Piikkihiiri Acomys-lajit, piikit, ulkonäkö ja taksonomia
Termi piikkihiiri viittaa kaikkiin Acomys-suvun jyrsijöihin kuuluviin lajeihin. Niitä kutsutaan englanniksi yleensä nimellä Spiny mice. Ne näyttävät Mus-suvun hiiriltä. Piikkihiiret ovat pieniä nisäkkäitä, joilla on paljas, suomuinen häntä. Niiden turkissa on epätavallisen jäykkiä suojakarvoja, jotka toimivat samalla tavalla kuin siilin piikit. Näiden jäykkien karvojen vuoksi niitä kutsutaan piikkihiiriksi.
Vaikka ne näyttävätkin Mus-suvun jäseniltä, tutkijat uskovat, että afrikkalaiset piikkihiiret saattavat olla läheisempää sukua gerbiileille kuin tavallisille hiirille.
Ulkonäkö ja piikit
Piikkihiirien turkki muistuttaa tavallisen hiiren turkkia, mutta siinä on lisäksi yliopitut ja jäykemmät suojakarvat (ns. piikit), jotka tuntuvat koskettaessa karkeammilta. Nämä eivät ole varsinaisia piikkejä kuten siilillä vaan paksumpia ja jäykempiä karvoja (guard hairs). Ruumiin pituus vaihtelee lajeittain yleensä noin 6–12 cm välillä, häntä on usein samanpituinen tai hieman lyhyempi, ja paino vaihtelee suurin piirtein 20–80 g lajin ja yksilön mukaan. Väritys vaihtelee harmaasta ruskeaan ja joissain lajeissa on kellertävää tai punertavaa sävyä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Piikkihiiriä esiintyy pääosin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, itä- ja eteläisessä Afrikassa sekä Arabian niemimaalla ja Sinaihin. Eri lajit ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin: kivikkoisista aavikoista ja pensaikoista savanneihin ja kuiviin metsäalueisiin. Jotkin lajit elävät myös lähellä ihmistä ja voivat esiintyä maatiloilla ja rakennusten läheisyydessä.
Ravinto ja käyttäytyminen
Piikkihiiret ovat enimmäkseen kaikkiruokaisia: niiden ruokavalioon kuuluu siemeniä, jyviä, hedelmiä, hyönteisiä ja muita pieniä eläimiä. Monet lajit ovat aktiivisimmillaan hämärässä tai päivällä (krepsukeluisia tai diurneja lajeja esiintyy), ja useimmat ovat paremmin sopeutuneita kuivaan ympäristöön kuin tavalliset taloushiiret. Ne elävät usein pienissä sosiaalisissa ryhmissä, merkitsevät reviiriään ja voivat olla varsin äänekkäitä piipityksissään ja kutsuhuudoissaan.
Lisääntyminen ja elinkaari
Piikkihiiret poikkeavat monista tavallisista hiiristä myös lisääntymisbiologiassa. Raskauden kesto on suhteellisen pitkä (noin 35–45 päivää lajista riippuen) ja poikaset syntyvät usein suhteellisen kehittyneinä (karvoitettuina ja silmät osittain tai kokonaan avoimina), eli ne ovat osittain precocial-tyyppisiä verrattuna täysin avosilmäisiin ja alastonpoikuisiin lajitovereihin. Poikasten lukumäärä vaihtelee tyypillisesti 1–6 välillä. Vankeudessa elävät yksilöt voivat elää muutamasta vuodesta yli viiteen vuoteen, lajeittain ja hoitotavoista riippuen.
Taksonomia ja sukulaisuussuhteet
Acomys-suku sisältää yli 20 kuvailevaa lajia (tarkka määrä voi muuttua, kun uusia lajeja kuvataan). Taksonomisessa luokituksessa Acomys on perinteisesti sijoitettu rottu- ja hiiriseläinten heimoon (Muridae), mutta molekyylitutkimukset ovat osoittaneet niiden kuuluvan erikoistuneempaan ryhmään, joka usein näkyy Deomyinae-alalahkona Muridae-heimossa. Tämän vuoksi piikkihiiret eivät ole lähimpää sukua tavallisille Mus-hiirille, ja niiden sukulaisuussuhteita pidetään lähempänä joitain muita Afrikkalaisia jyrsijöitä kuten gerbiileitä ja joitain harvinaisempia sukuja.
