Tämä on kiinalainen nimi; sukunimi on Zheng.

Zheng He tai Ma He (kiinaksi 郑和; 1371–1433) oli kiinalainen tutkimusmatkailija, diplomaatti ja amiraali. Hän eli Ming-dynastian aikana. Zheng He johti erittäin suurta laivastoa, joka matkusti ympäri Intian valtamerta ja Lounais-Aasiaa. Zheng He oli Kiinan keisarillisen hovin eunukki. Zheng Hen johtamassa laivastossa oli perimätiedon mukaan 317 alusta, ja aluksilla palveli noin 28 000 kiinalaista sotilasta ja merimiestä.

Hän syntyi Yunnanin maakunnassa muslimiperheeseen nimellä Ma He. Nuorena hänet vangittiin Ming-armeijan toimesta ja kastroitiin, minkä jälkeen hän palveli prinssi Zhu Diä (myöhempi Yongle-keisari). Ma He sai myöhemmin nimen Zheng He ja nousi luotetuksi sotilasjohtajaksi sekä hovin tärkeäksi neuvonantajaksi.

Yongle-keisarin käskystä Zheng He johti vuosina 1405–1433 seitsemän valtavaa “aarrelaivaston” matkaa. Matkojen tavoitteina olivat Kiinan vallan ja vaurauden osoittaminen, diplomaattisuhteiden luominen ja verosuhdejärjestelmän vahvistaminen, merireittien turvallisuuden parantaminen sekä kaupan ja tiedonvaihdon edistäminen. Joidenkin kertomusten mukaan retkikunnilla etsittiin myös jälkiä syrjäytetystä Jianwen-keisarista.

  • 1405–1407: Kaakkois-Aasian suurkaupungit, Jaava ja Sumatra; Palembangissa merirosvopäällikkö Chen Zuyi kukistettiin; matka jatkui Intian länsirannikolle Calicutiin.
  • 1407–1409: Etelä-Intian ja Sri Lankan satamat, joissa esiintyi jännitteitä paikallisten hallitsijoiden kanssa.
  • 1409–1411: Sri Lankassa hallitsija Alakeshvara kukistettiin; Malakan asema tärkeänä satamana vahvistui.
  • 1413–1415: Persianlahden Hormuz, Arabian niemimaan satamat sekä Punaisenmeren rannikkoalueita.
  • 1417–1419: Afrikan itärannikon kaupungit, kuten Mogadishu ja Malindi; Kiinaan vietiin eksoottisia lahjoja, esimerkiksi kirahvi.
  • 1421–1422: Uusia käyntejä Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa; paluumatkalla koettiin myrskyjä ja onnettomuuksia Kiinan rannikoilla.
  • 1431–1433: Viimeinen matka Melakaan, Intiaan ja Itä-Afrikkaan; Zheng He kuoli todennäköisesti paluumatkalla.

Laivasto koostui useista alustyypeistä: suuret aarrekauppalaivat (baochuan), sotalaivat, huolto- ja vesialukset sekä hevoskuljetuksiin tarkoitetut alukset. Alusten tarkat mitat ja lukumäärät ovat tutkijoiden kesken kiistanalaisia, mutta lähteet kuvaavat monimastoisia jonkkeja, joissa oli vesitiiviit välilaipiot ja suuret peräsimet. Navigoinnissa hyödynnettiin monsuunituulia, magneettikompassia, tähtitaivasta ja yksityiskohtaisia merikarttoja.

Zheng Hen retkikunnat toivat Kiinan hoviin lähettiläitä ja lahjoja kymmenistä valtioista. Vastalahjoina Kiina antoi silkkiä, posliinia ja arvometalleja. Retket vakiinnuttivat Malakan aseman tärkeänä kauttakulkusatamana, suojasivat kauppaa Etelä-Kiinan merellä ja tekivät kiinalaisesta läsnäolosta näkyvää koko Intian valtamerellä.

Vaikka retket olivat pääosin diplomaattisia, niihin sisältyi myös sotilaallisia toimia. Palembangin merirosvot kukistettiin, ja Sri Lankassa puututtiin sisäisiin valtakamppailuihin. Voimannäyttö toimi pelotteena ja auttoi turvaamaan kauppareittejä.

Yongle-keisarin kuoleman jälkeen valtion painopiste siirtyi pohjoisrajojen puolustamiseen, ja kalliita merihankkeita alettiin karsia. 1430-luvulla aarrematkat lopetettiin, osa aluksista purettiin ja valtio rajoitti yksityistä merikauppaa. Siitä huolimatta Zheng Hen maine säilyi vahvana Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa.

Nykyisin Zheng He muistetaan sillanrakentajana Aasian ja Afrikan rannikoiden välillä. Hänen matkansa osoittivat, että Kiinalla oli valmius laajoihin meriekspeditioihin jo ennen eurooppalaisten suuria löytöretkiä. Lähteissä mainitut luvut – kuten 317 alusta ja noin 28 000 miehistön jäsentä – ovat osin kiistanalaisia, mutta ne kertovat retkien poikkeuksellisesta mittakaavasta. Varmaa on, että hän yhdisti diplomatian, merenkulun ja kaupan tavalla, joka vaikutti koko Intian valtameren verkostoon.