Täplikäs kotkarausku (Aetobatus narinari) — trooppinen rustokala
Täplikäs kotkarausku (Aetobatus narinari) — trooppisten vesien vaikuttava rustokala: levinneisyys, käyttäytyminen ja upeat kuvat sukeltajille ja luonnonystäville.
Täplikäs kotkarausku (Aetobatus narinari) on kotkarauskujen ryhmään kuuluva rustokalalaji. Sitä tavataan trooppisissa vesissä, kuten Havaijilla, Meksikonlahdella, Länsi-Afrikan rannikolla, Oseaniassa ja Intian valtameressä.
Kuvaus
Täplikäs kotkarausku on kookas ja litteä rustokala, jonka etumainen vartalo muodostuu leveästä, kolmionmuotoisesta evälevystä. Selkäpuoli on yleensä tummanruskea tai musta ja usein täplikäs tai laikukas, mistä laji on saanut suomenkielisen nimensä. Vatsa on vaaleampi. Kotkarauskulla on terävä, nokkamainen kuono ja pitkä hännänomainen osa, jossa voi olla yksi tai useampia piikkejä. Suun ja kiduksien alapuolella on vahvat purukalvot, joiden avulla se murskaa simpukoita ja äyriäisiä.
Elintavat ja ravinto
Kotkarauskut liikkuvat usein rannikon matalilla pohjilla, laguuneissa ja koralliriuttojen läheisyydessä, mutta niitä tavataan myös avoimemmissa vesissä ja syvemmällä. Ne ovat aktiivisia päiväsaikaan ja voivat liikkua yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Ruokavalio koostuu pääasiassa kovakuorisista selkärangattomista (simpukat, rapujen ja taskuravun kaltaiset äyriäiset) sekä pienemmistä kaloista. Ne käyttävät voimakkaita purupintojaan ravinnon murskaamiseen ja kaivavat usein hiekkaa etsien saalista.
Lisääntyminen
Kotkarauskut ovat elävinpoikasia: munat kehittyvät emän kohdussa ja poikaset syntyvät valmiina uimaan. Lisääntymistavoissa on laji- ja populaatiokohtaisia eroja; naaras synnyttää yleensä muutaman poikasen kerrallaan. Lisääntymiseen liittyy usein pesimä- ja muuttokäyttäytymistä, ja sukukypsyys saavutetaan hitaasti, mikä tekee kannat alttiiksi ylikalastukselle.
Taksonomia ja levinneisyys
Perinteisesti Aetobatus narinari on määritelty laajasti trooppisille alueille, mutta uudemmat geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että niin kutsuttu "täplikäs kotkarausku" muodostaa useamman läheisesti sukua olevan lajin ryhmän. Taksonomia on siksi muuttuva ja nimenkäyttö voi vaihdella kirjallisuudessa ja alueittain.
Uhat ja suojelu
Kotkarauskujen populaatioita uhkaavat muun muassa:
- suora kalastus ja sivusaalis (verkot, haavit),
- elinympäristöjen tuhoutuminen, kuten koralliriuttojen vaurioituminen ja rannikon rakentaminen,
- vesien saastuminen ja rehevöityminen,
- matala lisääntymis- ja kasvunopeus, mikä hidastaa populaation palautumista.
Monilla alueilla kotkarauskuja seurataan ja joidenkin alueiden kalastusta säädellään. Suojelutoimet ja kestävät kalastusmenetelmät ovat tärkeitä lajin säilymiselle.
Vuorovaikutus ihmisten kanssa
Kotkarauskut ovat suosittuja sukeltajien ja snorklaajien keskuudessa niiden näyttävän uimatavan ja usein uteliaan käyttäytymisen vuoksi. Eläimiin ei kuitenkaan tule kajota: hännän piikit voivat aiheuttaa vakavia haavoja jos niitä provosoidaan. Joissain maissa laji esiintyy myös isoissa vesipuistoissa ja akvaarioissa, joissa sen hoito vaatii suuria altaita ja erityisosaamista.
