Plasmodium – malariaparasiittien suku: lajit, elinkaari ja vaikutukset

Plasmodium – malariaparasiittien lajit, monimutkainen elinkaari ja vaikutukset ihmiseen. Opi tartunnasta, oireista, hoidoista ja ehkäisystä tehokkaasti.

Plasmodium, joka tunnetaan yleisesti malariaparasiittina, on suuri loisperäisten alkueläinten suku. Lajeja on noin 200. Näiden alkueläinten aiheuttamaa tartuntaa kutsutaan malariaksi, joka on tropiikissa laajalle levinnyt, usein vakava sairaus. Parasiitilla on elinkaarensa aikana aina kaksi isäntää: hyttysvektori ja selkärankainen isäntä. Taudin esiintyvyys, taudinkuva ja hoito vaihtelevat lajista ja alueesta riippuen.

Elinkaari ja sen vaiheet

Elinkaari on monivaiheinen ja tapahtuu sekä hyttysessä että selkärankaisessa isännässä. Keskeisiä vaiheita ovat muun muassa:

1. Sporozoiitit (tässä tekstissä kutsuttu alkuperäisen listan mukaisesti itiöiksi) — nämä riippuvat hyttysestä ja ruiskutetaan isännän vereen hyttysen pureman yhteydessä.
2. Hypnozoiitit — eräillä lajeilla (esimerkiksi Plasmodium vivax ja P. ovale) osa maksavaiheen soluista voi jäädä lepotilaan ja aiheuttaa relapseja kuukausien tai jopa vuosien kuluttua.
3. Merosomeja ja merotsoiitteja — nämä vaihevalmisteet tarttuvat veren punasoluihin (erytrosyytteihin) ja aloittavat verivaiheen, jossa parasiitti lisääntyy.
4. Trofotsoiitit — parasiitin kasvuvaihe punasoluissa; skitsontit jakautuvat ja tuottavat uusia merotsoiitteja, jotka vapautuvat ja tartuttavat lisää punasoluja, mikä johtaa jaksoittaiseen kuumeeseen.
5. Gametosyytit — uroksen ja naaraan sukupuolimuotoja, jotka muodostuvat isännän veressä ja joita uudet hyttyset ottavat vereen imetyksen aikana. Hyttysen suolistossa gametosyytit kehittyvät edelleen sukusoluiksi, jotka hedelmöittävät toisensa muodostaen liikkuvia sukusoluja.
6. Zygootit — muodostuvat sukusolujen hedelmöittyessä; zygootit kehittyvät hyttysen suolistossa ja muodostavat ookineteja ja ootoksieja, jotka pakenevat suoliston seinämästä.
7. Uudet sporozoiitit — ookistot kehittyvät ja vapauttavat sporozoitteja, jotka siirtyvät hyttysen sylkirauhasiin ja ovat valmiina siirtymään seuraavaan isäntään hyttysen pistoksen yhteydessä, jolloin sykli alkaa uudelleen.

Luokittelu ja isäntäkirjo

Plasmodium-suku kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1885. Ainakin kymmenen lajia tarttuu ihmisiin; useimmat lajit sen sijaan infektoivat muita eläimiä kuten lintuja, matelijoita ja jyrsijöitä. Lisäksi 29 lajia on kuvattu tartuttavan kädellisiä. Apicomplexa-suvun — johon Plasmodium kuuluu — uskotaan olevan peräisin Dinoflagellatien — suuren fotosynteettisten alkueläinten ryhmän — alkuosista.

Ihmisiin tarttuvat lajit ja tautimuodot

Ihmisen malarian yleisimmät aiheuttajat ovat Plasmodium falciparum, Plasmodium vivax, Plasmodium ovale ja Plasmodium malariae. Lisäksi viime vuosikymmeninä tunnistettu Plasmodium knowlesi voi tarttua ihmisistä apinoista peräisin olevissa tartunnoissa. P. falciparum on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yleinen ja erityisen vaarallinen, koska se voi aiheuttaa vaikeita komplikaatioita kuten aivomalariaa, vakavaa anemiaa ja monielinvaurioita.

Oireet, diagnostiikka ja hoito

Malariasta tyypillisesti esiintyy kuumekouristuksia, vilunväristyksiä, hikoilua, päänsärkyä, lihaskipuja ja pahoinvointia. Vakavassa P. falciparum-infektiossa voi kehittyä tajunnanvaikeuksia, hengitysvaikeuksia ja verenkiertohäiriöitä. Diagnostiikka perustuu veriviljelyyn tai pikatesteihin (antigeenitesti) ja titaanilevypesäkkeiden mikroskooppiseen tunnistukseen.

Hoito riippuu lajista ja resistenssituotteesta: vaikea P. falciparum hoidetaan yleensä artemisinin-pohjaisilla yhdistelmähoidoilla (ACT), kun taas joissain alueissa edelleen käytetään kloorokiinia tai muita paikallisesti tehokkaita lääkkeitä. P. vivax ja P. ovale vaativat usein lisähoitoa (primaquin tai tafenoquine) hypnozoiittien poistamiseksi, jotta uusiutuminen estyy. Hoidon tulisi aina perustua ajantasaiseen resistenssitietoon ja lääketieteelliseen ohjeistukseen.

Ehkäisy ja kansanterveys

Ennaltaehkäisyssä keskeisiä keinoja ovat vektorin torjunta (hyttysverkot, insecticide-treated nets, sisäruiskutukset), henkilökohtaiset suojautumiskeinot ja matka-aikainen kemoprofilaksia riskialueilla. Rokotetutkimus on edistynyt: RTS,S/AS01-rokote on hyväksytty ja sitä on käytetty joillakin alueilla, mutta rokotesuoja on rajoitetumpi kuin monissa muissa infektioissa, joten yhdistelmätoimet (rokotus + vektoritorjunta) ovat tärkeitä.

Globaali merkitys

Malaria aiheuttaa edelleen merkittävän tautitaakan monissa maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja osissa Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa. Taudin torjuntaan liittyvät haasteet sisältävät lääkkeiden ja hyttysten resistenssin, heikot terveyspalvelut sekä ekologiset ja sosioekonomiset tekijät. Tehokkaat ennaltaehkäisy- ja hoitostrategiat voivat kuitenkin vähentää sairauden esiintyvyyttä ja kuolleisuutta merkittävästi.

Lisätietoa malariasta ja Plasmodium-suvusta löytyy tieteellisistä lähteistä ja kansanterveysorganisaatioiden ohjeista. Varhainen diagnoosi ja oikea hoito ovat avainasemassa vakavien komplikaatioiden ehkäisyssä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on plasmodium?

K: Kuinka monta Plasmodium-lajia on olemassa?

K: Mikä on näiden alkueläinten aiheuttama infektio?

K: Mitä kahta isäntää Plasmodiumin elinkaaressa on?

K: Kuinka monta lajia tarttuu ihmiseen?

Hae kirjaimella