Beethovenin Sinfonia nro 5 (c-molli), op.67 — historia, osat ja merkitys

Beethovenin Sinfonia nro 5 (c-molli) op.67 — syvällinen katsaus historiaan, neljään osaan ja teoksen merkitykseen sekä sen vaikutukseen klassisen musiikin kentällä.

Sinfonia nro 5 c-molli op. 67 on Ludwig van Beethovenin sinfonia. Se on viides hänen yhdeksästä sinfoniastaan. Se on sävelletty vuosina 1804-1808. Tämä sinfonia on yksi klassisen musiikin suosituimmista ja tunnetuimmista teoksista.

Teoksessa on neljä osaa: alkusonaatti allegro, hitaampi andante ja nopea scherzo, joka johtaa suoraan finaaliin.

Sinfonia esitettiin ensimmäisen kerran Wienin Theater an der Wienissä vuonna 1808. Samassa konsertissa esitettiin ensimmäistä kertaa myös hänen kuudes sinfoniansa. Viides sinfonia tunnustettiin pian yhdeksi tärkeimmistä musiikkiteoksista.

Historia ja sävellysprosessi

Beethoven työsti sinfoniaa pitkin 1800-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppua, aikana jolloin hänen henkilökohtainen elämänsä ja kuulo heikkenivät. Työskennellessään hän pyrki yhdistämään dramaattisen voimakkuuden ja tiukan muotorakenteen. Teoksen valmistuminen kesti useita vuosia; se oli osa laajempaa jaksoa, jolloin Beethoven kirjoitti myös muun muassa oopperaa Fidelioa ja muita suuria orkesteriteoksia.

Rakenne ja osat yksityiskohtaisemmin

Sinfonia muodustuu neljästä osasta, joiden perusrakenne ja tyylipiirteet ovat:

• I. Allegro con brio (c-molli) – kuuluisa "kohtalon teemansa" esitetään heti alussa neljän nuotin motivina: kolme lyhyttä iskua ja yksi pidempi. Teema on energinen, tiivis ja muodostaa koko teoksen dramaattisen ytimen.
• II. Andante con moto (A♭-duuri) – sisältää sarjan variaatioita, joissa teeman eri muodoissa ja tunnelmissa tutkitaan vastakohtia ja kontrapunktia. Tämä osa tarjoaa lepohetken ja melodista herkkyyttä suhteessa ensimmäiseen osaan.
• III. Scherzo. Allegro (c-molli) – dynaaminen ja salaperäinen scherzo, jossa rytmi ja jännite jatkuvasti kehittyvät. Scherzon trio-osiosta teema kasvaa ja puhkeaa lopulta suoraan finaaliin ilman taukoa.
• IV. Allegro (C-duuri) – triumfaalinen, valoisa finaali, joka muuttaa alkuosan mollisävellajin suurmolliksi. Finaali rakentaa laajoja yksityiskohtaisia teemoja ja päättyy vahvaan, riemukkaaseen loppuun.

Orkestraatio ja soitinvalinnat

Beethoven käytti suhteellisen klassista orkesterikokoonpanoa, mutta hänen tapansa kirjoittaa erityisesti lyömäsoittimille ja vaskille oli innovatiivinen. Orkesteriin kuuluvat mm. jouset, puupuhaltimet (huilu, oboe, klarinetti, fagotti), vaskisoittimet (käyrätorvet, trumpetit), timpani sekä harvoin käytetyt piirteet, jotka lisäävät teoksen jännitteisyyttä ja värikästä dynamiikkaa.

Orkesterin käyttö korostaa kontrasteja: vähäeleisistä, intensiivisistä jaksoista siirrytään voimakkaisiin, äänekkäisiin huippukohtiin.

Kohtalon teema ja sen merkitykset

Viidennen sinfonian tunnusmainen motivi — kolme lyhyttä iskua ja yksi pitkä — on yksi musiikin historian tunnetuimmista tunnisteista. Perimätiedon mukaan Beethoven itse kuvasi sitä "kohtalon koputukseksi oven takana", mutta kertomuksen tarkka alkuperä on epävarma. Motifin yksinkertaisuus antaa sille suuren tunnistettavuuden ja se toimii pohjana koko sinfonian dramaattiselle kehitykselle.

Ensiesitys ja vastaanotto

Ensiesitys järjestettiin Wienin Theater an der Wienissä 22. joulukuuta 1808. Konsertti oli pitkä (useita tunteja), kylmä ja huonosti harjoitettu, minkä vuoksi esityksen laatu oli kirjava. Beethoven oli myös osittain kuuros, mikä vaikeutti johtamista. Huolimatta ensiesityksen olosuhteista teos saavutti nopeasti suosion ja vakiintui ohjelmistoon.

