Taiping-kapina oli sisällissota Kiinassa vuosina 1850-1864. Sitä johti Hong Xiuquan. Taiping-kapina oli hallitsevaa Qing-dynastiaa vastaan. Noin 20 miljoonaa ihmistä kuoli. Suurin osa heistä oli siviilejä.

Hong perusti Taipingin taivaallisen kuningaskunnan (太平天囯). Kun se oli voimakkaimmillaan, siihen liittyi noin 30 miljoonaa ihmistä. Kapinalliset yrittivät muuttaa yhteiskuntaa. Joukot saivat lempinimen Pitkät hiukset (長毛, cháng máo).

Taustaa ja ideologia

Taiping-liike sai alkunsa Guangxin maakunnassa 1840–1850-lukujen vaihteessa. Sen johtaja Hong Xiuquan oli koulutuksellinen upseeri, joka epäonnistui keisarillisissa kokeissa ja sai uskomuksiaan vahvistavia näkemyskokemuksia – hän uskoi olevansa Jeesuksen nuorempi veli ja että hänen tehtävänään oli perustaa taivaallinen valtakunta maahan. Taipaleen oppi yhdisti kristillisiä käsityksiä, anti-konfutselaisia elementtejä ja voimakkaan yhteiskunnallisen uudistusohjelman.

Tavoitteet ja yhteiskuntouudistukset

Taipingien tavoitteisiin kuului Qing-hallinnon kaataminen sekä radikaalit yhteiskunnalliset ja taloudelliset uudistukset, kuten:

  • maanjako ja yhteisomistusajatus (yrittivät toteuttaa tasaisempaa maajaon järjestelmää);
  • perinteisten auktoriteettien murentaminen, mukaan lukien konfutselaiset rituaalit ja esi-isien palvonta;
  • sosiaaliset uudistukset, kuten jossain määrin naisten aseman parantaminen (naisia oli Taiping-armeijassa ja heillä oli joitain johtopaikkoja) ja jalkojen sitomisen kieltämiseen kannustaminen;
  • tiukka moraalinen kurinpitokäytäntö ja uskonnollinen elämä, joka säänteli esimerkiksi juomista ja avioliittoa.

Sotilaallinen vaihe ja Nanjingin valtaukset

Kapinan alkuvaiheessa Taipingit saavuttivat nopeasti menestystä maaseudulla ja kykenivät valloittamaan laajoja alueita Etelä- ja Keski-Kiinassa. Vuonna 1853 he valtasivat Nanjingin ja tekivät siitä "Tianjingiksi" eli Taivaan pääkaupungiksi. Taipingin hallinto yritti toimia valtiona: se loi byrokratiaa, verotuskäytännön ja armeijan komentorakenteen (kuten erilaiset "kuninkaat" eli wangit sekä Hongin itselleen ottama arvo "Taivaallinen kuningas").

Sisäiset ongelmat ja kuolema

Taiping-liikkeen sisällä esiintyi merkittäviä jännitteitä ja vallantavoittelua. Johtajakerroksen riidat, puhdistukset ja organisatoriset puutteet heikensivät liikkeen kykyä ylläpitää laajaa hallintoa pitkällä tähtäimellä. Lisäksi Taipingit eivät onnistuneet saamaan merkittävää ulkomaista tunnustusta tai pysyvää tukea länsivalloilta.

Qingin vastaisku ja liittoutumat

Qing-hallitus sai vahvistusta paikallisilta Han-eliitin komentajilta ja uudelta tyyppisiltä provinssiarmeijoilta, joita johtivat mm. Zeng Guofan, Li Hongzhang ja Zuo Zongtang. Merkittävä tekijä oli myös länsimaisten sotilaallisten osaamisten ja aseiden hyödyntäminen: Qingin puolella taistelivat ja sitä käytännössä avustivat myös niin sanotut Ever Victorious Army -joukot, joita aluksi johti amerikkalainen Frederick Townsend Ward ja myöhemmin brittiläinen Charles "Chinese" Gordon. Vaikka länsimaiden valtiot pysyivät virallisesti puolueettomina tai epämääräisinä, niiden sotilaallinen ja tekninen apu vaikutti konfliktin kulkuun.

Lopullinen kukistuminen ja seuraukset

Vuoteen 1864 mennessä Qingin joukot onnistuvat murtamaan Taipingin päävoimat ja valtaamaan Nanjingin takaisin. Taipingin kukistuminen ja Nanjingin valloitus johtivat laajoihin verilöylyihin, kuolonuhreihin ja kaupungin tuhoon. Hong Xiuquan kuoli vuoden 1864 tienoilla (kuolinsyy on kiistanalainen; hänet saatettiin surmata tai hän kuoli sairauteen tai itsemurhaan tilanteen romahtaessa).

Kuolemantapaukset konfliktin seurauksena olivat valtavia: sodan, nälänhädän, pakkosiirtojen ja sairauksien yhteisvaikutus aiheutti arvioiden mukaan noin 20 miljoonan ihmisen menetyksen. Suuri osa uhreista oli siviilejä, ja vaikutukset demografialle, taloudelle ja yhteiskunnalle olivat pitkäkestoisia.

Merkitys ja perintö

Taiping-kapina heikensi huomattavasti Qing-dynastian valtaa ja osoitti sekä hallinnon että yhteiskunnan jännitteitä. Se pakotti Qingin riippumaan yhä enemmän paikallisista armeijoista ja komentajista, mikä osaltaan loi uusia valtarakenteita 1800-luvun loppupuolen Kiinaan. Taiping-liike vaikutti myös myöhempään poliittiseen ajatteluun ja radikaaleihin liikkeisiin Kiinassa: sen radikaalit vaatimukset maanjakosta, sosiaalisista uudistuksista ja kritiikki perinteistä autoriteettia kohtaan inspiroivat myöhempiä reformisteja ja vallankumouksellisia ajattelijoita.

Keskeiset faktat kootusti

  • Aika: 1850–1864 (vaikutukset jatkuivat paikallisten kapinoiden myötä pidempään)
  • Johtaja: Hong Xiuquan
  • Pääkaupunki: Nanjing, josta tehtiin Taivaan pääkaupunki (Tianjing)
  • Arvioitu uhrimäärä: noin 20 miljoonaa
  • Merkittäviä vastustajia: Qing-komentajat Zeng Guofan, Li Hongzhang, Zuo Zongtang; Ever Victorious Army ja sen johtajat Ward & Gordon