Ranskan merentakaiset alueet | Euroopan mantereen ulkopuolella oleva osa Ranskaa

Merentakainen Ranska (ranskaksi France d'outre-mer) on Ranskan osa, joka sijaitsee Euroopan mantereen ulkopuolella. Siihen kuuluvat kaikki merentakaiset departementit, alueet ja yhteisöt. Näillä alueilla on useita erilaisia oikeudellisia asemia ja autonomian tasoja. Merentakaiseen Ranskaan kuuluvat Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerten saarialueet, Ranskan Guayana Etelä-Amerikassa ja Adélie-maa Etelämantereella. Kukin asuttu alue on edustettuna sekä Ranskan kansalliskokouksessa että Ranskan senaatissa (jotka yhdessä muodostavat Ranskan parlamentin).

Tammikuussa 2011 merentakaisissa departementeissa ja alueilla asui 2 685 705 ihmistä.

Ranskan merentakaisten alueiden ministerin lippu

Ranskan merentakaiset departementit, alueet ja saamiset Etelämantereella

Alueiden tyypit

Merentakaiset departementit ja alueet

Merentakaiset departementit ja alueet ovat kokonaan osa Ranskaa.

Guadeloupe (vuodesta 1946)
Martinique (vuodesta 1946)
Ranskan Guayana (vuodesta 1946)
Réunion (vuodesta 1946)
Mayotte (vuodesta 2011)

Vuosina 1976-2003 Mayotte oli ainutlaatuinen merentakainen alue. Vuosina 2003-2011 se oli merentakainen yhteisö. Siitä tuli merentakainen departementti 31. maaliskuuta 2011 sen jälkeen, kun sen kansalaiset äänestivät sen liittämisestä osaksi Ranskaa.

Merentakaiset yhteisöt

Merentakaisten yhteisöjen luokka luotiin Ranskan perustuslakiin 28. maaliskuuta 2003 tehdyillä muutoksilla. Kullakin merentakaisella yhteisöllä on omat kirjalliset lakinsa.

Ranskan Polynesia (vuodesta 2003)

Vuosina 1946-2003 Ranskan Polynesia oli merentakainen alue. Vuonna 2004 sille annettiin nimitys merentakainen maa (ranskaksi pays d'outre-mer).

Saint Pierre ja Miquelon (vuodesta 2003)

Vuosina 1976-1985 Saint Pierre ja Miquelon oli merentakainen departementti. Vuosina 1985-2003 se oli ainutlaatuinen merentakainen alue.

Wallis ja Futuna (vuodesta 2003)

Vuosina 1961-2003 Wallis ja Futuna oli merentakainen alue.

Saint Martin ja Saint Barthélemy (vuodesta 2007)

Saint Martin ja Saint Barthélemy erosivat Guadeloupesta vuonna 2003. Niistä tuli erillisiä merentakaisia yhteisöjä 22. helmikuuta 2007.

Erityinen kollektiivisuus

Uusi-Kaledonia (vuodesta 1999)

Uusi-Kaledonia luokiteltiin merentakaiseksi alueeksi vuodesta 1946 alkaen. Se sai erityisaseman vuonna 1999 Nouméan sopimuksen seurauksena. Sillä on oma kansalaisuus, ja valta on vähitellen siirtymässä Ranskan valtiolta Uudelle-Kaledonialle itselleen. Kansanäänestys itsenäisyydestä on tarkoitus järjestää milloin tahansa vuosien 2014 ja 2019 välisenä aikana.

Merentakaiset alueet

Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet (vuodesta 1956)

Pienet alueet

Clippertonin saari on yksityisomistuksessa Ranskan hallituksen suorassa valvonnassa. Siellä ei ole pysyvää asutusta.

Ranskan tasavallan muodostavat maat samassa maantieteellisessä mittakaavassa.

Edustus

Ranskan kansalliskokouksessa merentakaisia departementteja ja alueita edustaa 27 kansanedustajaa ja Ranskan senaatissa 21 senaattoria. Tämä on 4,7 prosenttia 577 parlamentin jäsenestä ja 6 prosenttia 343 senaattorista.

Réunion: 7 kansanedustajaa ja 4 senaattoria.
Guadeloupe: 4 kansanedustajaa ja 3 senaattoria.
Martinique: 4 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
Ranskan Polynesia: 3 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
Ranskan Guayana: 2 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
Mayotte: 2 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
Uusi-Kaledonia: 2 kansanedustajaa ja 2 senaattoria.
Saint Pierre ja Miquelon: 1 kansanedustaja ja 1 senaattori.
Wallis ja Futuna: 1 kansanedustaja ja 1 senaattori.
Saint Barthélemy ja Saint Martin: 1 edustaja ja 2 senaattoria.

