Merentakainen Ranska: määritelmä, alueet ja oikeudellinen asema
Merentakainen Ranska (ranskaksi France d'outre-mer) on Ranskan osa, joka sijaitsee Euroopan mantereen ulkopuolella. Siihen kuuluvat kaikki merentakaiset departementit, alueet ja yhteisöt. Näillä alueilla on useita erilaisia oikeudellisia asemia ja autonomian tasoja. Merentakaiseen Ranskaan kuuluvat Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerten saarialueet, Ranskan Guayana Etelä-Amerikassa ja Adélie-maa Etelämantereella. Kukin asuttu alue on edustettuna sekä Ranskan kansalliskokouksessa että Ranskan senaatissa (jotka yhdessä muodostavat Ranskan parlamentin).
Alueet ja niiden oikeudellinen asema
Merentakaiset alueet eivät muodosta yksiselitteistä kokonaisuutta: niiden asema määräytyy Ranskan perustuslain, erityislakien ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Perinteisesti voidaan erottaa pääryhmät:
- Merentakaiset departementit ja alueet (DOM/TOM / nykyisin useimmiten DOM ja régions d'outre-mer) — esimerkiksi Guadeloupe, Martinique, Ranskan Guayana, Réunion ja Mayotte. Näillä alueilla Ranskan laki soveltuu laajasti samalla tavalla kuin manner-Ranskassa, ja ne ovat myös osa Euroopan unionia.
- Merentakaiset yhteisöt (Collectivités d'outre-mer, COM) — tällaisia ovat muun muassa Saint-Pierre-et-Miquelon, Saint-Barthélemy, Saint-Martin, Wallis ja Futuna sekä French Polynesia. Niillä on laajempi itsehallinto; Ranskan peruslainsäädäntöä voidaan soveltaa paikallisesti muutettuna.
- Nouvelle-Calédonie (Uusi-Kaledonia) — erityisasemassa oleva alue (sui generis), jolla on oma perustuslakiinsa nojautuva instituutiorakenne ja asteittainen itsehallintoprosessi, johon liittyvät myös itsenäisyysäänestykset.
- Erityisalueet ja hallinnoidut erillissatamat — esimerkiksi Île de Clipperton (Clippertonin saari) ja muut asumattomat alueet, jotka ovat Ranskan valtion suoraa omaisuutta tai hallintaa.
- Antarktinen vaatimus — Adélie-maa on historiallinen Ranskan vaatimus Etelämantereella, mutta sen asema on sidottu Etelämantereella sovellettavaan Antarktisopimusjärjestelmään, jonka vuoksi täysivaltaisuuteen liittyvät toimet ovat rajoitettuja.
Poliittinen edustus, kansalaisuus ja EU-status
Merentakaisten alueiden asukkaat ovat Ranskan kansalaisia ja useimmat heistä myös EU-kansalaisia. Ne alueet, jotka on määritelty Ranskan ulkopuolisiksi departementeiksi ja Euroopan unionin ulkopuolisiksi alueiksi, voivat kuitenkin olla EU:n lainsäädännön suhteen erilaisessa asemassa: osa alueista on EU:n ulkopuolisia mutta läheisiä alueita (outermost regions), osa taas asemoitu erityisiin suhteisiin (overseas countries and territories, OCT). Käytännössä tämä vaikuttaa muun muassa verotukseen, tullikäytäntöihin ja rahoitukseen.
Oikeudellinen järjestelmä ja itsehallinto
Ranskan laki on lähtökohtaisesti voimassa merentakaisilla alueilla, mutta paikallisia erityisjärjestelyjä ja poikkeuksia sovelletaan usein kulttuuristen, taloudellisten tai maantieteellisten olojen huomioimiseksi. Monet alueet ovat saaneet laillisesti määriteltyä itsehallintoa: paikalliset neuvostot, kongressit tai kokoontuvat elimet säätävät paikallisista asioista ja hallinnoivat julkishallintoa yhdessä Ranskan keskushallinnon kanssa.