Merkitys kulttuurissa ja vaikutus

Sinfonia nro 5 on vaikuttanut laajasti sekä musiikillisesti että kulttuurisesti. Se on symboloinut taistelua, kohtaloa ja voittoa monissa yhteyksissä: sitä on käytetty elokuvissa, mainonnassa, poliittisissa yhteyksissä ja sotilaallisissa ohjelmissa. Teos on myös inspiroinut lukemattomia sovituksia ja parafraaseja eri genreissä.

Esityskäytäntö ja levytykset

Teoksen tulkinnat vaihtelevat: joissain versioissa korostetaan jyrkkää dramatiikkaa ja tempoeroja, toisissa haetaan suurempaa orkesterillista sointia ja sujuvuutta. Tunnettuja johtajia, jotka ovat levyttäneet Viidettä laajalti, ovat muun muassa Arturo Toscanini, Herbert von Karajan, Leonard Bernstein ja Sir Simon Rattle. Myös historialliseen esityskäytäntöön nojaavat tulkinnat ovat yleistyneet 2000-luvulla.

Miksi Viides on yhä merkittävä?

Teos kiehtoo kuulijoita yhä siksi, että se yhdistää yksinkertaisen, tarttuvan motiivin laajaan ja syvälliseen muodonkehittelyyn. Beethovenin kyky muuttaa pienestä motiivista koko sinfonian materiaali tekee teoksesta opettavaisen esimerkin temaattisesta eheydestä ja kehittelytaidosta — syistä, miksi se on keskeinen osa klassisen musiikin perintöä.

Lisätieto: Viidennen sinfonian kesto vaihtelee tulkinnoista riippuen tyypillisesti noin 30–40 minuuttia. Se on vakiintunut konserttiohjelmien kulmakiveksi ja yksi niistä teoksista, joista monet yleisöt tunnistavat heti alkusoinnut.

Musiikki

Sinfonia alkaa nelisävelisellä "lyhyt-lyhyt-lyhyt-pitkä" -motiivilla, joka kuullaan kahdesti (toisella kerralla hieman matalampana): ( listen (help-info))

Sinfonian alkusoitto on niin kuuluisa, että sitä on usein siteerattu. Myös muut säveltäjät ovat käyttäneet sitä sävellyksissään, esimerkiksi Sergei Rahmaninov laulussaan Kohtalo. Sitä on usein käytetty populaarikulttuurissa diskosta rock and rolliin sekä elokuvissa ja televisiossa. Toisen maailmansodan aikana BBC käytti nelisävelistä motiivia radiouutislähetystensä johdantona, koska "short-short-short-long" tarkoittaa morsekoodissa kirjainta "V". V tarkoitti "Victory" eli "voitto". Se soitettiin hyvin hiljaa rummulla. Natsien miehittämissä maissa ihmiset, jotka halusivat kuulla uutisia, kuuntelivat salaa BBC:n uutisia, koska ne olivat todennäköisemmin totta.

Sinfonian kolmannessa osassa tätä rytmiä käytetään toisinaan säestyksenä.

Kun Beethoven kirjoitti tämän sinfonian, hän oli kolmekymppinen. Hän oli tulossa yhä kuurommaksi. Hän koki tämän hirvittävän vaikeaksi kestää. Hän ajatteli, että juuri hänellä pitäisi olla täydellinen kuulo. Hän oli hyvin masentunut, mutta hän päätti olla tekemättä itsemurhaa, vaan pysyä hengissä ja kirjoittaa ylös kaiken sen musiikin, joka hänellä oli päässään. Hän kirjoitti tästä kirjeessä, jota kutsutaan Heiligenstadtin testamentiksi.

Viidennen sinfonian alku kuulostaa hyvin rohkealta ja sankarilliselta. Koko sinfonia kuulostaa kamppailulta, joka alkaa näistä neljästä nuotista. Ihmiset ovat usein sanoneet, että nuo neljä nuottia edustavat kohtaloa, joka koputtaa ovelle. Viimeiseen osaan (finaaliin) tultaessa musiikki on muuttunut mollin sijaan duuriksi. Se kuulostaa siltä, että Beethoven on voittanut masennuksensa.

Tämän sinfonian neljäs osa on yksi ensimmäisistä kerroista, jolloin pasuunaa tai piccoloa käytetään sinfoniassa.

Beethoven vuonna 1804, jolloin hän aloitti viidennen sinfonian työstämisen.

Hae kirjaimella