Atlantin muuri

Rakentaminen

23. maaliskuuta 1942 annetussa Führerin direktiivissä numero 40 vaadittiin Atlantin muurin virallista perustamista. St. Nazairen hyökkäyksen jälkeen Adolf Hitler määräsi 13. huhtikuuta 1942, että laivasto- ja sukellusvenetukikohtia oli puolustettava voimakkaasti. Linnoitukset keskitettiin satamien ympärille vuoden 1943 loppupuolelle asti, jolloin puolustusta lisättiin muilla alueilla.

Organisaatio Todt, joka oli suunnitellut Siegfried-linjan (Westwall) Ranskan ja Saksan rajalle, oli pääinsinööriryhmä, joka vastasi muurin tärkeimpien linnoitusten suunnittelusta ja rakentamisesta. Tuhansia pakkotyöläisiä pakotettiin rakentamaan näitä pysyviä linnoituksia Alankomaiden, Belgian ja Ranskan rannikolle Englannin kanaalia vasten.

Vuoden 1944 alussa sotamarsalkka Erwin Rommel sai tehtäväkseen parantaa muurin puolustusta. Rommel uskoi, että nykyiset rannikkolinnoitteet olivat täysin riittämättömät, ja hän alkoi vahvistaa niitä. Hän tiesi, että välissä olevia rantoja ei juuri puolustettu ja että liittoutuneet voisivat laskeutua sinne ja vallata satamat maalta käsin. Rommelin johdolla rakennettiin rannoille tai joskus hieman sisämaahan useita teräsbetonisia panssarivaunuja, joihin sijoitettiin konekiväärejä, panssarintorjuntatykkejä ja kevyttä tykistöä. Rannoille sijoitettiin miinoja ja panssarintorjuntaesteitä, ja vedenalaisia esteitä ja miinoja sijoitettiin rannan edustalla oleviin vesiin. Tarkoituksena oli tuhota liittoutuneiden maihinnousualukset ennen kuin ne ehtivät purkaa lastinsa.

Saksalaiset asettivat Pohjois-Ranskaan lähes kuusi miljoonaa miinaa. Lisää tykkiasemia ja miinakenttiä levittäytyi sisämaahan, rannoilta pois johtavien teiden varrelle. Sotilaslentokoneiden ja laskuvarjojääkäreiden todennäköisille laskeutumispaikoille saksalaiset asensivat teroitetuilla kärjillä varustettuja vinoja pylväitä, joita joukot kutsuivat nimellä Rommelspargel ("Rommelin parsa"). Myös jokien läheisyydessä olevat alavat maat tulvivat.

Rommel uskoi vakaasti, että Saksa olisi väistämättä lyöty, ellei maihinnousua voitaisi pysäyttää rannalla.

Vaikka puolustusmuuria ei koskaan saatu valmiiksi, muurin olemassaoloa käytettiin Neuvostoliiton huolenaiheena siitä, miksi toinen rintama avattiin vasta 6. kesäkuuta 1944 (vajaa vuosi ennen sodan päättymistä). Muuri koostui pääasiassa pattereista, bunkkereista ja miinakentistä, jotka vuosina 1942-1944 ulottuivat Ranskan ja Espanjan rajalta Norjaan (Festung Norwegen). Monia bunkkereita on edelleen olemassa, esimerkiksi Scheveningenin, Den Haagin, Katwijkin ja Normandian lähellä. Oostendessa Belgiassa yleisö voi vierailla hyvin säilyneessä osassa puolustusta. Kyseinen osa koostuu Saltzwedel neu -patterin ja Stützpunkt Bensbergin asemista, jotka koostuvat useista miesten asuintiloista ja tarvittavista tiloista. Näitä rakennelmia käytti saksalainen sotilasinsinöörien yksikkö (Pionierstab), joka vastasi bunkkerien rakentamisesta.

Kanaalisaaret olivat vahvasti linnoitettuja, erityisesti Alderneyn saari, joka on lähimpänä Englantia (Jersey on lähimpänä Ranskaa). Hitler oli määrännyt, että kahdestoistaosa Atlantin muuriin käytetystä teräksestä ja betonista meni Kanaalisaarille, koska ne olivat Britannian aluetta. Huolimatta muun muassa Constellation-operaatiosta liittoutuneet ohittivat saaret eivätkä yrittäneet vapauttaa niitä hyökätessään Normandiaan. Saarten saksalaiset varuskunnat antautuivat vasta 9. toukokuuta 1945 - päivää mantereen saksalaisten asevoimien antautumisen jälkeen. Alderneyn saksalainen varuskunta antautui vasta 16. toukokuuta.

Walcherenin saarta pidettiin "vahvimpana puolustuskeskittymänä, jonka natsit olivat koskaan rakentaneet".

Atlantin muurin komennot

Atlantin muuri ei ollut yhtenäinen organisaatio, paitsi sen rakennuksen hallinnossa. Sotilaallisesti se oli jaettu kahdeksaan komentokuntaan:

• Norjan armeijan komentokeskus
• Tanskan joukkojen komentaja
• Deutschen Buchtin komentokeskus
• Wehrmacht Netherlands Command
• Armee Oberkommando 15 (15. armeijan alue)
• Armee Oberkommando 7 (7. armeijan alue)
• Armee Oberkommando 1 (1. armeijavyöhyke)
• Armee Oberkommando 19 (19. armeijakunnan alue)

Atlantin muurin linnoitukset

Monista tärkeimmistä satamista ja asemista tehtiin osa Atlantin muuria, ja ne saivat raskaat linnoitukset, Hitler määräsi ne kaikki taistelemaan loppuun asti, ja osa niistä pysyi saksalaisten hallussa, kunnes akselivaltojen joukot antautuivat ehdoitta 8. toukokuuta 1945. Useita satamalinnoituksia täydennettiin sukellusveneillä sen jälkeen, kun liittoutuneiden joukot olivat saartaneet ne. Näiden asemien puolustajiin kuului slaavilaisia sotilaita ja SS-joukkoja.