Talous, väestö ja ympäristö
Merentakaiset alueet eroavat taloudeltaan ja elinkeinorakenteeltaan manner-Ranskasta: talous perustuu usein maatalouteen, kalastukseen, matkailuun, julkisiin palveluihin ja siirtoihin Ranskan valtiolta. Monet alueet kohtaavat haasteita, kuten korkeamman työttömyyden, alhaisemman elintason ja riippuvuuden valtion tuesta. Toisaalta ne ovat biodiversiteetin, ainutlaatuisten ekosysteemien ja merivarojen kannalta merkittäviä.
Merentakaisten alueiden sijainti laajentaa myös Ranskan talousvyöhykettä (EEZ), ja sen vuoksi Ranskalla on yksi maailman suurimmista talousvyöhykkeistä.
Kartoitus ja demografia
Tammikuussa 2011 merentakaisissa departementeissa ja alueilla asui 2 685 705 ihmistä. Väestömäärät ja demografinen kehitys vaihtelevat alueittain: joillakin saarilla väestö on kasvanut, kun taas toisilla esiintyy muuttoliikettä manner-Ranskaan tai ulkomaille. Ajantasaiset väestötiedot löytyvät Ranskan kansallisen tilastoviraston (INSEE) julkaisusta ja paikallisista tilastolähteistä.
Kansainväliset ja strategiset näkökulmat
Merentakaisilla alueilla on strategista merkitystä: niiden kautta Ranska ylläpitää sotilaallista ja diplomaattista läsnäoloa maapallon eri kolkissa, suojelee merenkulkureittejä ja luonnonvaroja sekä osallistuu alueelliseen yhteistyöhön. Merentakaisten alueiden asema heijastaa Ranskan historiallista siirtomaa-ajan perintöä, josta on muodostunut nykypäivän monimuotoinen kokonaisuus, jossa tasapainoillaan yhtenäisyyden ja paikallisen itsehallinnon välillä.
Lisätietoja saa Ranskan hallituksen materiaaleista, kansainvälisistä sopimuksista sekä tutkimuksista, jotka käsittelevät merentakaisten alueiden oikeudellista asemaa, taloutta ja yhteiskuntaa.


Ranskan merentakaisten alueiden ministerin lippu


Ranskan merentakaiset departementit, alueet ja saamiset Etelämantereella
Alueiden tyypit
Merentakaiset departementit ja alueet
Merentakaiset departementit ja alueet ovat kokonaan osa Ranskaa.
- Guadeloupe (vuodesta 1946)
- Martinique (vuodesta 1946)
- Ranskan Guayana (vuodesta 1946)
- Réunion (vuodesta 1946)
- Mayotte (vuodesta 2011)
Vuosina 1976-2003 Mayotte oli ainutlaatuinen merentakainen alue. Vuosina 2003-2011 se oli merentakainen yhteisö. Siitä tuli merentakainen departementti 31. maaliskuuta 2011 sen jälkeen, kun sen kansalaiset äänestivät sen liittämisestä osaksi Ranskaa.
Merentakaiset yhteisöt
Merentakaisten yhteisöjen luokka luotiin Ranskan perustuslakiin 28. maaliskuuta 2003 tehdyillä muutoksilla. Kullakin merentakaisella yhteisöllä on omat kirjalliset lakinsa.
- Ranskan Polynesia (vuodesta 2003)
Vuosina 1946-2003 Ranskan Polynesia oli merentakainen alue. Vuonna 2004 sille annettiin nimitys merentakainen maa (ranskaksi pays d'outre-mer).
- Saint Pierre ja Miquelon (vuodesta 2003)
Vuosina 1976-1985 Saint Pierre ja Miquelon oli merentakainen departementti. Vuosina 1985-2003 se oli ainutlaatuinen merentakainen alue.
- Wallis ja Futuna (vuodesta 2003)
Vuosina 1961-2003 Wallis ja Futuna oli merentakainen alue.
- Saint Martin ja Saint Barthélemy (vuodesta 2007)
Saint Martin ja Saint Barthélemy erosivat Guadeloupesta vuonna 2003. Niistä tuli erillisiä merentakaisia yhteisöjä 22. helmikuuta 2007.