Luettelo alueista

Asuttuja yksiköitä ja yhteisöjä

Ranskan 11 merentakaista aluetta ovat :

Lippu	Nimi	Pääoma	Väestö	Maa-alue (km² )	Tila	Sijainti	Huomautukset
	Ranskan Guayana	Cayenne	229 000 (tammikuu 2009)	83,534	Merentakainen departementti/alue	Etelä-Amerikka
	Ranskan Polynesia	Papeete	264 000 (tammikuu 2009)	4,167	Merentakainen kollektiivisuus	Etelä-Tyynimeri
	Guadeloupe	Basse-Terre	404 000 (tammikuu 2009)	1,628	Merentakainen departementti/alue	Antillit
	Martinique	Fort-de-France	402 000 (tammikuu 2009)	1,128	Merentakainen departementti/alue	Antillit
	Mayotte	Mamoudzou	186 452 (heinäkuu 2007)	374	Merentakainen departementti/alue	Afrikka (Mosambikin kanava)	Myös Komorit on vaatinut
	Uusi-Kaledonia	Nouméa	244 410 (tammikuu 2008)	18,575	Sui generis - kollektiivisuus	Etelä-Tyynimeri	Itsenäisyyttä koskeva kansanäänestys järjestetään joskus vuosina 2014-2019.
	Réunion	Saint-Denis	817 000 (tammikuu 2009)	2,512	Merentakainen departementti/alue	Afrikka (Intian valtameri)
	Saint Barthélemy	Gustavia	8 450 (tammikuu 2007)	21	Merentakainen kollektiivisuus	Antillit	Irrotettu Guadeloupesta 22 päivänä helmikuuta 2007.
	Saint Martin	Marigot	35 925 (tammikuu 2007)	53	Merentakainen kollektiivisuus	Antillit	Irrotettu Guadeloupesta 22 päivänä helmikuuta 2007.
	Saint Pierre ja Miquelon	Saint-Pierre	6,099 (tammikuu 2007)	242	Merentakainen kollektiivisuus	Kanadan kaakkoisosa
	Wallis ja Futuna	Mata-Utu	13 484 (heinäkuu 2008)	274	Merentakainen kollektiivisuus	Etelä-Tyynimeri

Yleinen yhteenveto
Tila	Väestö (tammikuu 2011)	Maa-alue (km² )
Merentakaiset departementit/alueet	1,890,705	91,847
Merentakaiset yhteisöt ja Uusi-Kaledonia	795,000	23,632
Yhteensä	2,685,705	120,049

Asumattomat maat

Maat ovat yleensä asumattomia, lukuun ottamatta tutkijoiden tutkimusasemia.

Lippu	Nimi	Pääoma	Maa-alue (km² )	Tila	Sijainti	Huomautukset
	Banc du Geyser	-	1	TAAF:n piiri	Afrikka (Mosambikin kanava)	Madagaskar ja Komorit ovat vaatineet Madagaskarin ja Komorien nimeä.
	Bassas da India	-	1	TAAF:n piiri	Afrikka (Mosambikin kanava)	Madagaskarin nimeämä
	Clipperton	-	7	Ranskan valtion yksityisomaisuus	Meksikon länsipuolella
	Crozet-saaret	Alfred Faure	352	TAAF:n piiri	Eteläinen Intian valtameri
	Europa	-	28	TAAF:n piiri	Afrikka (Mosambikin kanava)	Madagaskarin nimeämä
	Glorioso-saaret	-	5	TAAF:n piiri	Intian valtameri	Komorit, Madagaskar ja Seychellit ovat vaatineet sen itselleen.
	Juan de Nova	-	5	TAAF:n piiri	Afrikka (Mosambikin kanava)	Madagaskarin nimeämä
	Kerguelen-saaret	Port-aux-Français	7,215	TAAF:n piiri	Eteläinen Intian valtameri
	Saint-Paulin saari ja Amsterdamin saari	Martin-de-Viviès	66	TAAF:n piiri	Intian valtameri
	Tromelinin saari	-	1	TAAF:n piiri	Intian valtameri	Mauritiuksen nimeämä

Etelämanner

Lippu	Nimi	Pääoma	Maa-alue (km² )	Tila	Sijainti	Huomautukset
	Adélie Land	Dumont d'Urvillen asema	432,000	TAAF:n piiri	Etelämanner	Etelämannersopimusjärjestelmän mukaisesti

Aiheeseen liittyvät sivut

Ranskan siirtomaaimperiumi
Ranskan hallitus
Ranskan kunnat
Ranskan pääkaupunkiseutu
Organisation internationale de la Francophonie

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on merentakainen Ranska?

V: Merentakainen Ranska on se osa Ranskaa, joka on Euroopan mantereen ulkopuolella. Se koostuu kaikista merentakaisista departementeista, alueista ja yhteisöistä.

K: Mitkä ovat esimerkkejä merentakaisesta Ranskasta?

V: Esimerkkejä ovat Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerten saarialueet, Ranskan Guayana Etelä-Amerikassa ja Adélie-maa Etelämantereella.

K: Kuinka monta ihmistä asui merentakaisissa departementeissa ja alueilla tammikuussa 2011?

V: Tammikuussa 2011 merentakaisissa departementeissa ja alueilla asui 2 685 705 ihmistä.

Kysymys: Ovatko merentakaisten alueiden asukkaat edustettuina sekä Ranskan kansalliskokouksessa että senaatissa?

V: Kyllä, jokainen asuttu alue on edustettuna sekä Ranskan kansalliskokouksessa että Ranskan senaatissa (jotka yhdessä muodostavat Ranskan parlamentin).

K: Onko näillä alueilla eritasoinen itsehallinto?

V: Kyllä, näillä alueilla on useita eri oikeudellisia asemia ja autonomian tasoja.

K: Onko merentakaisilla alueilla edustusta kansallisella tasolla?

V: Kyllä, kukin asuttu alue on edustettuna kansallisella tasolla siten, että se on mukana sekä Ranskan kansalliskokouksessa että senaatissa, jotka yhdessä muodostavat Ranskan parlamentin.