Squanto (tai Tisquantum, synt. n. 1580? – marraskuu 1622) oli intiaani, joka tunnetaan parhaiten siitä, että hän auttoi 1600‑luvulla Uuden‑Englannin alueelle saapuneita pyhiinvaeltajia sopeutumaan ja selviytymään Uudessa maailmassa. Hän oli kotoisin Patuxet‑kylästä, joka kuului nykyisen Massachusettsin rannikolla eläneeseen Wampanoag‑heimoon. Squanton sukujuuret ja syntymävuosi ovat osin epävarmoja, minkä vuoksi syntymävuodeksi mainitaan usein noin 1580.

Squanton elämä sai käänteen, kun hänet 1600‑luvun alussa siepattiin eurooppalaisten merimiesten toimesta ja vietiin Eurooppaan orjaksi. Myöhemmin hän pääsi vapaaksi, oppi englantia ja vietti useita vuosia Euroopassa ennen paluutaan Pohjois‑Amerikkaan. Harvinaisen kielitaitonsa ja kokemustensa vuoksi hänestä tuli arvokas välittäjä kahden kulttuurin välillä: hän osasi toimia oppaana, tulkkina ja välittäjänä intiaanien ja englantilaisten välillä.

Squanton käytännöllinen apu oli ratkaisevaa Plymouthin siirtokunnan ensi vuosina. Hän opetti pyhiinvaeltajia esimerkiksi paikallisten viljelymenetelmien käytössä, kuten maissin istuttamisessa ja kalojen käyttämisessä lannoitteena. Hän opasti myös keräämään villiyrttejä ja kaloja sekä neuvoi, miten alueen olosuhteisiin sopeudutaan. Lisäksi Squanto toimi tulkkina ja välittäjänä Wampanoagin päällikön Massasoitin ja siirtokunnan välillä, mikä auttoi luomaan väliaikaisen rauhan ja kaupankäynnin.

Squanton asema ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen. Koska hän hallitsi englantia ja tiesi siirtokuntien tavat, hänelle kertyi vaikutusvaltaa niin intiaanien kuin englantilaisten keskuudessa. Joidenkin lähteiden mukaan hän käytti asemaansa itsekeskeisesti ja pyrki vahvistamaan omaa asemaansa uuden valtasuhteen muutoksessa. Toiset kertomukset kuvaavat häntä ennen kaikkea selviytyjäksi ja taitavaksi sovittelijaksi vaikeissa olosuhteissa.

Squanto kuoli marraskuussa 1622 tehdessään matkaa Cape Codin tienoilla. William Bradfordin ja muiden siirtokuntalaisten kirjaamien tietojen mukaan hän sairastui äkillisesti ja kuoli pian sen jälkeen. Kuoleman syy oli todennäköisesti tartuntatauti; aikakauden lähteet mainitsevat sairastelun, ja jotkin intiaanikertomukset viittaavat epäilyihin myrkytyksestä, mutta varmaa syytä ei tunneta.

Nykyhistoriassa Squanton perintö arvioidaan monitasoisesti: hän on sekä kiitetty pyhiinvaeltajien pelastaja että monitahoinen hahmo, jonka teot ja motiivit heijastavat kolonialismin ja alkuperäiskansojen kohtaamista 1600‑luvulla. Hänen tarinansa muistuttaa siitä, kuinka yksittäinen henkilö saattoi välissä toimia sillanrakentajana tai hyödyntää uusia tiedon ja vallan muotoja vaikeassa, muuttuvassa maailmassa.