Tunnistusvinkkejä
- leveä, kolmionmuotoinen evälevy ja nokkamainen kuono,
- tumman selkäpuolen vaaleat täplät tai laikut,
- pitkä, ohut häntä, jolla voi olla piikki(jä),
- vedessä voimakas, sulava uimataipaleen kaltainen liike – usein loikkiminen vedenpinnan yläpuolelle havaitaankin.
Yhteenvetona: täplikäs kotkarausku on vaikuttava ja tärkeä osa trooppisten merien ekosysteemejä. Sen tunteminen, suojelu ja vastuullinen kohtelu sukellustilanteissa auttavat varmistamaan lajien säilymisen tuleville sukupolville.
Kuvaus
Täplähaukanrauskut ovat syntyessään noin 17-35 cm leveitä, mutta aikuiset voivat olla jopa 5 metriä pitkiä, ja niiden siipien kärkiväli on 3 metriä. Aikuinen yksilö painaa 180-225 kg. Painavin koskaan todettu painoi 230 kg. Niiden vartalo on litteän levynmuotoinen, päällinen on tummansininen tai musta, ja sitä peittävät valkoiset täplät, ja vatsa on valkoinen. Täplähaukoilla on myös litteä kuono, joka muistuttaa ankan nokkaa. Niillä on pitkä pyrstö, joka on pidempi kuin useimpien muiden rauskujen pyrstö, ja niillä on 2-6 myrkyllistä piikkiä aivan niiden lantion evien takana.
Pään alaosa
Käyttäytyminen
Täplärauskut uivat mieluiten 24-27 °C:n (75-81 °F) lämpöisissä vesissä, ja ne ovat aktiivisempia nousuveden aikaan. Ne ovat ujoja eläimiä ja välttelevät yleensä ihmisiä, mutta niiden on nähty hyppäävän vedestä veneiden päälle ja laskeutuvan ihmisten päälle. Ne etsivät ravintoa kaivamalla kuononsa merenpohjan hiekkaan. Ryhmät koostuvat noin 6 jäsenestä, jotka uivat samaan suuntaan täsmälleen samalla nopeudella. Täplärauskut syövät äyriäisiä, kuten katkarapuja, katkarapuja ja rapuja, sekä nilviäisiä, kuten mustekaloja, simpukoita ja ostereita.
Lisääntyminen
Täplähaahkat ovat elinkykyisiä, eli ne synnyttävät elävänä. Naaraat ovat tiineinä noin 1 vuoden ajan ennen kuin ne synnyttävät noin 2-4 17-35 cm:n pituista poikasta. Täplärauskut tulevat sukukypsiksi 4-6 vuoden iässä. Täplähaahka elää noin 15-20 vuotta.
Predators
Täpläkauriin saalistajia ovat pääasiassa hait, kuten tiikerihai, sitruunahai, härkähai, isovasarahai ja hopeakärkihai. Näiden haiden tiedetään seuraavan naaraspuolisia täplärapuja lisääntymisaikana ja syövän vastasyntyneet poikaset.
Hopeakärkihai on täpläkauriin saalistaja.
Missä he asuvat
Täplärauskut elävät matalissa rannikkovesissä ja koralliriutoilla trooppisilla alueilla, kuten Havaijilla, Meksikonlahdella, Oseaniassa, Länsi-Afrikassa, Intian valtameressä ja Yhdysvaltojen länsirannikolla. Niitä tavataan jopa 80 metrin syvyydessä. Niitä tavataan Atlantin valtameressä Pohjois-Carolinan rannikolta Floridaan asti, Golf-virrassa, Karibialla ja Brasilian eteläosassa. Niitä tavataan myös Tyynessä valtameressä Punaiselta mereltä Etelä-Afrikkaan sekä Japanin ja Australian pohjoisosissa.
Muut nimet
Täpläkaurista kutsutaan myös nimillä "valkotäpläkauris", "bonnet skate", "Bonnet ray", "Duck-billed ray" ja "Spotted Duck-billed ray".
Etsiä