Erityinen kollektiivisuus
- Uusi-Kaledonia (vuodesta 1999)
Uusi-Kaledonia luokiteltiin merentakaiseksi alueeksi vuodesta 1946 alkaen. Se sai erityisaseman vuonna 1999 Nouméan sopimuksen seurauksena. Sillä on oma kansalaisuus, ja valta on vähitellen siirtymässä Ranskan valtiolta Uudelle-Kaledonialle itselleen. Kansanäänestys itsenäisyydestä on tarkoitus järjestää milloin tahansa vuosien 2014 ja 2019 välisenä aikana.
Merentakaiset alueet
- Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet (vuodesta 1956)
Pienet alueet
- Clippertonin saari on yksityisomistuksessa Ranskan hallituksen suorassa valvonnassa. Siellä ei ole pysyvää asutusta.


Ranskan tasavallan muodostavat maat samassa maantieteellisessä mittakaavassa.
Edustus
Ranskan kansalliskokouksessa merentakaisia departementteja ja alueita edustaa 27 kansanedustajaa ja Ranskan senaatissa 21 senaattoria. Tämä on 4,7 prosenttia 577 parlamentin jäsenestä ja 6 prosenttia 343 senaattorista.
- Réunion: 7 kansanedustajaa ja 4 senaattoria.
- Guadeloupe: 4 kansanedustajaa ja 3 senaattoria.
- Martinique: 4 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
- Ranskan Polynesia: 3 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
- Ranskan Guayana: 2 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
- Mayotte: 2 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
- Uusi-Kaledonia: 2 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
- Saint Pierre ja Miquelon: 1 kansanedustaja ja 1 senaattori.
- Wallis ja Futuna: 1 kansanedustaja ja 1 senaattori.
- Saint Barthélemy ja Saint Martin: 1 edustaja ja 2 senaattoria.
Luettelo alueista
Asuttuja yksiköitä ja yhteisöjä
Ranskan 11 merentakaista aluetta ovat :
Lippu | Nimi | Pääoma | Väestö | Maa-alue (km2 ) | Tila | Sijainti | Huomautukset |
229 000 (tammikuu 2009) | 83,534 | Merentakainen departementti/alue | Etelä-Amerikka | ||||
| Ranskan Polynesia | Papeete | 264 000 (tammikuu 2009) | 4,167 | Merentakainen kollektiivisuus | Etelä-Tyynimeri | |
| Guadeloupe | Basse-Terre | 404 000 (tammikuu 2009) | 1,628 | Merentakainen departementti/alue | Antillit | |
| Martinique | Fort-de-France | 402 000 (tammikuu 2009) | 1,128 | Merentakainen departementti/alue | Antillit | |
| Mayotte | Mamoudzou | 186 452 (heinäkuu 2007) | 374 | Merentakainen departementti/alue | Afrikka | Myös Komorit on vaatinut |
| Uusi-Kaledonia | Nouméa | 244 410 (tammikuu 2008) | 18,575 | Sui generis - kollektiivisuus | Etelä-Tyynimeri | Itsenäisyyttä koskeva kansanäänestys järjestetään joskus vuosina 2014-2019. |
Saint-Denis | 817 000 (tammikuu 2009) | 2,512 | Merentakainen departementti/alue | Afrikka | |||
Gustavia | 8 450 (tammikuu 2007) | 21 | Merentakainen kollektiivisuus | Antillit | Irrotettu Guadeloupesta 22 päivänä helmikuuta 2007. | ||
Saint Martin | Marigot | 35 925 (tammikuu 2007) | 53 | Merentakainen kollektiivisuus | Antillit | Irrotettu Guadeloupesta 22 päivänä helmikuuta 2007. | |
| Saint Pierre ja Miquelon | Saint-Pierre | 6,099 (tammikuu 2007) | 242 | Merentakainen kollektiivisuus | Kanadan kaakkoisosa | |
| Wallis ja Futuna | Mata-Utu | 13 484 (heinäkuu 2008) | 274 | Merentakainen kollektiivisuus | Etelä-Tyynimeri |
Yleinen yhteenveto | ||
Tila | Väestö (tammikuu 2011) | Maa-alue (km2 ) |
Merentakaiset departementit/alueet | 1,890,705 | 91,847 |
Merentakaiset yhteisöt ja Uusi-Kaledonia | 795,000 | 23,632 |
Yhteensä | 2,685,705 | 120,049 |
Asumattomat maat
Maat ovat yleensä asumattomia, lukuun ottamatta tutkijoiden tutkimusasemia.