Erityispiirteet ja regeneraatio
Piikkihiiriin liittyy useita mielenkiintoisia biologisia erityispiirteitä. Monet lajit pystyvät autotomioimaan eli irrottamaan osan ihosta tai häntää saalistajan otteesta, minkä seurauksena ne voivat päästä pakoon. Erityisen huomionarvoista on, että joillakin Acomys-lajeilla on poikkeuksellinen kyky uusiutua: ne voivat korjata ja regeneroida ihoa, karvankasvua, rustoa ja jopa osittain lihaskudosta ilman laajaa arpeutumista. Tämän regeneratiivisen kyvyn vuoksi piikkihiiret ovat kiinnostavia malleja lääketieteellisessä tutkimuksessa.
Säilyneisyys ja ihmisen vaikutus
Monet piikkihiirilajit eivät ole tällä hetkellä vakavasti uhanalaisia ja sopeutuvat hyvin joihinkin elinympäristömuutoksiin; toisaalta joitain lajeja uhkaa elinympäristöjen pirstoutuminen, kuivuus ja ihmistoiminta. Koska lajeja on paljon ja niiden taksonomia on monimutkainen, osa lajeista on luokiteltu tietoaantamattomiksi (Data Deficient) ja vaatii lisätutkimusta. Tavallisimmat ja laajalevikkisimmät lajit saattavat myös hyötyä ihmisen läsnäolosta, kun ruokaa ja suojaa on saatavilla rakennusten läheisyydessä.
Yhteenvetona piikkihiiret ovat monipuolinen ja biologisesti kiinnostava jyrsijäryhmä, jolla on kymmeniä lajeja, erityinen turkki- ja ihorakenne ja poikkeuksellisia regeneraatio-ominaisuuksia. Ne eroavat useissa suhteissa tavallisista hiiristä, ja niiden taksonomiset sekä ekologiset erot tekevät niistä tärkeän tutkimuskohteen niin evoluutiobiologeille kuin lääketieteellisiä sovelluksia tutkivillekin.
Piikkihiiri Leipzigin eläintarhassa
Piikkihiiret eksoottisina lemmikkeinä
Afrikan piikkihiiret ovat peräisin Afrikan aavikoilta. Niitä pidetään usein eksoottisina lemmikkeinä muualla maailmassa, erityisesti länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa. Lemmikkieläinkaupassa niitä kutsutaan yleisesti egyptiläisiksi piikkihiiriksi tai yksinkertaisemmin piikkihiiriksi. Vaikka nämä eläimet muistuttavat lemmikkihiiriä ja -rottia, piikkihiiren häntä on paljon herkempi. Piikkihiirtä ei saa koskaan ottaa hännästä kiinni, ja sitä on käsiteltävä varovasti, jotta vältytään irtoavilta vammoilta.
Asuminen
Aavikkoperäisyytensä vuoksi piikkihiiret tarvitsevat lämpimiä lämpötiloja, ja ne tulisi pitää noin 80 celsiusasteen lämpötilassa. Nämä eläimet ovat hyvin sosiaalisia, ja ne tulisi aina mahdollisuuksien mukaan pitää ryhmissä. Koska piikkihiiret ovat taipuvaisia lihomiseen (lihovat liikaa), on tärkeää tarjota suuri tila ja monitahoinen ympäristö, joka kannustaa liikkumaan. Ne tarvitsevat jatkuvaa huomiota, eikä niitä saisi KOSKAAN pitää häkissä, joka on pienempi kuin 4X4 jalkaa.
Lisääntyminen
Tiineys kestää 38-42 päivää. Pentueet ovat yleensä 2-3 pentua, mutta naaraat voivat saada jopa 6 pentua yhdessä pentueessa. Sosiaalisen ryhmän muut naaraat voivat auttaa synnytyksessä ja huolehtia pennuista. Pennut syntyvät silmät auki ja turkin peitossa. Ne alkavat poistua pesäalueelta noin 3 päivän iässä. Pennut vieroitetaan noin 5-6 viikon iässä, ja ne ovat sukukypsiä noin 6-9 viikon iässä. Naaras voi tulla tiineeksi milloin tahansa vuoden aikana, ja se voi saada jopa 12 pentuetta vuodessa. Piikkihiiret voivat elää 4-5 vuotta.
