomisten rakenteiden, kuten kidusten ja lihasten, sarjamuotoinen toistuminen oli kehittynyt kerran yhteisissä esi-isissä, kitoneissa ja monoplacophoroissa.
Etsiä