Lippu | Nimi | Pääoma | Maa-alue (km2 ) | Tila | Sijainti | Huomautukset |
| Banc du Geyser | - | 1 | TAAF:n piiri | Afrikka | Madagaskar ja Komorit ovat vaatineet Madagaskarin ja Komorien nimeä. |
| Bassas da India | - | 1 | TAAF:n piiri | Afrikka | Madagaskarin nimeämä |
- | 7 | Ranskan valtion yksityisomaisuus | Meksikon länsipuolella | |||
| Crozet-saaret | Alfred Faure | 352 | TAAF:n piiri | Eteläinen Intian valtameri | |
| Europa | - | 28 | TAAF:n piiri | Afrikka | Madagaskarin nimeämä |
| Glorioso-saaret | - | 5 | TAAF:n piiri | Intian valtameri | Komorit, Madagaskar ja Seychellit ovat vaatineet sen itselleen. |
| Juan de Nova | - | 5 | TAAF:n piiri | Afrikka | Madagaskarin nimeämä |
| Kerguelen-saaret | Port-aux-Français | 7,215 | TAAF:n piiri | Eteläinen Intian valtameri | |
| Saint-Paulin saari ja | Martin-de-Viviès | 66 | TAAF:n piiri | Intian valtameri | |
| Tromelinin saari | - | 1 | TAAF:n piiri | Intian valtameri | Mauritiuksen nimeämä |
Etelämanner
Lippu | Nimi | Pääoma | Maa-alue (km2 ) | Tila | Sijainti | Huomautukset |
| Adélie Land | Dumont d'Urvillen asema | 432,000 | TAAF:n piiri | Etelämannersopimusjärjestelmän mukaisesti |
Aiheeseen liittyvät sivut
- Ranskan siirtomaaimperiumi
- Ranskan hallitus
- Ranskan kunnat
- Ranskan pääkaupunkiseutu
- Organisation internationale de la Francophonie
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on merentakainen Ranska?
V: Merentakainen Ranska on se osa Ranskaa, joka on Euroopan mantereen ulkopuolella. Se koostuu kaikista merentakaisista departementeista, alueista ja yhteisöistä.
K: Mitkä ovat esimerkkejä merentakaisesta Ranskasta?
V: Esimerkkejä ovat Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerten saarialueet, Ranskan Guayana Etelä-Amerikassa ja Adélie-maa Etelämantereella.
K: Kuinka monta ihmistä asui merentakaisissa departementeissa ja alueilla tammikuussa 2011?
V: Tammikuussa 2011 merentakaisissa departementeissa ja alueilla asui 2 685 705 ihmistä.
Kysymys: Ovatko merentakaisten alueiden asukkaat edustettuina sekä Ranskan kansalliskokouksessa että senaatissa?
V: Kyllä, jokainen asuttu alue on edustettuna sekä Ranskan kansalliskokouksessa että Ranskan senaatissa (jotka yhdessä muodostavat Ranskan parlamentin).
K: Onko näillä alueilla eritasoinen itsehallinto?
V: Kyllä, näillä alueilla on useita eri oikeudellisia asemia ja autonomian tasoja.
K: Onko merentakaisilla alueilla edustusta kansallisella tasolla?
V: Kyllä, kukin asuttu alue on edustettuna kansallisella tasolla siten, että se on mukana sekä Ranskan kansalliskokouksessa että senaatissa, jotka yhdessä muodostavat Ranskan parlamentin.